Tre Fontane Tripel

Tripel
Panimo: Abbazia delle Tre Fontane
Maa: Italia

Tyyli: Tripel
Alkoholia: 8,5%

Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Eukalyptuksella maustettu muuten mainio kepeä trappisti-tripel lyö parfyymisella aromillaan yli.

Olutnörtteyden aloittelijatason (edit: tai siis 12 vuoden harrastamisella edelleen turattaviin...) perusknoppitietoihin kuului taannoin fakta, että trappistipanimoita on kahdeksan seitsemän, niistä seitsemän kuusi Belgiassa ja yksi Alankomaissa. Parin viime vuoden aikana niitä on tullut lisää Itävaltaan, Yhdysvaltoihin ja Italiaan. Hurskaat munkit eivät tietenkään Mammonin viettelysten perässä juokse, mutta jostain syystä lähes muuttumattomana pysynyt trappistipanimotilanne on jännästi muuttunut juuri kun craft/pienpanimobuumi jyllää ympäri maailmaa.

Itävaltalaisen Stift Engelszellin vahva quadrupel-tyylinen luostariolut Gregorius on jo tunnustetusti rautaista kamaa, ihan belgialaisten luostariserkkujensa tasolla. Jenkkipanimon Spencer oli sekin perin moitteeton. Italialainen oli maistamatta, mutta nyt sitä oli tullut Alkoon pieni 900 pullon erä. Koska trappistipanimoiden virallisuutta valvovat elimet ovat tähän asti selkeästi pitäneet hyvinkin korkeaa tasoa rajana virallisen leiman myöntämiselle, ei tarvinnut epäröidä hyllyllä. Italia on kolmesta uudesta maasta ehkä eniten katolilainen, joten miksipä ei, vaikka viinimaana ehkä enemmän tunnetaankin. Luostarilla on historiaa lähemmäs pari tuhatta vuotta, joten sillä puolella on katu-uskottavuus siinä määrin vahvasti kunnossa, ettei munkkien edes metsuriseksuaalista partaa tarvitse kasvattaa.

Tre Fontanen, jota ei pidä sekoittaman lambic-valmistaja 3 Fontaineen, oluessa on sellainen erikoisuus, että se on maustettu eukalyptuksella, jota kasvatetaan luostarin alueella. Melko epätyypillinen mauste oluessa. Se tuleekin hyvin sameasta, ei kovin viehättävän näköisestä oluesta ensimmäisenä nenään. Erittäin voimakas eukalyptuksen ajama raikas yrttisyys. Hiivan luomat selkeä neilikka ja fenkoli sen kaverina. Hieno tuoksu, mutta jo alkuun tulee mieleen miten kauan sitä jaksaa juodessa.

Kevyt olut, johon alkoholipitoisuutta on korotettu lisäsokerilla. Tripeliksi jopa ohut, mutta se sopii muutenkin raikkaaseen olemukseen hyvin. Poreileva. Alkoholi ei tunnu maussa tai edes rungossa lainkaan. Maun puolesta erittäin mausteinen, voimakkaat hiivan tuomat neilikkaiset maut yhtyvät eukalyptuksen jopa mentolimaisen raikkaaseen menoon joka nousee erityisesti loppumakuun mielenkiintoisesti. Sinällään ihan hieno olut, mutta tuoksun parfyymisyys alkaa käydä vähän liialliseksi mitä pidempään olutta juo. En joisi toista heti perään, tai edes samana iltana, mutta ei tätä missään nimessä huonoksikaan voi haukkua. 3/5.