Lagunitas Olde GnarlyWine 2015

Olde GnarlyWine
Panimo: Lagunitas Brewing
Maa: USA

Tyyli: Barley wine
Alkoholia: 10,6%
Katkeruus: 69,39 IBU

Lyhyesti: Mahtava monipuolisen maltainen ohraviini, jossa myös humalointi juhlii.
Pisteet: 5/5

Barley wine, eli ohraviini, tuo kaikkein eniten hobitin sukunimeltä kuulostava oluttyyli. Amerikassa sitä etiketeissä kutsutaan "Barleywine-style" -nimellä, koska säädösten mukaan sitä kai muuten kuluttaja luulisi viiniksi tai jotain. Osataan sitä tehdä hölmöjä sääntöjä muuallakin kuin Suomessa. Esim. ihmiskunnassa.

On myös debattia onko barley wine, old ale, strong ale ja burton ale -termien välillä varsinaisesti ollut mitään eroa ja jos on, onko se se mitä nykyään sillä käsitetään. Asia on kaikkinensa melko monimutkainen. Martyn Cornell selittää asian perinpohjaisesti. Noh, nyt ei eletä viktoriaanisessa Englannissa ja ainakin amerikkalaiset ohraviinit ovat siinä määrin moderni ja tyyliltään melko selkeä käsite, että vähintään niille tyylin nimi on oikeastaan ihan perusteltu.

Lagunitas on pelannut varman päälle nimeämisen kanssa. Ei ole barley wineä, eikä barleywineä, eikä old alea, eikä edes barleywine-style alea. Se on tehnyt Olde GnarlyWine-nimisen barley winen ja sitten mennyt jenkkisäädöksenkin kanssa askeleen pidemmälle. Pullon etiketissä kun lukee tarkalleen ottaen "Olde GnarlyWine-style ale". Hohoh, gnarly beer, dude. Lagunitas julkaisee erän kerran vuodessa. Tämä yksilö siis viimevuotista.

Lagunitashan on USAn suurimpia "craft"-panimoita, sellaisen puolikkaan Olvin tai kahden ja puolen seitsemän Laitilan kokoinen tuotannoltaan. Paitsi, ettei Lagunitas enää ole Brewer's Associationin mukaan "craft", sillä Heineken osti siitä puolet viime syksynä. Milloinkahan Suomessa nähdään ensimmäinen "valtaus"...

Sain pullon viime syksynä tuliaisena suoraan Kaliforniasta. Jos nyt barley winen nimi on jenkeissä kummallisen Valviramaisen sääntelyn uhri, muuten ollaankin sitten taas vähän eri linjoilla. Piilaaksossa vierailulla olleet sukulaiset olivat käyneet Los Gatosissa "vuorilla" (ilmeisesti Santa Cruzin vuoriston alkumäkiä) jonkinlaisessa maalaisravintolassa. Sieltä puteli oli lähtenyt sitten matkaan n. kuuden taalan hintaan. Panimo itsehän on San Fransiscon pohjoispuolella Petalumassa, eli sellaisen sadan kilsan päästä panimoa tämä on hankittu, paikalliseksi miltei sanoisin. Haluan nyt vielä toistaa, jos ei meikäläiseen todellisuuteen uppoa: Ravintolassa syömässä olleet ihmiset ostivat avaamattoman 65cl pullon yli 10% vahvuista huippupanimon olutta kotiinviemiseksi ja maksoivat siitä rapiat viitisen euroa. Hiemanko ärsyttää, että tämä on mainittavan arvoinen asia. Kun on näin holtittomaksi jakelu päästetty, ne sikäläiset maanjäristykset johtunevat silkasta myötäänsä paukkuvien maksojen aiheuttamasta resonaatiosta,

Kiitoksia vain siis Kaarina ja Adam. Barley winet ovat muuten mitä helpointa tuliaiskamaa, näin vinkkinä kaikille jotka oluen ystäville joskus hyviä tuliaisia miettivät. Barley wine nimittäin ikääntyy hyvin, eikä sen kanssa tarvitse ihmetellä onko olut tuoretta. Lisäksi kyseessä on vahva oluttyyli. Niinpä jos tuliainen ei ole tuttu Alkosta, ei sitä ole missään täällä kotiin ostettavissa.

Tulipas jorinoitua. Olut sitten itse. Punaruskea, kauniin rubiiniseksi taittuva väri, parin sormen verran vaaleaa vaahtoa, joka häipyy melko nopsaan. Tuoksussa on valtavasti metsää, oikein tyypillistä jenkkihumalaa periaatteessa. Se kuitenkin sekoittuu voimakkaaseen, uskomattoman syvään karamellisuuteen ja alkoholiin ja loihtii tuoksusta suorastaan salmiakkisen. Taustalla maltaista saaristolaisleipää ja siirappia.

Pehmeä suussa kuin silkkiset pikkuhousut. Maltaisuudessa on syvyyttä, "salattua" esiin kumpuilevaa karamellia ja salmiakkia ja voimakkaan humaloinnin esiin loihtimaa yrtti-metsä-mauste-maailmaa. Joka siemaisussa on jotain uutta. Pientä alkoholin lämpöä ja aavistus alkoholia maussakin, mutta ei millään lailla häiritsevästi. Katkerotraktori jyrää mäntykuormassa mallaspellon läpi hitaasti mutta varmasti ja päätyy oluen huonoimmaksi puoleksi, jos sellainen pitää etsiä. Sen sijaan, että suuhun jäisi jälkimakuun messevän pehmeä mallaskompleksin haamu juuri tasapainottavalla katkeruudella, katkeruutta on himppu enemmän ja lopetus on aika terävä. Se toki on amerikkalaiselle barley winelle hyvin tyypillistä.

Mahottoman loistava oluthan tämä siitä huolimatta on. 4,5/5. pyöristetään ylöspäin...