Kävin Alkon uusia ja vähemmän uusia taas kesätauon jälkeen maistelemassa. Viihtyisästi jälleen ilman kuvia, sillä ilmeisesti onnistuin puhelinta vaihtaessa jotenkin kadottamaan ne pari ottamaani.
Victory Golden Monkey
Tuoksussa alkoholia, hedelmiä monipuolisesti, aprikoosia, makeaa mandariinia, neilikkaa. Poreilevan hiilihappoinen, erinomainen hedelmäinen ja maukas tripel. Mausta löytyy jopa hippunen lakritsia taustalta.
Nogne O India Pale Ale
Paluumuuttaja, muistelen ostaneeni tätä jo joskus 2006. Samea ja rumahan tämä on kuin mikä, mutta ei anneta sen nyt häiritä. Sitruksinen, jopa makeahko tuoksu. Syvä jenkkihumalainen sitruksisuus ja pihkaisuuteen asti menevä havumetsä tuoksussa. Erittäin katkera, raikas, metsäisempi maussa kuin hajussa. Mallas jää hyvin sivurooliin pieneksi makeudeksi, mutta eipä sitä juuri kaipaakaan. Omistajanvaihdoksen jälkeen ainakin tässä tuntuu laatu pysyneen kondiksessa.
Kasteel Hoppy
Van Honsebrouckissa ovat lähteneet trendien perässä ja lyöneet Kasteeliin humalaa. Kirkas. Tuoksussa on märkää koiraa ja vähän epämiellyttävän puolelle meneviä belgihiivan aromeita. Nyt ei vakuuta. Tunkkaisuutta on maussakin, mausteita. Nimen perusteella odotin katkerampaa meininkiä, mutta ei irtoa sitäkään puolta juuri. Ei innosta.
Austmann Tre Gamle Damer
Raikas, hedelmäinen humalointi. Fiilis on vähän hedelmämehuinen. Mielenkiintoinen ja miellyttävä yhtäaikaa. Belgihiiva esiintyy lähinnä mausteina ja loppuun nousee kauniin pehmeästi selkeä katkero. Mainio. Jos odottaa erityisen belgistä kokemusta, ehkä vähän meh, mutta juontioluena oli mieleeni.
Devassa Tropical Lager
Brasialialaista on otettu valikoimaan ilmeisesti olympialaisten takia. Peruslageria tietenkin. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, eikä lopputulokset. Mitätön olut, ei mitään mainitsemisen arvoista. Näitä on viisisataa tusinassa. Vähän keksistä makeutta, ei juuri muuta.
Amazon Forest Pilsen
Toinen brasilialainen, tosin pantu Englannissa. Ei tästäkään olleet odotukset korkealla. Kiva tuoksu, yrttistä humalaa, mutta seassa turhan paljon diasetyyliä (voi-aromia). Pieni säväys sitä voita jossain Urquellissa toimii, mutta tässä on ihan liikaa. Muuten olisi kiva, yrttinen pils, mutta tuo diasetyyli pilaa kuviot.
Tucher Helles Hefe-weizen
Eikö tämäkin jo kerran ollut? Banaaninen, hedelmäinen, muttei mikään ihmeellinen. Niin perus-hefe kuin rahalla saa. Helppo juoda, maukas, tasapainoinen. Ei valittamista, ei erityisempiä kehujakaan.
Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel
Tummempi vehnä maailman vanhimmalta. Maltainen, hiilihappoinen. Tummaa keksiä, hedelmiä, mausteisuutta. Jos maut olisivat voimakkaampia, sellaisia, että käyvät jo juotavuuden tielle, sanoisin jouluiseksi. Nyt taattua tasapainoa, juotavuutta ja makuelementeissä kauniisti avautuvaa... herkkyyttä. Mis sie tarvitset oikei hyvvää dunkkeliheeffee,täs siul' ois sellane.
Sadler's Hop Bomb
Satavuotias brittipanimo on kääntänyt imagonsa craft-meininkiin täysillä. Kirkas, kultainen olut. Tuoksussa metsää ja sitrusta. Aika suoran jenkkihumalainen katkeron täräys, mutta ei nyt mitään nimenveroista pamausta. Tasapaino silti sen verran selkeästi jätetty katkeroinnin puolelle, ettei maltaalle hirveästi jää tilaa. Ihan ok, mutta ei kauheasti ulottuvuutta tai erikoisempaa luonteikkuutta.
Buxton Wild Boar
Erinomainen kesä-IPA, jonka arvioin aiemmin täällä.
Olvi IPA 5,0%
Se on Olvin IPA. 0,3%-yksikön alkoholin lisäys ei tee tälle oluelle helvettiäkään. Ehkä jos rinnan maistaisi "keskariversion" kanssa, huomaisi pienen eron, mutta itsenään ei käytännössä mitään eroa. Kaikenlaista hyllyntäytettä...
Vander Ghinste Cuvée des Jacobins Rouge
No nyt on hapanta. Flanderin hapanta. Tuoksu on syvä ja monimuotoinen. Marjaisuus ja kirsikkaisuus isoimmassa roolissa, kypsytystynnyrien puuaromi pääsee myös hienosti esiin. Pistävän voimakas happamuus iskee heti kättelyssä ja antaa sitten tietä marjoille ja upean monitahoiselle hedelmäisyydelle. Tämä on olut joka avautuu täyteen kukkaansa vasta nielaisun jälkeen. Happamuus jättää limakalvot supistuksiin ja maut pyörivät joukossa pitkään. Upea olut, lisää näitä!
Damm Inedit
S.A. Damm on espanjan vanhin panimo, johon en ole erityisemmin tutustunut. Jotenkin odotin peruslageria, mutta tämä onkin maustettu wit. Tai oikeastaan sekoite witbieristä ja vaaleasta lagerista, joka on kai jostain syystä hyvä idea. Kehittäjinä on toiminut huippukokki Ferran Adria ja muu legendaarisen ElBullin ravintolan porukka. ElBulli tunnetaan sen verran järjettömästä perfektionismista, että tältä olisi lupa odottaa vaikka mitä. Mutta noh, huippukokkeus ei ihmisestä näköjään huippuoluen tekijää tee. Mausteisuus puskee heti tuoksussa selkeänä korianterina, lakritsina ja kardemummana (jälkimmäistä ei edes mausteissa ole, mutta niin se vain sieltä tulee). Muuta olueen ei sitten juuri mahdukaan, mausteisuus on sen verran selkeä, ettei hentoinen olut jaksa antaa niille minkäänlaista tukea ja lopputulos on hyvin päälleliimatun oloinen. Epäilemättä jonkun ElBullin ruuan kanssa olisi mahtava kombinaatio, mutta oluena itsessään.... pöh. Olisi kiva nähdä jonkun huippukokin/ravintolan tilaama ruokaolut, joka pelaa itse oluen makujen kanssa, eikä lisättyjen mausteiden.
Laitilan Mississippi Beer
Tämähän tuli Suomen Paras Olut -kisassa sarjassaan palkintosijoille tänä vuonna. Raikas, oiva olut. Metsää ja muuta jenkkihumalaa tuoksussa. Tasapaino on erinomainen. Erittäin onnistunut raikas janonsammuttaja hyvällä katkeruudella. Laitilan talonmaku on esillä, muttei häiritse.
Tajusin tuosta Laitilan talonmausta jotain. Sitä on usein kuvattu "hernekeitoksi". Tunnistan sen talonmaun, mutta en ikinä ole pitänyt sitä erityisen hernekeittoisena, kunnes nyt se iski. Aamuisessa Arkadian Alkon kellarinhämyssä Laitilan talonmausta tuli vahvasti mieleen armeija. Intinhaju se on. Armeijaan toki liittyy vahvasti hernekeitto, joten ehkä se on se hernari sitten...
Victory Golden Monkey
Tuoksussa alkoholia, hedelmiä monipuolisesti, aprikoosia, makeaa mandariinia, neilikkaa. Poreilevan hiilihappoinen, erinomainen hedelmäinen ja maukas tripel. Mausta löytyy jopa hippunen lakritsia taustalta.
Nogne O India Pale Ale
Paluumuuttaja, muistelen ostaneeni tätä jo joskus 2006. Samea ja rumahan tämä on kuin mikä, mutta ei anneta sen nyt häiritä. Sitruksinen, jopa makeahko tuoksu. Syvä jenkkihumalainen sitruksisuus ja pihkaisuuteen asti menevä havumetsä tuoksussa. Erittäin katkera, raikas, metsäisempi maussa kuin hajussa. Mallas jää hyvin sivurooliin pieneksi makeudeksi, mutta eipä sitä juuri kaipaakaan. Omistajanvaihdoksen jälkeen ainakin tässä tuntuu laatu pysyneen kondiksessa.
Kasteel Hoppy
Van Honsebrouckissa ovat lähteneet trendien perässä ja lyöneet Kasteeliin humalaa. Kirkas. Tuoksussa on märkää koiraa ja vähän epämiellyttävän puolelle meneviä belgihiivan aromeita. Nyt ei vakuuta. Tunkkaisuutta on maussakin, mausteita. Nimen perusteella odotin katkerampaa meininkiä, mutta ei irtoa sitäkään puolta juuri. Ei innosta.
Austmann Tre Gamle Damer
Raikas, hedelmäinen humalointi. Fiilis on vähän hedelmämehuinen. Mielenkiintoinen ja miellyttävä yhtäaikaa. Belgihiiva esiintyy lähinnä mausteina ja loppuun nousee kauniin pehmeästi selkeä katkero. Mainio. Jos odottaa erityisen belgistä kokemusta, ehkä vähän meh, mutta juontioluena oli mieleeni.
Devassa Tropical Lager
Brasialialaista on otettu valikoimaan ilmeisesti olympialaisten takia. Peruslageria tietenkin. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, eikä lopputulokset. Mitätön olut, ei mitään mainitsemisen arvoista. Näitä on viisisataa tusinassa. Vähän keksistä makeutta, ei juuri muuta.
Amazon Forest Pilsen
Toinen brasilialainen, tosin pantu Englannissa. Ei tästäkään olleet odotukset korkealla. Kiva tuoksu, yrttistä humalaa, mutta seassa turhan paljon diasetyyliä (voi-aromia). Pieni säväys sitä voita jossain Urquellissa toimii, mutta tässä on ihan liikaa. Muuten olisi kiva, yrttinen pils, mutta tuo diasetyyli pilaa kuviot.
Tucher Helles Hefe-weizen
Eikö tämäkin jo kerran ollut? Banaaninen, hedelmäinen, muttei mikään ihmeellinen. Niin perus-hefe kuin rahalla saa. Helppo juoda, maukas, tasapainoinen. Ei valittamista, ei erityisempiä kehujakaan.
Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel
Tummempi vehnä maailman vanhimmalta. Maltainen, hiilihappoinen. Tummaa keksiä, hedelmiä, mausteisuutta. Jos maut olisivat voimakkaampia, sellaisia, että käyvät jo juotavuuden tielle, sanoisin jouluiseksi. Nyt taattua tasapainoa, juotavuutta ja makuelementeissä kauniisti avautuvaa... herkkyyttä. Mis sie tarvitset oikei hyvvää dunkkeliheeffee,täs siul' ois sellane.
Sadler's Hop Bomb
Satavuotias brittipanimo on kääntänyt imagonsa craft-meininkiin täysillä. Kirkas, kultainen olut. Tuoksussa metsää ja sitrusta. Aika suoran jenkkihumalainen katkeron täräys, mutta ei nyt mitään nimenveroista pamausta. Tasapaino silti sen verran selkeästi jätetty katkeroinnin puolelle, ettei maltaalle hirveästi jää tilaa. Ihan ok, mutta ei kauheasti ulottuvuutta tai erikoisempaa luonteikkuutta.
Buxton Wild Boar
Erinomainen kesä-IPA, jonka arvioin aiemmin täällä.
Olvi IPA 5,0%
Se on Olvin IPA. 0,3%-yksikön alkoholin lisäys ei tee tälle oluelle helvettiäkään. Ehkä jos rinnan maistaisi "keskariversion" kanssa, huomaisi pienen eron, mutta itsenään ei käytännössä mitään eroa. Kaikenlaista hyllyntäytettä...
Vander Ghinste Cuvée des Jacobins Rouge
No nyt on hapanta. Flanderin hapanta. Tuoksu on syvä ja monimuotoinen. Marjaisuus ja kirsikkaisuus isoimmassa roolissa, kypsytystynnyrien puuaromi pääsee myös hienosti esiin. Pistävän voimakas happamuus iskee heti kättelyssä ja antaa sitten tietä marjoille ja upean monitahoiselle hedelmäisyydelle. Tämä on olut joka avautuu täyteen kukkaansa vasta nielaisun jälkeen. Happamuus jättää limakalvot supistuksiin ja maut pyörivät joukossa pitkään. Upea olut, lisää näitä!
Damm Inedit
S.A. Damm on espanjan vanhin panimo, johon en ole erityisemmin tutustunut. Jotenkin odotin peruslageria, mutta tämä onkin maustettu wit. Tai oikeastaan sekoite witbieristä ja vaaleasta lagerista, joka on kai jostain syystä hyvä idea. Kehittäjinä on toiminut huippukokki Ferran Adria ja muu legendaarisen ElBullin ravintolan porukka. ElBulli tunnetaan sen verran järjettömästä perfektionismista, että tältä olisi lupa odottaa vaikka mitä. Mutta noh, huippukokkeus ei ihmisestä näköjään huippuoluen tekijää tee. Mausteisuus puskee heti tuoksussa selkeänä korianterina, lakritsina ja kardemummana (jälkimmäistä ei edes mausteissa ole, mutta niin se vain sieltä tulee). Muuta olueen ei sitten juuri mahdukaan, mausteisuus on sen verran selkeä, ettei hentoinen olut jaksa antaa niille minkäänlaista tukea ja lopputulos on hyvin päälleliimatun oloinen. Epäilemättä jonkun ElBullin ruuan kanssa olisi mahtava kombinaatio, mutta oluena itsessään.... pöh. Olisi kiva nähdä jonkun huippukokin/ravintolan tilaama ruokaolut, joka pelaa itse oluen makujen kanssa, eikä lisättyjen mausteiden.
Laitilan Mississippi Beer
Tämähän tuli Suomen Paras Olut -kisassa sarjassaan palkintosijoille tänä vuonna. Raikas, oiva olut. Metsää ja muuta jenkkihumalaa tuoksussa. Tasapaino on erinomainen. Erittäin onnistunut raikas janonsammuttaja hyvällä katkeruudella. Laitilan talonmaku on esillä, muttei häiritse.
Tajusin tuosta Laitilan talonmausta jotain. Sitä on usein kuvattu "hernekeitoksi". Tunnistan sen talonmaun, mutta en ikinä ole pitänyt sitä erityisen hernekeittoisena, kunnes nyt se iski. Aamuisessa Arkadian Alkon kellarinhämyssä Laitilan talonmausta tuli vahvasti mieleen armeija. Intinhaju se on. Armeijaan toki liittyy vahvasti hernekeitto, joten ehkä se on se hernari sitten...
"Olvi IPA 5,0%..."
VastaaPoistaOlvilta tulee maitokauppaan Black IPA (Cascade, Target, Yellow SUB ja TNT, EBU 55, EBC 100) ja Xmas IPA (Opal, Kazbek ja Comet, EBU 45, EBC 45).