SOPP Helsinki 2016

Tämmöinen puuduttava festariraportti vaihteeksi. Vähän tuomarointikulmaa kuitenkin.

Menin keskiviikkona tuomaroimaan Suomen Paras Olut -kilpailua, kolmatta kertaa. Tällä kertaa osallistuvien oluiden määrää oli rajoitettu muutamaan per panimo ja niinpä tuomariston urakka oli jopa siedettävä. Verrattuna esim. viimevuotiseen tai kevään HBF:n kisan (Vuoden Olut) koko päivän maratoniin kymmenine ja taas kymmenine oluineen, juttu oli suorastaan nopea.

Yllättäen kutsuttiin sitten finaalituomaristoonkin torstaiksi lavalle asti keekoilemaan. En ennen finaalissa olekaan tuomaroinut. Eipä ollut varsinaisesti helppo rasti. Ennen finaalia julkistettiin 18 kärkiolutta, eli kolme parasta joka sarjasta (niistä on myös yleisöäänestys). Näistä sitten sarjojen ykköset eli kuusi olutta päätyi finaaliin. Karsinnat voittaneet, hyvin erilaisia tyyleiltään, käytännössä virheettömiä. Näistä pitäisi paras valita ja vielä änkyttää mikrofoniin kaiken kansan kuullen jotain järkevää kommenttiakin asiasta...

Näistä piti valita.

Luulisi viranomaisten iloitsevan
kun rappioalkoholistit merkitsevät
itsensä vapaaehtoisesti
viinarannekkeella.

Sokkomaistelun voitti sitten "näyte B", tosin "näyte D" oli tiukka vastus. Vaalea ja raikas vastaan tumma ja muheva. Olin jo heti aluksi rankannut ko. oluet sijoille 1. ja 2., eikä niiden välille ollut kovin helppo tehdä eroa. Erinomaisia oluita molemmat. Lopulta, koska vain yksi voi voittaa, päädyin itse kepeämmän ja raikkaamman oluen puolelle. B ja D menivät äänestykseen ja B voitti muistaakseni 4-3. Pienestä se on kiinni. Voittanutta oluttahan en toki tiedä vielä (tosin kun tuota 18 kärjen listaa katselee, voi tehdä sivistyneen arvion). SPO julkisti hieman tuomareiden kommentteja, niistä voi itse kukin arvella voittajaa. Virallisesti tulokset julkistetaan gaalatilaisuudessa Bryggerissä 17.8.

Muuten festarointi jäi muutamaan maistoon, ellen nyt huomenna intoudu pistäytymään. Keksimällä keksityn kohun aiheuttanut "viinaranneke" eli maksusiru oli muuten hemmetin näppärä. Tismalleen kuin olisi kortin lähimaksua käyttänyt baarissa. Eli siellä A-klinikan lääkäristössä voitaisiin ehkä tulla tälle vuosituhannelle sen suhteen, että miten hankalaa se maksaminen on tällä vuosituhannella noilla ihan tavallisilla maksuvälineilläkin. Viinaa en kyllä viinarannekkeella tullut ostaneeksi, olutfestarilla. Jännä se.

Maistamistani oluista mainitsemisen arvoisia:

Gambinalla maustettu
Pikkupomo oli ehkä sitä
olutfestareilla yleistä
ns. "weird shit"-osastoa

Bock's Cornerin Pils oli hyvää paikan päällä Vaasassa ja toimii pääkaupungissakin. Aivan rautainen esimerkki klassisesta pilsneristä. Paras olut mitä festareilla maistoin tuomaroinnin ulkopuolelta.

Hiisi oli tuonut Hati-saisonin myyntiin. No-nonsense saison raikkaalla ja pirteällä humaloinnilla.

Samasta nurkasta Donut Islandin Confirmation Ale oli ihan mielenkiintoinen red ale maapähkinävoilla. (Ei siis pähkinäallergisille). Ja sitäpaitsi meleko härski etikettikuva.

Norja-tiskiltä Bådin Independent Stout oli erinomainen IS. Hanalätkässä oli entinen Nögne Ö:n perustaja Kjetil Jikiun. Tarjoileva henkilö ei osannut kertoa, että miksi. Onneksi on internet. Kjetil oli käynyt panimon myytyään, ennen Kreetalle viinihommiin lähtöään, tekemässä Bådinilla stoutin. Hyvä ja suklaisen pehmeä stoutti olikin.

Suomenlinnan Doomsday D-Weisse oli positiivinen hapanolutylläri. Mutkittelematon Berliner Weisse.

Cool Head Brewingin Cool, Mate kuulostaa pahalta kikkailubisseltä, siinä kun on yerba mate-juoman yrttejä mausteena. Eli sellaista vähän teemäistä menoa ja puisevuutta odottelin. Lopputulos oli kuitenkin hyvin miellyttävä, yllättävän brittimäinen pehmeä ale.

Oli siellä muutakin, paljon muutakin. Menkää ihmettelemään, festarit on huomenna ja tänäänkin vielä auki.