Pieni (yritys)vierailu Maku Brewingille

Tuusulassa majoittava Maku Brewing aloitti pari vuotta sitten ja kutsui silloin bloggareita ja muita hyväkkäitä vierailulle uuteen panimoonsa. En silloin päässyt paikalle, eritoten siksi, että paikka on melko lailla ns. hevossa julkisen liikenteen näkökulmasta.

Tilanteet muuttuu. "Siviilielämän" työnantajani Solita järjestelee parahillaan ilmoille toista firmaolutta ja se tilattiin Makulta. Sen myötä päädyin piipahtamaan muun porukan kanssa panimolla maistamassa ns. mallipanoa. Ensimmäinen firmaolut teetettiin nopealla aikataululla talvella Pyynikin Käsityöläispanimolla. "Matkaopas"-tittelillä varustettu olut oli aikataulun vuoksi Pyynikin bitteriä omalla etiketillä, mutta nyt haluttiin ihan uniikki ööli. Firman arvoista nimeksi valikoitui "Intohimo" ja siihen päätettiin twistiksi haluta luonnollisesti passiohedelmää. Parin panimon kanssa juonittua valinnaksi päätyi Maku.

Joku tovi päätöksen jälkeen Maku oli saanut malliversion Braumeisterilla tehtyä. Eikun nörtit bussiin ja Tuusulaan. Porukkaa vastaanottamassa oli juuri itse IT-oravanpyörästä täyspainoisesti panimon leipiin siirtyvä Makun markkinointivastaava Henri Parviainen.

Makun panimo muistutti äkkiseltään vahvasti Fat Lizardin Kivenlahden majaa, mitä nyt vei identtisestä pienteollisuushallin kokonaan yhden lohkon sijaan. Tietenkin jos tietyn kokoluokan panimolla ei ole jotain uniikkia sijaintia tai selkeästi ikää, niin ei niihin kauheasti persoonallisuutta ehdikään kertyä. Pari panimoa ihmetelleenä hirveitä kiksejä näistä ei enää tässä vaiheessa saa, mutta onhan se kiva nähdä miten homma pyörii.

Tölkityskone kilkatti päällä
jonkinlaisessa ylläpitomoodissa.

Alunperinhän Maku oli pienemmässä tilassa, mutta sitä laajennettiin hyvin nopeasti, koska kasvu on sellaista näinä päivinä laadukkaiden pienpanimojen piirissä. Kuulemma näillä sijoilla vielä muutama vuosi ehkä pärjätään, mutta sitten on taas katsottava uusia paikkoja. Jos buumi pitää vielä jokusen vuoden pöhinää, niin muutama vuosi on varmaan ensi kesänä. Tällä hetkellä tilojen ensimmäisessä huoneessa oli lavatolkulla tölkkejä ja kegejä ja humalapakastin. Toisessa itse keittolaitteet ja käymisastiat. Kolmannessa sitten pullotuskone ja Makulla myös Suomen pienpanimoissa vielä harvinainen tölkitysaparaatti.

Ensimmäisessä tilassa oli paljon tölkkivuoria kiinnostavampikin laitos, nimittäin hana. Sieltä tuli Intohimon ensi versiota ulos. Hämmennys oli suuri kun olin elänyt uskossa, että kyseessä on Maku Pale Ale lisätyllä passiohedelmällä, mutta nehän olivat menneet ja tehneet ihan uuden oluen. Valloittavan hedelmäinen, kevyt ja raikas olut, joka loppuu pieneen ilmeisesti passiohedelmästä irtoavaan happamuuteen. Hapan lopetus tuo olueen hieman witbiermäisen fiiliksen. Valmiista tölkitetystä tuotteesta tulee sitten syssymmällä kunnon arvio.


Olut oli muutenkin niin vaalea ja samea, että witbiermäisyyden takia oletin heti siinä olevan vehnää, mutta ihan pelkällä ohralla oli menty. Sameutta aiheutti kuulemma jotkin passiohedelmästä tulevat ainekset. Neutraalilla jenkkihiivalla tehty ale oli hedelmän lisäksi terästetty Citra- ja Jarrylo-humalilla.

Siinä vaiheessa vähän hätkähdin, sillä eräs toinenkin panimo, jolta oluesta oli tarjousta pyydetty, oli ehdottanut olutta jossa olisi tismalleen samat humalat. Pienpanimo-illuminatiko näitä reseptejä yhdessä laatii? Toisaalta Citra on erinomainen humala hedelmäiseen olueen ja niin kuulemma Jarrylokin, joka on uusi jenkkihumala, josta ei välttämättä ole markkinoilla samanlaista puutetta kuin muista. Joten ehkä kyseessä on sattuma. Piti kysyä, mutta jäi sitten kysymättä.

Kuva: Pauli Kärpänoja

Konsultoiva ja koodaava kansa oli tuotteeseen tyytyväinen, mitä nyt pari hopheadia toivoi lisää humalaa. Tällaisten oluiden mainostus tietysti harrastajia ja tikkereitä ärsyttää, kun eihän näitä helposti yleensä mistään saa. Mutta jos on solitalaiselle oikein ystävällinen, niin ehkä sieltä tölkki löytyy. Firmalla on tietysti rekry päällä, joten jos oikein kovasti tikkiä kaipaa, niin vielä ehkä ehtii syksyksi töihin. :)

Loppukevennys: Panimoa kiertäessä kiinnitin huomiota hassun nimiseen laatikkoon ja näsäviisaana kysyin tietenkin milloin "Henkan Kurkkukilju" tulee markkinoille. Panimoa esitellyt Henri kertoi kyseessä olevan hänen oma kotiolutprojektinsa, jolla ei ole mitään tekemistä panimon tuotannon kanssa (tämä taidettiin kertoa kolmesti, joten uskokaa sitten kanssa). Bloggaajaksi kun tiedettiin, niin sitä nyt tietysti tuli sitten pari pulloa ihan pyytämättä mukaan. Juttua juomasta joskus juhannuksen jälkeen.