Radbrew Red Planet ja Kanavan Toivo Red Ale

Pienpanimokauppa Pienestä löytyi pari viikkoa takaperin myös kaarinalaisen Radbrew:n Mars-teemainen Red Planet "Rusty Ale" sekä tuoreen vääksyläisen Kanavan Panimon Toivo red ale. Koska karkeasti nämä sattuvat samaan lohkoon, pistetään ne vastakkain.

Speksien puolesta Kanavan Toivo on hitusen keveämpi 4,5% ja Radbrewn tuote sitten "täydet" 4,7%. Radbrew kertoo pullon kyljessä myös ibu-pisteiksi 25 ja ainesosat hiivaa myöten.

Ulkonäön puolesta Red Planet on tummempi, ruskeampi ja siihen muodostuu tuhdimpi vaahto, siinä missä Toivo pärjäilee kuparisemmalla värillä ja sormellisella vaahtoa. Kummankin vaahto on melko kestävää. Molemmat sameita ja suodattamattomia. Vaahdon mitalla voitto Red Planetille.

Tuoksussa ei oikein kummallakaan pisteet ropise. Toivo on aluksi miellyttävähkö, karamellinen, leipäinen, karhean maltainen. Pieni märän koiran virhetuoksu siinä kuitenkin häiritsee aluksi, mutta loppua kohti haihtuu onneksi pois eikä ota määräävää roolia.

Red Planet puolestaan tökkää heti voimakkaalla marjaisella tuoksulla, joka ei liiemmin viettele. Jos nyt kotipanijan silmällä voin pullon aineosista jotain päätellä, niin tämä tuskin on ollut harkittua. Virhe lievenee juodessa ensin mustikkaiseksi marjaksi ja sitten yhdistyy tumman maltaan kanssa melkein miellyttäväksi makeaksi hedelmäsuklaaksi. Selkeät marjaiset esterit kuitenkin ovat pinnassa ja muiden tuoksujen hakeminen on työn ja tuskan takana. Vaikka joissain oluttyyleissä se voisi jopa tässä määrin toimiakin, tällaisessa ensi sijassa maltaisessa oluessa se vain häiritsee todella pahasti.

Tuoksusta siis vähemmän miinusta Toivolle.

Kanavan Toivo on ohuempi, kepeämpi, enempi sellainen katkeraan puraisuun pohjaava luonne, joskin silti maltainen, hieman karamellinen kokemus, jossa on juotavuus on kunnossa. Ihan jees. Red Planet taas pyrkii olemaan vahvuuttaan täyteläisempi onnistuen siinä suht hyvin. Ikävä kyllä yliampuva hedelmäisyys vaivaa maussakin ja teoriassa ihan muhevan suklainen ja karamellinen maltaisuus jää pahasti sen jalkoihin. Katkerointi on kohdallaan ja sinällään alla on ihan potentiaalisesti herkullinen olut.

Mitä näistä nyt sanoisi. Näiden perusteella voisin ehkä ostaa Kanavan tuotteita uudestaankin kokeiluun. Sen sijaan jos en olisi aiemmin juonut Radbrew'lta erinomaisia tuotteita ja tietäisi, että sieltä voi tulla herkkuakin, tämä jäisi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi. Ei virhemaku aivan niin paha ollut, että olisin olutta välittömästi viemäriin kaatanut, mutta kyllä sen voi silti sanoa pilanneen ihan potentiaalisen oluen.

---

Olisi mukava sanoa, että onpas todella poikkeuksellista saada virheellisiä oluita, mutta vähän turhan yleistä tämä laadun heittely monilla kotimaisilla pienpanimoilla on. Buumi on pari vuotta vanha ja jo nyt minulla on muutama ns. no-go-panimo, joiden tuotteita en osta. Ei siksi, etteivätkö oluet olisi mielenkiintoisia tai ettei niissä olisi ajatusta, vaan siksi, etten voi perustella itselleni neljän euron arpaa. Arpaa, josta saa joko siedettävän oluen tai valmistusvirheiden pilaamaa sontaa.

Pienelle ja etenkin aloittevalle panimolle oluen dumppaaminen voi olla kallis paukku, joten ymmärrän, ettei sitä haluta tehdä. Ensivaikutelmaa ei silti luoda kuin kerran ja menetetyn luottamuksen palauttaminen on hankalaa. Eikä se vaikutelma ensikertalaisella kokeilijalla välttämättä kohdistu vain juuri siihen panimoon vaan kaikkiin pienpanimoihin.

Kommentit

  1. Miltä panimoilta on tullut epätasalaatuista tavaraa? Rekolalta ainakin yhden tuhkakupin makuiseksi oluen muistan itse väkisin huoneeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi varmaan helpompi vastata siihen, miltä panimolta EI ole koskaan törmännyt virheellisiin oluisiin. Lempipanimoiltanikin on tullut vastaan kamaa, joka ei välttämättä kestäisi päivänvaloa. Osaltaan sulatan sen osana nopeasti kasvavaa pienpanimomeininkiä, aina roiskuu kun rapataan, mutta on ne muutama, joilla tätä tuntuu tapahtuvan useammin kuin ihan vahingossa.

      Mainitsemasi Rekola on huvittavaa kyllä itselläni yksi niistä joiden kanssa EI ole koskaan tullut mitään virhettä vastaan. Lonkalta voisi lisätä positiiviseen tappovarmaan listaan Olutpajan, Plevnan, Bryggeri Helsingin, Teerenpelin ja Vakka-Suomen. Tekninen laatu ei tosin välttämättä tarkoita, että oluet muuten kiinnostaisivat.

      Aivan absoluuttisella no-go-listallani on oikeastaan vain Alahovi, jolta tuntuu olevan varmempaa ostaa pilaantunut kuin kunnossa oleva olut. Pyynikki tuppaa myös jäämään hyllyyn. Pyynikki (kuten kisamenestys osoittaa) onnistuessaan tekee kyllä mahtavaa kamaa, mutta ostamissani tuotteissa on ollut arviolta 50-50 mahkut siihen, että laatu on mitä sattuu. En vain viitsi enää yrittää, kun varmempia panimoita on hyllyt vieressä täynnä.

      Poista
    2. Täsmennetään nyt tähän, ennen kuin joku ylitulkitsee, että tuo lonkalta revitty lista ei tietenkään ole mikään täydellinen definitiivinen virheettömien panimoiden lista.

      Poista

Lähetä kommentti

Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.