Tekipä kesän ratoksi mieli jotain katkerampaa. Jos vaikka kepeä IPA, ei ole ainakaan valikoimasta puutetta näinä päivinä. Mietin TV-mainoksia ja tuumin tilataankohan ne nykyään kaupassakin karjumalla "IPAAAA!" naama marjapuuron värisenä. Jätin kokeilematta, mutta jos olette testanneet, niin kertokaa toki.
Kaupasta löytyi käsiin Pöhjalan Aeg Maha sessio-IPA. Parasta ennen marraskuun alussa, jonka panimo Twitterissä vahvisti tarkoittavan, että olut pullotettu toukokuun alussa. Suhteellisen tuoretta tavaraa siis. Keikuin hymysuin kotiin pullo matkassa. Kotona tajusin, että niin, olinhan napannut pari päivää aiemmin Alkosta myös Buxtonin Wild Boarin ja sekin odotti jääkaapissa. Noh, se on kahden IPAn ilta sitten. Buxton on vielä pari viikkoa eestiläistä tuoreempi tapaus, pullotuspäivä 17.5. Tämän pullotuspäivän leimaamisen soisi muuten olevan yleisempää näissä tiukasti humaloiduissa tuotteissa, parasta ennen päivästä kun voi yleensä vain arvailla, että onkohan se nyt 6, 8 vai 12 kk aiemmin pullotettu.
Kaukaisempi vieras ensin, vaikka onkin vahvempi. Buxton on brittiläinen uuden aallon panimo, perustettu 2008. Kotoisin vähemmän yllättäen Buxtonin kaupungista Keski-Englannista. Buxtonia on ylistetty melko runsaasti, mutta mahtavia Omnipollo-yhteistyökuvioita lukuunottamatta en ole erityisemmin vakuuttunut mistään panimon tuotteista. Olen tosin maistellut niiden lisäksi panimolta lähinnä maustettuja hapanoluita. Ei sillä, ei nekään huonoja ole olleet, mutta ei niillä hypeä lunastettu.
Wild Boar on oljenvaalea, melko runsaasti vaahtoava, sameudestaan huolimatta kaunis olut. Vehnää ja kauraa mukana. Tropiikin hedelmää ja greippiä tuoksussa, sekä melkein sellaista mannermaista yrttisyyttä. Raikas, hyvinkin kuivaksi kääntyvä, juotavuus on kohdallaan. Kevyen hunajaista makeutta sieltä kuitenkin aluksi löytyy hedelmien seasta, sitten katkerot ja kuivuus vievät mukanaan. Jälkimaku on puhdas, yrttinen ja nopeahko. KesäIPA ja melko moitteeton sellainen vaikka aika "perusIPA" onkin. 4/5
Pöhjala puolestaan on etelänaapurin vanhin pienpanimo. Brewdogilta salametsästetty Chris Pilkington on porukkoineen vääntänyt epäilemättä vähän pohjoisemmat markkinat mielessä 4% vahvuisen kevyt-IPAn. Etiketti on tyylikäs kuin mikä. Se ei Põhjalan tapauksessa toki mitenkään poikkeuksellista ole. Nimi, Aeg Maha, tarkoittaa ilmeisesti "aikalisää" ei siis AEG:n valmistamaa keinovatsaa niin kuin hihittelin kaupassa.
Edellistä tummempi, kultaisen oranssiksi taittuva väri. Erittäin samea, itse asiassa hiivasakkaa oli pullon pohjallakin melko helvetisti. Noh, ei anneta sen häiritä. Tuoreudesta huolimatta tuoksu on kevyehkö. Makean sitrushedelmäinen, miltei appelsiininen tuoksu. Tässäkin kauraa mukana ja sen huomaa. Kevyistä prosenteistaan huolimatta suhteellisen täyteläinen tuntuma nimittäin. Maku on mehukkaan hedelmäinen, katkeroiden pysyessä kauniisti tasapainottavana elementtinä. Toki katkeroa selvästi on, IPAhan tämä, mutta millään IBU-metsällä tässä ei missään nimessä olla. Jenkeissä on käsittääkseni juuri nyt kovassa huudossa ns. NEIPAt (North East IPA), jotka ovat supersameita ja supermehukkaita. Siihen suuntaanhan tämäkin lie kumartelee, jos nyt ei ihan täyttä tavaraa olekaan. Tykkäsin. 4/5
Oikeastaan tähän kun ottaisi vielä jonkun tupla-IPAn kolmanneksi niin voisi puhua jo melko hyvästä kolmikosta näyttämään miten IPAkin taipuu moneksi.
Kaupasta löytyi käsiin Pöhjalan Aeg Maha sessio-IPA. Parasta ennen marraskuun alussa, jonka panimo Twitterissä vahvisti tarkoittavan, että olut pullotettu toukokuun alussa. Suhteellisen tuoretta tavaraa siis. Keikuin hymysuin kotiin pullo matkassa. Kotona tajusin, että niin, olinhan napannut pari päivää aiemmin Alkosta myös Buxtonin Wild Boarin ja sekin odotti jääkaapissa. Noh, se on kahden IPAn ilta sitten. Buxton on vielä pari viikkoa eestiläistä tuoreempi tapaus, pullotuspäivä 17.5. Tämän pullotuspäivän leimaamisen soisi muuten olevan yleisempää näissä tiukasti humaloiduissa tuotteissa, parasta ennen päivästä kun voi yleensä vain arvailla, että onkohan se nyt 6, 8 vai 12 kk aiemmin pullotettu.
Kaukaisempi vieras ensin, vaikka onkin vahvempi. Buxton on brittiläinen uuden aallon panimo, perustettu 2008. Kotoisin vähemmän yllättäen Buxtonin kaupungista Keski-Englannista. Buxtonia on ylistetty melko runsaasti, mutta mahtavia Omnipollo-yhteistyökuvioita lukuunottamatta en ole erityisemmin vakuuttunut mistään panimon tuotteista. Olen tosin maistellut niiden lisäksi panimolta lähinnä maustettuja hapanoluita. Ei sillä, ei nekään huonoja ole olleet, mutta ei niillä hypeä lunastettu.Wild Boar on oljenvaalea, melko runsaasti vaahtoava, sameudestaan huolimatta kaunis olut. Vehnää ja kauraa mukana. Tropiikin hedelmää ja greippiä tuoksussa, sekä melkein sellaista mannermaista yrttisyyttä. Raikas, hyvinkin kuivaksi kääntyvä, juotavuus on kohdallaan. Kevyen hunajaista makeutta sieltä kuitenkin aluksi löytyy hedelmien seasta, sitten katkerot ja kuivuus vievät mukanaan. Jälkimaku on puhdas, yrttinen ja nopeahko. KesäIPA ja melko moitteeton sellainen vaikka aika "perusIPA" onkin. 4/5
Edellistä tummempi, kultaisen oranssiksi taittuva väri. Erittäin samea, itse asiassa hiivasakkaa oli pullon pohjallakin melko helvetisti. Noh, ei anneta sen häiritä. Tuoreudesta huolimatta tuoksu on kevyehkö. Makean sitrushedelmäinen, miltei appelsiininen tuoksu. Tässäkin kauraa mukana ja sen huomaa. Kevyistä prosenteistaan huolimatta suhteellisen täyteläinen tuntuma nimittäin. Maku on mehukkaan hedelmäinen, katkeroiden pysyessä kauniisti tasapainottavana elementtinä. Toki katkeroa selvästi on, IPAhan tämä, mutta millään IBU-metsällä tässä ei missään nimessä olla. Jenkeissä on käsittääkseni juuri nyt kovassa huudossa ns. NEIPAt (North East IPA), jotka ovat supersameita ja supermehukkaita. Siihen suuntaanhan tämäkin lie kumartelee, jos nyt ei ihan täyttä tavaraa olekaan. Tykkäsin. 4/5
Oikeastaan tähän kun ottaisi vielä jonkun tupla-IPAn kolmanneksi niin voisi puhua jo melko hyvästä kolmikosta näyttämään miten IPAkin taipuu moneksi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.