Seafarers
Panimo: Fuller's
Maa: Englanti
Tyyli: Bitter
Alkoholia: 3,6%
Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Erinomaisen juotava, kevyt ja raikas, mutta toffeinen kesäbritti.
Koska suomalainen alkoholipoliittinen keskustelu on aidon keskustelun sijaan erilaisten mielipiteiden ja väitteiden huutamista tuuleen, siellä toistuu kerta toisensa jälkeen samat argumentit. Joskus pätevät, mutta usein vääristellyt, luovasti tulkitut tai räikeästi valheelliset.
Ikävä kyllä niitä on sillä vapaamman politiikankin kannattajien puolella. Yksi idioottimaisimmista on väittää, että olut käy "luonnostaan" vahvemmaksi kuin keskiolutraja. Olut käy luonnostaan juuri niin vahvaksi kuin vierteessä on sokeria (=mallasta) käytettäväksi. Myötähäpeäksi pistää kun tuon väitteen näkee.
Toinen, subjektiivisempi, mutta oikeastaan yhtä typerän yleistävä väite on, että alle keskiolutrajan ei nyt vain saa aikaiseksi hyvää olutta. Totta, iso osa oluttyyleistä ei missään nimessä toimi alle viidessä prosentissa ja ehdottomasti pitäisi saada vahvempia tyylejä paremmin esille ja saataville, mutta onhan sitä nyt mietoakin hyvää olutta olemassa.
Britit, jos ketkä, osaavat tämän "sessio-oluiden" jalon taidon. Etenkin Real Ale -hanoissa alle 4% oluetkin ovat ihan tavallisia tuttavuuksia. Niitä voi huoletta ottaa kokonaisen pintin tai pari ja parhaimmillaan saa hienoja makuelämyksiä. Alkoholiprosentti ei siis ratkaise voiko olut olla hyvää, mutta toki se kokemusten kirjoa rajoittaa. Ei vahvojen stouttien tai tupla-ipojen elämyksiä alle keskarirajan toteuteta, mutta on siellä rajan miedommallakin puolella oma maailmansa.
Kävelylenkin ja myöhäisen lounaan päätteeksi tuumin Kaisaniemessä ruuan painattamisoluelle paikkaa. Päädyin Kaislan tai Black Doorin sijasta ihan vaihtelun vuoksi Molly Malonesiin irkkustout mielessäni. Hanarivistössä kuitenkin komeili lätkässä "George Gale & Co Seafarers". Uusi tuttavuus voitti tällä kertaa vanhan klassikon. Ei siis kuitenkaan real ale hanasta, vaikka niistä puhuinkin äsken. Alunperin ei ollut edes tarkoitus mitään arviota tehdä, mutta puolivälissä tuoppia mieli muuttui.
Panimo oli toki tuttu. Galesin panimo Hampshiressä oli viktoriaanisella ajalla aloittanut perinteikäs panimo, joka teki mm. klassikkobitter HSB:tä ja tajuttoman hyvää ja hyvin ikääntyvää Gale's Prize Old Alea. Fuller's osti panimon sittemmin ja nykyään panimon oluet tehdään Chiswickissä Lontoossa (ikävä kyllä Prize Oldia ei enää tehdä). Tämä Seafarer's on siitä erikoinen tapaus, että vaikka se myydään Galesin panimon nimen alla, olut on tullut myyntiin vasta Fuller'sin ostettua panimon. Ilmeisesti resepti on Galesin peruja.
Vaalea, kultainen ale. Melkein golden aleksi sanoisin mielummin kuin bitteriksi. Tuoksussa on jotain hyvin Fuller'smaista. Hunajaisen toffeinen mallas brittihumalan tukemana. ESB tulee mieleen hieman. Tietenkin kevyt, mutta vetisyydestä ei ole tietoakaan ennen kuin aivan lopuksi, pehmeä karamellinen makeus pitää siitä huolen. Makun on raikas, mutta pyöreän toffeinen. Maltillisesti katkerot nousevat kevyeen pistoon ja jättävät raikkaan fiiliksen, tasapaino on erinomainen. Jälkimaussa yrttistä pusikkoa haipuvan hunajaisuuden kanssa. Niin kuin pensasaidasta hunajalastissa kaukana seilaavaa laivaa katselisi.
4/5
Panimo: Fuller's
Maa: Englanti
Tyyli: Bitter
Alkoholia: 3,6%
Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Erinomaisen juotava, kevyt ja raikas, mutta toffeinen kesäbritti.
Koska suomalainen alkoholipoliittinen keskustelu on aidon keskustelun sijaan erilaisten mielipiteiden ja väitteiden huutamista tuuleen, siellä toistuu kerta toisensa jälkeen samat argumentit. Joskus pätevät, mutta usein vääristellyt, luovasti tulkitut tai räikeästi valheelliset.
Ikävä kyllä niitä on sillä vapaamman politiikankin kannattajien puolella. Yksi idioottimaisimmista on väittää, että olut käy "luonnostaan" vahvemmaksi kuin keskiolutraja. Olut käy luonnostaan juuri niin vahvaksi kuin vierteessä on sokeria (=mallasta) käytettäväksi. Myötähäpeäksi pistää kun tuon väitteen näkee.
Toinen, subjektiivisempi, mutta oikeastaan yhtä typerän yleistävä väite on, että alle keskiolutrajan ei nyt vain saa aikaiseksi hyvää olutta. Totta, iso osa oluttyyleistä ei missään nimessä toimi alle viidessä prosentissa ja ehdottomasti pitäisi saada vahvempia tyylejä paremmin esille ja saataville, mutta onhan sitä nyt mietoakin hyvää olutta olemassa.
Britit, jos ketkä, osaavat tämän "sessio-oluiden" jalon taidon. Etenkin Real Ale -hanoissa alle 4% oluetkin ovat ihan tavallisia tuttavuuksia. Niitä voi huoletta ottaa kokonaisen pintin tai pari ja parhaimmillaan saa hienoja makuelämyksiä. Alkoholiprosentti ei siis ratkaise voiko olut olla hyvää, mutta toki se kokemusten kirjoa rajoittaa. Ei vahvojen stouttien tai tupla-ipojen elämyksiä alle keskarirajan toteuteta, mutta on siellä rajan miedommallakin puolella oma maailmansa.
Kävelylenkin ja myöhäisen lounaan päätteeksi tuumin Kaisaniemessä ruuan painattamisoluelle paikkaa. Päädyin Kaislan tai Black Doorin sijasta ihan vaihtelun vuoksi Molly Malonesiin irkkustout mielessäni. Hanarivistössä kuitenkin komeili lätkässä "George Gale & Co Seafarers". Uusi tuttavuus voitti tällä kertaa vanhan klassikon. Ei siis kuitenkaan real ale hanasta, vaikka niistä puhuinkin äsken. Alunperin ei ollut edes tarkoitus mitään arviota tehdä, mutta puolivälissä tuoppia mieli muuttui.
Panimo oli toki tuttu. Galesin panimo Hampshiressä oli viktoriaanisella ajalla aloittanut perinteikäs panimo, joka teki mm. klassikkobitter HSB:tä ja tajuttoman hyvää ja hyvin ikääntyvää Gale's Prize Old Alea. Fuller's osti panimon sittemmin ja nykyään panimon oluet tehdään Chiswickissä Lontoossa (ikävä kyllä Prize Oldia ei enää tehdä). Tämä Seafarer's on siitä erikoinen tapaus, että vaikka se myydään Galesin panimon nimen alla, olut on tullut myyntiin vasta Fuller'sin ostettua panimon. Ilmeisesti resepti on Galesin peruja.
Vaalea, kultainen ale. Melkein golden aleksi sanoisin mielummin kuin bitteriksi. Tuoksussa on jotain hyvin Fuller'smaista. Hunajaisen toffeinen mallas brittihumalan tukemana. ESB tulee mieleen hieman. Tietenkin kevyt, mutta vetisyydestä ei ole tietoakaan ennen kuin aivan lopuksi, pehmeä karamellinen makeus pitää siitä huolen. Makun on raikas, mutta pyöreän toffeinen. Maltillisesti katkerot nousevat kevyeen pistoon ja jättävät raikkaan fiiliksen, tasapaino on erinomainen. Jälkimaussa yrttistä pusikkoa haipuvan hunajaisuuden kanssa. Niin kuin pensasaidasta hunajalastissa kaukana seilaavaa laivaa katselisi.
4/5
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.