Tutustutaan Tyyleihin! Vuorossa: Saksalainen vehnäolut

Pitkän tovin jälkeen oli taas hetki aikaa ihmetellä oluttyylejä BJCP:n tyylioppaan kanssa. Suurin osa lagereista on käsitelty ja on viimein päästy pintahiivaoluiden maailmaan. Saksasta silti ei ole karkaaminen. Saksaa ei juuri pintahiivatyyleistä muuten tunneta, mutta helposti unohtuu, että perinteiset Baijerin tyylin vehnäoluethan ovat Michael Jackson -vainaan jaon mukaan siis "aleja". Nyt ei siis käsitellä näitä kuolleista tai puolikuolleista nostettuja ja nykyään trendikkäitä saksalaisia hapanvehnäoluita kuten berliner weissea tai gosea vaan BJCP:n 2015 oppaan kohtaa 10: "German Wheat Beer" ja sen alalajeja 10A, 10B ja 10C: Weissbier, Dunkles Weissbier ja Weizenbock.

BJCP viime vuonna tyylimääritelmiään uusiessa poisti erillisen suodatetun weissbierin eli kristallweizenin ja yhdisti ne yhteen weissbier-tyyliin, mutta otin maisteluuni silti sen mukaan, koska mielestäni kristallit eroavat aika paljon sameista hefeweisseista. Nimissä "Weisse" (valkoinen) ja "Weizen" (vehnä) menevät usein itselläni iloisesti ristiin, mutta sillä ei oikeastaan ole isoa merkitystä, koska "valkoinen olut" weissbier on sama asia kuin vehnäolut oli se tummaa tai ei. Saksalaiset itsekin puhuvat tummista valkoisista oluista oluiden nimissä asti. (Esim. Franziskaner Hefe-weisse Dunkel)

Saksalaiset vehnäoluet ovat muuten yksi helpoimmista oluttyylien perheistä, jota testailla kotioloissa. Kaikista kun löytyy hyvin klassisia esimerkkejä Alkosta. 

Vaaleat miedot ensin. Katsotaanpa tyylifasistien määritelmiä:

Weissbier

Yleisvaikutelma: Vaalea, raikas saksalainen vehnäolut, jossa voimakas hiilihappoisuus, kuiva loppumaku ja höttöinen suutuntuma ja selkeä banaani-ja-neilikka hiivaluonne.

Tuoksu: Fenolit (yleensä neilikka) ja hedelmäiset esterit (tyypillisesti banaani) vaihtelevat keskivahvasta voimakkaaseen. Tasapaino ja voimakkuus fenoli- ja esterikomponenttien välillä vaihtelee, mutta parhaat esimerkit ovat järkevästi tasapainossa ja suhteellisen hyvin esillä. Humala on esillä vähän tai ei lainkaan. Kevyestä keskivahvaan vaihteleva vehnän aromi (joka voidaan havaita leipäisenä tai viljaisena) voi olla läsnä, mutta muiden maltaiden ei tulisi näyttäytyä. Vaihtoehtoisesti, mutta sallitusti, tuoksussa voi esiintyä kevyttä tai keskivahvaa vaniljaisuutta ja/tai kevyttä purukumisuutta. Näiden tuoksujen ei tulisi olla voimakkaita tai dominoivia, mutta usein parantavat monimuotoisuutta ja tasapainoa.

Ulkonäkö: Vaaleasta oljesta kultaiseen värin puolesta. Erittäin paksu, moussemainen, pitkäkestoinen valkoinen vaahtokukka on luonteenomaista. Vehnän korkea proteiinipitoisuus haittaa kirkkautta suodattamattomassa oluessa, joskin usvan määrä on jokseenkin vaihtelevaa.

Maku: Miedosta keskivahvaan vaihteleva banaanin ja neilikan maku. Tasapaino ja voimakkuus fenoli- ja esterikomponenttien välillä vaihtelee, mutta parhaat esimerkit ovat järkevästi tasapainossa ja suhteellisen hyvin esillä. Vaihtoehtoisesti hyvin kevyt tai keskivahva vaniljaisuus ja/tai vieno purukumisuus voi korostaa banaanisuutta, makeutta ja pyöreyttä; kummankaan ei tulisi dominoida jos läsnä. Pehmeä, jokseenkin leipäinen tai viljainen vehnänmaku on tueksi, kuten myös kevyesti vilja-makea maltaan luonne. Humalan maku on mietoa tai olematonta ja katkerointi vaihtelee erittäin matalasta suhteellisen matalaan. Täysipainoinen ja maukas suhteellisen kuivalla loppumaulla. Havaittu makeus tulee enemmänkin humalan katkeroiden puutteesta kuin varsinaisesta jäännössokerista; makea tai täyteläinen loppumaku haittaisi merkittävästi juotavuutta.

Suutuntuma: Kevyestä keskitäyteläiseen vaihteleva runko; ei koskaan raskas. Hiivaisuus voi korostaa runkoa. Vehnän tekstuuri antaa höttöisen, kermaisen täyteläisyyden joka voi edetä kevyeen, pirteään loppuun korkean tai erittäin korkean hiilihappoisuuden avulla. Aina kupliva.

Kommentteja: Nämä ovat raikkaita, nopeasti kypsyviä oluita, jotka ovat kevyesti humaloituja ja esittelevät uniikkia banaani-ja-neilikka hiivaisuutta. Nämä oluet eivät yleensä ikäänny hyvin ja ovat parhaimmillaan nuorina ja tuoreina. Versio "mit hefe" (eli hefeweizen) tarjoillaan hiivan kera; "krystal"-versio (eli kristallweizen) on suodatattu täysin kirkkaaksi. Kristalliversio on yleensä hedelmäisempi ja vähemmän fenolinen kuin hefeweiss. Voidaan tuntea nimellä "hefeweizen", etenkin Yhdysvalloissa. (Tai Saksassa, lähtisin epäilemään...)

Historia: Vaikka Baijerilla on vehnäolut-perinteitä satojen vuoden takaa, vehnäoluen paneminen oli pitkään Baijerilaisen kuningasperheen yksinoikeus. Moderni weissbier periytyy vuodesta 1872, jolloin Schneider aloitti tuotannon. Vaalea weissbier tuli suosituksi kuitenkin vasta 1960-luvusta eteenpäin. Nykyään melko suosittu, etenkin Etelä-Saksassa.

Tyypilliset ainesosat: Saksalaisen perinteen mukaan ainakin puolet viljasta tulee olla mallastettua vehnää, joskin jotkut versiot käyttävät jopa 70%; loppu on tyypillisesti pilsner-mallasta. "Decoction"-mäskäys on perinteistä, joskin modernit panimot eivät usein seuraa tätä tapaa. Weizen pintahiiva tuottaa mausteisen ja hedelmäisen luonteen olueen, joskin korkea käymislämpö voi vaikuttaa tasapainoon ja tuottaa virhemakuja.

Numerot:

OG: 1.044 – 1.052

IBU: 8 – 15 

FG: 1.010 – 1.014

SRM: 2 – 6 

ABV: 4.3 – 5.6% 

Kaupallisia esimerkkejä: Ayinger Bräu Weisse, Hacker-Pschorr Weisse, Paulaner Hefe-Weizen Naturtrüb, Schneider Weisse Unser Original, Weihenstephaner Hefeweissbier

Valitsin hefeweiss-esimerkiksi Hacker-Pschorrin paitsi siksi, että se on perinteinen Müncheniläinen panimo (tosin nykyään Paulanerin omistama) ja siksi Baijeriutensa myötä jo etuoikeutetussa asemassa hefeweiss-esimerkiksi, myös sen takia, että siinä oli patenttikorkki ja sain putelin kotiolutkäyttöön. Banaanit työntyvät sieraimiin voimallisesti jo olutta kaataessa. Ehkä vähiten oluessa arvostamani aromi. Odotellessa vaahtoa tilanne paranee mausteisempaan suuntaan. Vehnäleipää hieman tuoksussa myös. Suutuntuma erittäin pehmeä, täyteläinen, todella juotava, hiilihappoisuus ei erityisemmin tunnu vaikka sitä toki onkin. Vehnämaltainen, hedelmäisen pyöreä maku, mausteinen neilikka tukee, tasapaino erinomainen. Kyllä Baijerissa tämän "perushefen" kanssa osataan sen verran kohdalleen, etten lähtisi haastamaan. Neilikkainen fenoli kääntyy omassa nenässäni hyvin herkästi "lennokkiliimaisuudeksi". Sitä tässäkin alkaa olla, mutta ei siinä määrin, mitä esim. joissain vahvoissa belgeissä. H-P on erittäin perinteinen ja tasapainoinen esimerkki hefeweissesta. Täyteläisemmästä päästä ehkä ja esim. Ratebeer-pisteissä aika korkealla (91, tyylissään 99). Lämmetessä vehnäleipäinen maltaisuus korostuu ja oluesta tulee omaan makuuni ehkä vieläkin parempaa. Hefeweiss ei ole koskaan ollut banaanielementtinsä vuoksi suosikkityylejäni, mutta tuoreena se on banaanikammoisenkin suussa mitä erinomaisin hellejuoma. Helppo juoda, raikas ja makua riittää. Täyttää tyylikuvauksen täydellisesti.

Paras juomani hefeweiss on Kuchlbrauerein TurmWeisse, jota sain Regensburgissa luultavasti erittäin tuoreena. Sen hedelmäisyyden monitasoisuus nosti sen hefeweissena muiden hefeweissejen ylle. Vaikka Saksan matkalla toisin luulisi, miljöö satunnaisessa opiskelijakuppilassa ei hirveästi auttanut. 

Kristalliversioksi poimin Schneiderin Tap 2 Mein Kristallweizenin. En liiemmin välitä kristallweizeneista, minusta ne ovat vähän turhaa hefeweissen pilaamista. Koska joku piti valita, muistelin takavuosina saamiani viisauden sanoja. Kun olin juuri päässyt olutharrastuksessa hyvään alkuun ja muutin Dubliniin, oli Porterhouse Pubissa Oktoberfest-viikot, jolloin tarjolla oli paljon saksalaista olutta. Kerran niinä aikoina menin varhain paikalle ja tiskin päässä istuskeli vanha partasuinen gurunomainen ukkeli. Miehen kaveri kertoi partaveikon "asuvan Porterhousessa". Parin tuopin aikana kun pohdin mitä maistaisin seuraavana, guruparta opasti, että "Schneider is like the champagne of wheat beers." 

Tämähän on toki suurtotuus ja Schneider on vehnäoluissa yleensä se paras mittari. Siksipä valitsin Alkon melko niukasta kirstalli-valikoimastai Schneideria. Ottaen huomioon, että BJCP on uudistuksessaan lähinnä laajentanut kategorioita, en ihan ymmärrä hefen ja kristallin yhdistämistä. Kirkas vehnäolut kun on yleensä ihan eri maailmasta kuin hefe, eikä kuvaus mielestäni edes osu enää kristallweizeniin kovin hyvin. Tämä Schneiderin esimerkki on parhaasta päästä. Pehmeä, hedelmäinen ja jonkun verran neilikkainen. Mutta selvästi kova ja luonteeton verrattuna melkein mihin tahansa hefeweizeniin. En oikein ymmärrä kristallivehniä, se on kuin vähän hedelmäisempi helles. Mielummin joisin hellesin.

Kristallivehnää on vähän harvemmin näkösällä baareissa tai Alkossa, mutta ei se varsinaisesti harvinaistakaan ole. Hefeweissella sen sijaan on Suomessa vankka kannattajakuntansa ja sitä löytyy yleensä monissa peruskuppiloissakin ja etenkin kotimaisia versioita löytyy maitokauppavahvuisenakin lukuisia. Hefeweisse on se mitä yleensä ihmiset tarkoittavat kun sanovat "vehnäolut".

Seuraavaksi tumma.

Dunkles Weissbier

Yleisvaikutelma: Kohtuullisen tumma saksalainen vehnäolut selkeällä banaani-ja-neilikka hiivaelementillä, paahtoleipäisyyden ja karamellisuuden tukemana. Voimakkaasti hiilihapotettu ja raikas, pehmeän kermaisella tekstuurilla ja kepeällä lopetuksella joka kannustaa juomaan.

Tuoksu: Kohtuullisesti fenoleita (yleensä neilikkaa) ja hedelmäisiä estereitä (yleensä banaania). Fenolien ja estereiden tasapaino ja intensiivisyys vaihtelee, mutta parhaat esimerkit ovat hyvin tasapainossa. 

Vaihtoehtoisesti, tuoksussa voi esiintyä kevyttä tai keskivahvaa vaniljaisuutta ja/tai aavistus purukumisuutta. Näiden tuoksujen ei tulisi olla voimakkaita tai dominoivia. Humalan aromit vaihtelevat vähäisestä olemattaomaan ja voivat olla kevyen kukkaisia, mausteisia tai yrttisiä.  Kevyestä keskivahvaan vaihteleva vehnän aromi (joka voidaan havaita leipäisenä, taikinaisena tai viljaisena) voi olla läsnä ja sen kaverina on usein karamellia, leivän kuorta tai voimakkaampaa maltaisuutta. Maltaan aromi voi hillitä fenoleita ja estereitä jonkin verran.

Ulkonäkö: Väri vaihtelee vaaleasta kuparista mahonginruskeaan. Erittäin paksu, moussemainen, kestävä luonnonvalkoinen vaahtohuppu on tyypillistä. Vehnän korkea proteiinipitoisuus heikentää kirkkautta tässä perinteisesti suodattamattomassa tyylissä, joskin utuisuuden taso vaihtelee. Sekoittunut hiiva voi edesauttaa sameutta.

Maku: Miedosta keskivahvaan vaihteleva banaanin ja neilikan maku. Tasapaino ja voimakkuus fenoli- ja esterikomponenttien välillä vaihtelee, mutta parhaat esimerkit ovat järkevästi tasapainossa ja suhteellisen hyvin esillä. Vaihtoehtoisesti hyvin kevyt tai keskivahva vaniljaisuus ja/tai vieno purukumisuus voi korostaa banaanisuutta, makeutta ja pyöreyttä; kummankaan ei tulisi dominoida jos läsnä. Pehmeä, jokseenkin leipäinen, taikinainen tai viljainen vehnänmaku on tueksi, kuten myös voimakkaampi karamellisuus, paahde tai leivän kuoren maku. Maltaan täyteläisyys voi vaihdella matalasta keskivahvaan ja tukea hiivan luonnetta. "Paistunut"-paahtunut (roasted) maltaan luonne ei ole soveliasta. Mausteinen, yrttinen tai kukkainen humalan maku on hyvin mietoa tai olematonta ja katkerointi myöskin hyvin mietoa tai mietoa. Pyöreä, maukas ja usein melko maltainen suhteellisen kuivalla loppumaulla.

Suutuntuma: Keskikevyestä keskitäyteläiseen runkoon. Vehnän tekstuuri, kuten myös sekoittunut hiiva, auttavat luomaan pehmeästä, höttöisen kermaisesta täyteläisyydestä joka voi edetä keveämpään jälkimakuun kohtuullisen tai voimakkaan hillihappoisuuden avulla. Poreileva.

Kommentteja: München ja/tai Wieniläis-ohramnaltaiden läsnäolo antaa tyylille syvän, täyteläisen ohramallasluonteen, jota ei löydy weissbieristä. Tunnetaan usein dunkelweizenina, etenkin Yhdysvalloissa.

Historia: Vaikka Baijerilla on vehnäolut-perinteitä satojen vuoden takaa, vehnäoluen paneminen oli 1700-luvun lopulle asti Baijerilaisen kuningasperheen yksinoikeus. Vanhanaikainen baijerilainen vehnäolut oli usein tummaa, kuten suurin osa muustakin oluesta niihin aikoihin. Vaalea vehnäolut alkoi nousta suosiossa 1960-luvulla, mutta perinteinen tumma vehnäolut säilyi vanhojen ihmisten juomana.

Tyypilliset ainesosat: Saksalaisen perinteen mukaan vähintään 50% vehnämallasta, tosin jotkut versiot käyttävät jopa 70%. Loput yleensä Müncheniläistä, Wieniläistä tai tummaa mallasta tai karamellivehnämallasta tai Pilsner-mallasta värimaltaiden kera. Decoction mäskäys on perinteistä, mutta satunnaisesti käytettyä nykyään. Weizen pintahiiva tuottaa tyypillisen mausteisen ja hedelmäisen luonteen, joskin korkea käymislämpö voi vaikuttaa tasapainoon ja tuottaa virhemakuja.

Tyylivertailua: Heijastaa weissbierin parhaita hiiva- ja vehnäominaisuuksia sekoitettuna müncheniläisen dunkelin maltaiseen täyteläisyyteen. Voimakkaamman maltaisuuden myötä banaani ja neilikka ovat usein vähemmän esillä kuin weissbierissä.

Numerot:

OG: 1.044-1.056

FG: 1.010-1.014

IBU:10-18

SRM:14-23

ABV:4,3%-5,6%

Kaupallisia esimerkkejä: Ayinger Ur-Weisse, Ettaler Weissbier Dunkel,  Franziskaner Hefe-Weisse Dunkel, Hacker-Pschorr Weisse Dark, Tucher Dunkles Hefe Weizen, Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel

Dunkelweizeniksi eli tummaksi weizeniksi valikoitui Ayingerin Ur-Weisse, sillä sitä oli tarjolla. Ayinger kun on Saksan panimoista parhain. Tummimmasta päästä Ur-Weisse ei missään nimessä ole, jopa jonkinlainen välimallin weisse. On kuitenkin tyylikuvauksessa ensimmäisenä kaupallisena esimerkkinä, joten miksipä ei. Sitäpaitsi Ur-Weisse on myös kaikista saksalaisista vehnäoluista ehkä lempiolueni. Tuoksu on verrattain neutraali, kuten tyylikuvaus vihjaa, banaani-neilikka on lievempi kuin muissa tässä kokeilluissa ja karamellisuus tulee sen tueksi. Tasapaino on satujen maasta, sen verran täydellinen se on. Kokeilluista tässä on ehkä selkein hiilihappoisuus. Se vaikuttaa suutuntumaakin rapsakkuutena, mikä on kiva, kun humalasta sitä ei saksa-vehnässä juurikaan tule. Maku on kaikilta osa-alueiltaan melko mieto, mutta kokonaisuutena pelaa täydellisesti yhteen joka osa-alueella.

Dunkel-vehnää löytyy alkosta useampia hyviä esimerkkejä ja baareistakin käytännössä kaikista joissa on vähänkin valikoimaa. Vähintään Franziskanerin hymyilevä munkki hyllyssä yleensä virnuilee.

Ja viimeiseksi vahva bock-versio. Tai oikeastaan kikkailuni takia maistoin sen toisena, mutta ei nyt anneta sen häiritä.

Weizenbock

Yleisvaikutelma: Voimakas, maltainen, hedelmäinen, vehnäpohjainen ale, joka yhdistää parhaat weissbierin (tumman tai vaalean) mallas- ja hiivaominaisuudet dunkles bockin tai doppelbockin maltaisen täyteläiseen makuun, voimakkuuteen ja runkoon.

Tuoksu: Keskivahvasta vahvaan vaihteleva maltaisen runsas luonne huomattavalla leipä-viljaisella vehnäkomponentilla. Vaaleammissa versioissa on leipäinen-paahtoleipäinen maltainen runsaus ja tummemmissa syvempi, täyteläisempi maltaan läsnä olo huomattavilla Maillard-reaktion tuotteilla. Mallaskomponentti on samankaltainen helles bockin kanssa vaaleille versiolle (viljainen-makea-runsas, kevyesti paahdettu) tai dunkles bockin kanssa tummille (leipäinen-maltainen-täyteläinen, voimakkaasti paahdettu, mahdollisesti karamellinen). Hiiva antaa tyypillisen weizen-luonteen eli banaania ja mausteita (neilikkaa, vaniljaa), jotka voivat esiintyä vaihdellen keskimiedosta keskivahvaan. Tummemmissa versioissa voi olla tummien hedelmien aromeja (luumuja, rypäleitä, rusinoita) etenkin ikäännyttyään. Kevyestä kohtuulliseen vaihteleva alkoholin aromi on hyväksyttävissä, mutta sen ei pitäisi olla polttava tai liuotinmainen. Ei humalan aromia. Mallas, hiiva ja alkoholi yhtyvät tuottaen kompleksin, kutsuvan ja esilletyöntyvän "bukeen".

Ulkoasu: Vaaleita ja tummia versioita on olemassa, vaaleat väriltään vaaleasta kullasta vaaleaan meripihkaan ja tummat tummasta meripihkasta tumman rubiininpunaiseen-ruskeaan. Erittäin paksu, moussemainen, pitkäkestoinen valkoinen tai luonnon valkoinen (vaaleat) tai vaalean ruskea (tummat) vaahtokukka on tyypillinen. Vehnän korkea proteiinipitoisuus heikentää kirkkautta tässä perinteisesti suodattamattomassa tyylissä, joskin utuisuuden taso vaihtelee. Sekoittunut hiiva voi edesauttaa sameutta.

Maku: Samankaltainen tuoksun kanssa, keskivoimakkaasta voimakkaaseen vaihteleva maltainen runsaus yhdessä huomattavan leipäisen-viljaisen vehnän kanssa. Vaaleissa versioissa on leipäistä, paahtoleipäistä, viljaisen makeaa maltaan täyteläisyyttä, siinä missä tummissa on syvempää runsasta leipäisyyttä tai paahtoleipäisyyttä selkeiden Maillard-reaktion tuotteiden kera, mahdollisesti karamellia. Miedosta kohtalaiseen vaihteleva banaani ja mausteisuus (neilikkaa, vaniljaa) hiivasta. Tummemmissa versioissa voi olla tummien hedelmien aromeja (luumuja, rypäleitä, rusinoita) etenkin ikäännyttyään. Kevyt suklaisuus voi olla läsnä tummemmissa versioissa (ei palaneen paahtunutta aromia). Ei humalan makua. Mieto katkerointi voi antaa kuvan makeasta oluesta, mutta loppumaku on tyypillisesti kuiva (joskus miedon alkoholisuuden voimistamana). Maltaan, hiivan ja alkoholin yhteispeli lisää monimuotoisuutta ja mielenkiintoa, joka usein lisääntyy iän myötä.

Suutuntuma: Runko vaihtelee keskitäyteläisestä täyteläiseen. Höttöinen tai kermainen tekstuuri on tyypillista, kuten myös mieto lämmittävä tunne alkoholista. Kohtuullinen tai voimakas hiilihappoisuus.

Kommentteja: Weissbier joka on pantu bockin tai doppelbockin vahvuuteen. Schneider tuottaa myös eisbock-versiota. Vaaleita ja tummia versioita on olemassa, mutta tummat ovat tavallisempia. Vaaleissa on vähemmän kompleksi maltaisuus ja usein enemmän humalaa, kuten doppelbockeissakin. Kevyesti hapettuneet Maillard-reaktion tuotteet voivat tuottaa syviä, intensiivisiä makuja ja tuoksuja, joita usein kokee ikääntyneiden tuontioluiden kanssa (amerikassa, huom.), tuoreissa versioissa näitä piirteitä ei ole. Pitkään kypsytetyt oluet voivat myös saada sherrymäisiä piirteitä.

Historia: Aventinus, maailman vanhin pintahiivalla käytetty vehnä-doppelbock, luotiin 1907 Schneider Weissen panimolla Münchenissa. (Tuopillinen-lisä: Münchenin panimo pommitettiin sodassa, nykyään tuotanto Kelheimissä)

Tyypilliset ainesosat: Vehnämallasta käytetään paljon (perinteen mukaan 50%, mutta voi olla jopa 70%) ja loput ovat Müncheniläis- tai Wieniläisohramaltaita tummissa, Pilsner-maltaita vaaleammissa versioissa. Värimaltaita voidaan käyttää rajatusti. Perinteinen keittomäskäys voi antaa asiaankuuluvan rungon ilman ällöttävää makeutta. Weizen-pintahiiva tuottaa tyypillisen mausteisen ja hedelmäisen luonteen, joskin liian matala tai korkea käymislämpö voi vaikuttaa tasapainoon ja tuottaa virhemakuja. Humalalajikkeella ei käytännössä ole väliä, mutta saksalaiset lajikkeet ovat perinteisiä.

Tyylivertailua: Vahvempi ja runsaampi kuin weissbier tai dunkles weissbier, mutta samanlaisella hiivaluonteella. Enemmänkin suoraan verrattavissa doppelbock-tyyliin vaaleine ja tummine variaatioineen. Voi vaihdella vahvuudessa paljonkin, mutta yleisesti bock-doppelbock-tasolla.

Numerot:

OG: 1.064-1.090

FG: 1.015-1.022

IBU:15-30

SRM:6-25

ABV:6,5%-9,0%

Kaupallisia esimerkkejä: 

Tummat: Eisenbahn Weizenbock, Plank Bavarian Dunkler Weizenbock, Penn Weizenbock, Schneider Unser Aventinus.

Vaaleat: Plank Bavarian Heller Weizenbock, Weihenstephaner Vitus

Oluthan on rento juoma, jonka kanssa kaikkein
oikeaoppisin tarjoiluprotokolla on
"niin kuin itse haluat". En silti suosittele tätä tapaa.
Pahoittelen mahdollista triggeröitymistä
Aventinus-faneille.

Ja taas Schneideria! Aventinus on klassikko, niin kuin tyyliopaskin kertoo, ensimmäinen moderni vehnädoppelbock. Taitaa olla maailman arvostetuimpia vehnäoluita. Jotta en pääsisi liikaa nautiskelemaan, onnistuin pullojen yhteiskuvaa säätäessä tiputtamaan Schneiderin mestariteoksen korkki edellä tantereeseen. Lasinsiruilta vältyttiin, mutta pullo suhisi sisuksistaan puolet muualle ennen kuin ehdin lasin kanssa hätiin. 

Tumman ruskea, iso valkoinen vaahtokukka kuten kuuluukin. Voimakas hieman alkoholinen, paahtomaltainen, karamellinen ja banaaninen aromi. Aventinus on ehkä ainoa olut maailmassa, jossa selkeä banaanisuus ei häiritse minua. Neilikkaa ja sitä lennokkiliimaa. Sametinpehmeä olut, 8% olueksi sulavan helppo juotavuus on jotain käsittämätöntä. Jos joku kertoisi tästä lainsäätäjille, varmaan kiellettäisiin. Jotenkin jopa koivuinen yrttisyys tumman oluen aromeissa on jotenkin hyvin saunamaista. Alkoholipitoisuus tuo suutuntumaan tiettyä öljyisyyttä. Erinomainen maailman klassikko, joka sietää hyvin iättämistäkin pari vuotta. Sattuneesta syystä tyylin pioneeri osuu kuvaukseenkin jännittävän hyvin. 

Muita weizenbockeja Alkosta ja baareista löytyy ajoittain, ainakin Weihenstephanerin Vitusta on usein tarjolla.

Tällaista tällä kertaa. Jospa seuraavaan tyyliopasteluun menisi hetki vähemmän aikaa.

TUTUSTUTAAN TYYLEIHIN - TYYLILISTA (KÄSITELLYT TYYLIT YLIVIIVATTU)
1. STANDARD AMERICAN BEER
1A. American Light Lager
1B. American Lager
1C. Cream Ale 
1D. American Wheat Beer 

2.INTERNATIONAL LAGER 
2A. International Pale Lager 
2B. International Amber Lager 
2C. International Dark Lager 

3. CZECH LAGER 
3A. Czech Pale Lager 
3B. Czech Premium Pale Lager 
3C. Czech Amber Lager 
3D. Czech Dark Lager

4. PALE MALTY EUROPEAN LAGER 
4A. Munich Helles 
4B. Festbier
4C. Helles Bock

5. PALE BITTER EUROPEAN BEER
5A. German Leichtbier 
5B. Kölsch
5C. German Helles Exportbier 
5D. German Pils 

6. AMBER MALTY EUROPEAN LAGER
6A. Märzen 
6B. Rauchbier 
6C. Dunkles Bock 

7. AMBER BITTER EUROPEAN BEER
7A. Vienna Lager 
7B. Altbier
7C. Kellerbier
Kellerbier: Pale Kellerbier 
Kellerbier: Amber Kellerbier

8. DARK EUROPEAN LAGER
8A. Munich Dunkel 
8B. Schwarzbier

9. STRONG EUROPEAN BEER 
9A. Doppelbock 
9B. Eisbock 
9C. Baltic Porter 

10. GERMAN WHEAT BEER 
10A. Weissbier 
10B. Dunkles Weissbier
10C. Weizenbock 
11. BRITISH BITTER
11A. Ordinary Bitter
11B. Best Bitter 
11C. Strong Bitter

12. PALE COMMONWEALTH BEER
12A. British Golden Ale 
12B. Australian Sparkling Ale 
12C. English IPA

13. BROWN BRITISH BEER 
13A. Dark Mild
13B. British Brown Ale
13C. English Porter

14. SCOTTISH ALE
14A. Scottish Light
14B. Scottish Heavy
14C. Scottish Export

15.IRISH BEER 
15A. Irish Red Ale
15B. Irish Stout
15C. Irish Extra Stout

16. DARK BRITISH BEER 
16A. Sweet Stout
16B. Oatmeal Stout
16C. Tropical Stout
16D. Foreign Extra Stout

17. STRONG BRITISH ALE 
17A. British Strong Ale 
17B. Old Ale 
17C. Wee Heavy 
17D. English Barleywine

18. PALE AMERICAN ALE
18A. Blonde Ale
18B. American Pale Ale 

19. AMBER AND BROWN AMERICAN BEER 
19A. American Amber Ale
19B. California Common 
19C. American Brown Ale

20. AMERICAN PORTER AND STOUT 
20A. American Porter 
20B. American Stout
20C. Imperial Stout

21.IPA
21A. American IPA 
21B. Specialty IPA 
Specialty IPA: Belgian IPA
Specialty IPA: Black IPA 
Specialty IPA: Brown IPA
Specialty IPA: Red IPA
Specialty IPA: Rye IPA
Specialty IPA: White IPA 

22. STRONG AMERICAN ALE
22A. Double IPA
22B. American Strong Ale
22C. American Barleywine
22D. Wheatwine 

23. EUROPEAN SOUR ALE 
23A. Berliner Weisse 
23B. Flanders Red Ale
23C. Oud Bruin
23D. Lambic 
23E. Gueuze
23F. Fruit Lambic

24. BELGIAN ALE
24A. Witbier 
24B. Belgian Pale Ale 
24C. Bière de Garde

25. STRONG BELGIAN ALE 
25A. Belgian Blond Ale
25B. Saison 
25C. Belgian Golden Strong Ale

26. TRAPPIST ALE
26A. Trappist Single
26B. Belgian Dubbel
26C. Belgian Tripel
26D. Belgian Dark Strong Ale 

27. HISTORICAL BEER
Historical Beer: Gose
Historical Beer: Kentucky Common 
Historical Beer: Lichtenhainer
Historical Beer: London Brown Ale 
Historical Beer: Piwo Grodziskie 
Historical Beer: Pre-Prohibition Lager
Historical Beer: Pre-Prohibition Porter
Historical Beer: Roggenbier 
Historical Beer: Sahti 

28. AMERICAN WILD ALE 
28A. Brett Beer
28B. Mixed-Fermentation Sour Beer
28C. Wild Specialty Beer

32. SMOKED BEER 
32A. Classic Style Smoked Beer 
32B. Specialty Smoked Beer

33. WOOD BEER 
33A. Wood-Aged Beer
33B. Specialty Wood-Aged Beer