Alkon Uutuuksia - Lokakuu 2016

Jälleen on käyty Alkon pruuvissa maistelemassa olusia. Niitä oli aika paljon.

Tavallisesta poiketen haluan tiedottaa pienen asian ennen kuin luette pidemmälle.

Hyvä lukija. Jos pidät humalaisista oluista, niin nyt menet ja ostat tölkillisen tai useamman Stonen Ruination IPA 2.0 olutta, vielä kun sitä on.

"Miltä se maistuu?", kysyy Aamos Maajärveltä. Älä Aamos lässytä. Menet ja ostat. Juot yhden sellaisen oluen lasista, nautit ja toteat elämäsi olevan huomattavasti parempaa kuin se oli ilman Ruination IPAa.

Jatketaan.

Weihenstephaner Traditional Bayrisch Dunkel
Ruskea oppikirjadunkel, panimovanhuksen tuttujen tapojen mukaan. Pähkinäinen, kevyen suklainen, hieman kovakin. Hyvä humalan puraisu, ei jää imeläksi. Silti mallas edellä ja leipäinen. Erinomainen dunkel. Luultavasti loistava ruokaolut.

Teerenpeli Jöröjukka
Kovin on ronskisti humaloitu bockiksi. Katkeron puraisua ja yrttistä humalaa ilmeisen moderniin makuun (?). Mallasta toki on, leipää ja pientä mausteisuutta, mutta kaipaisin sitä leipämallasta vielä enempi esille. Teerenpelin oluet tuntuvat omaan suuhuni usein jotekin kliinisen kovilta, tässä se ei pääse vaivaamaan. En ehkä erikseen ostaisi, mutta en valittaisi jos ruuan kanssa tarjottaisiin.

Suomenlinnan Imperial Vehnä Ale IVA
Hassu nelosbisse-nimi ei pelasta tylsää olutta. Hedelmää, sitrusta, mallasta ja pippuria tuoksussa, mutta hennosti ja nopeasti eksyen. Kokonaisuus kovin helpon löysä. Makeaa hedelmää, kiva tasapaino, mutta missä se "imperial" on? Ei oluessa mitään vikaa sinällään ole, mutta odotin paljon isompia makuja.

Brewcats Crimson India Red Ale
"Tytötkin Panee" Hopping Brewstersilla tällä kertaa. Kiva sitrus aromissa, leipäinen, hivenen karamellinen mallas. Hiven metsäisyyttä. Ohut ja vetinen runko, joka ei tue katkeruutta yhtään tarpeeksi. Jää kovin kovaksi. Erittäin kiva humalointi silti. Pihkainen, metsäinen ja suuta kuivaava. Ikävä, ettei muu olut yllä sen rinnalle.

Ruosniemen Parlamentaarikko Dubbel
Pippuria, tummaa hedelmää, mausteisuutta sekä maussa, että tuoksussa mutta melko lievästi. Pahvia hiven tuoksussa, mutta ei häiritsevästi. Lähinnä ihan ok dubbel, jossa olisi saanut olla enempikin belgialaista tunnelmaa. Ruualle ottaisin tätäkin.

Bryggeri Wee Heavy
Tämän arvostelin jo keväällä. Vähän on eri tasoinen erä testissä kuin keväinen herkku. Nyt tuoksultaan mieto, suutuntumaltaan yllättävän hiilihappoinen, kova ja melko anteeksipyytelemätön. Muuten maukas, leipäinen, toffeinen ja oudosti jopa kuivahko. Ei huono, mutta oli parempaa keväällä.

Svartå Höstöl 
Vähän on hapettumista tuoksussa, mutta mitäpä niistä, sillä kokonaisuudessaan olut on aika maukas. Aluksi fiilis oli, että "ihan ok, ei erotu joukosta", mutta parilla siemauksella alkoi avautua. Hunajaisen syksyinen meininki. Karamellia ja mausteista humalaa. Tarvittaessa toimii syysoluena paremmin kuin moni muu.

Malmgård APA
Malmgård on tasavahvuisimpia panimoita maassa. APA sieltä, kiitos kyllä. Upea tuoksu, pihkainen metsä, keksimallasta, kaurakeksiä. Pehmeä, toimii, hiven sitruksen sävyttämää hedelmää. Hyvin viljaa. Virheetön. Toimii. Eikö lie valtakunnan kärki-apoja.

StaPa South Pacific IPA
Mainio IPA. Tuhti humalointi, joka ei silti lyö ylikierroksille. Tyynen valtameren humaloista luotu kieron monisyinen hedelmäinen humalointi. Mallas ei juhli, mutta eipä sitä osaa odottaakaan. Lopussa nousee vielä erikoinen pippurinen vinkeys.

Hiisi Ruisperkele
Nyt on hyvä nimi! Mielenkiintoinen olut. Rajusti humaloitu, raikas, mutta rukiinen. Ruisleipää metsässä nautittuna, sitrushedelmiä povarissa. Katkerot nousee pehmeästi ja hienovaraisesti mattaiseen loppuun. Rukiisuus tukee olemusta ja pullahtelee metsähumalan välistä kivasti. Saisi pullahdella enemmänkin, mutta  erittäin mielikseenhän tätä silti juo. Aarnin isoveli?

Lagunitas IPA
Nyt on niin perus-IPA, että ei tätä oikein jaksa edes kuvailla. Helvetin hyvä IPA. Amerikasta. Ostakaa pois jos IPAttaa. Kaikki periamerikkalaisen IPAn tuntomerkit täyttyy, maut ja tasapaino erinomaisia.

Stone Ruination 2.0.
Joskus päälle viisi vuotta sitten melkein myöhästyin Tukholmassa laivasta kun piti väen väkisin ehtiä Akkuratiin maistamaan internetin listojen kärkisijoilla roikkunut Stone Ruination. Se oli silloin vähän pettymys ja luultavasti hyvän verran aikaa nähnyt, vaikka pirun hyvää olikin. Nyt sitten reseptiä muuttanut kakkosversio ja tuoreena uudelta Berliinin laajennukselta. Parisen kuukautta kai tällä kuitenkin ikää on.

Huh. Mitä enemmän oluita maistelee, sitä harvemmin saa sellaisia olutkokemuksia, joista tulee kylmät väreet selkäpiihin. IPAkin on niin puhkimaisteltu ja ylisaturoitunut genre, etten enää uskonut ainakaan sieltä moisia irtoavan. Niin vain tuli. Aivan lumoavan hämmentävä olut. Humaloinnissa tuleva sitruksen, trooppisen hedelmän, pihkan ja mausteen leikki on... odottakaas tarkistan muistiinpanoista virallisen teknisen termin... "vitun älytöntä". Mallaspohjassa on kivaa keksisyyttä, joka jotenkin onnistuu vielä pääsemään esiin humaloinnin alta.

Kävin ostamassa tätä välittömästi useamman tölkin kotiin. Eihän se tietysti niin hyvältä toistamiseen saman päivän aikana maistunut. Tämmösiä nämä aistikokemukset on, aina pettämässä ihmisen...

Ruosniemen Vahtimestari Vaniljaportteri
Loistava tuoksu. Vaniljaa, kahvia ja suklaata. Erittäin kiva suklaa-vaniljajäätelöinen meno maussakin, vaikka hiemanhan näihin mausteisiin ennen pitkää turtuu. Katkeroakin puskee puraisuksi asti vaikka ei oikeastaan edes odottaisi. Vähän muhkeampi vain saisi olla omaan makuuni.

Mathildedlain Seppä
Tämähän tuoksuu... ruudille! Hämmentävä mielleyhtymä ei meinaa antaa periksi ja oluen tuoksuttelu meinaa mennä yhdeksi ampumaradan muisteluksi. Kuivahko, kahvisuklainen olut sieltä lopulta paljastuu. Bourbon-tynnyrin lastut antavat miellyttävää puista taustavirettä, mutta bourbonia en kyllä löydä. Tuoksuyhtymänsä myötä aika erikoinen, oikeastaan melko hauska! Joisin toistekin.

Mohawk Kellerbier
Ruotsalaiset kiertolaiset ovat tehneet Proefilla muka kellerbierin. Jos ei pullon kyljessä lukisi kellerbier, niin ei tätä sellaiseksi tunnistaisi pirukaan. Jenkkihumaloitu suodattamaton lager. Raikas sitruksinen tuoksu. Virheetön, raikas, toimiva. Ihan hyvä olut modernin IPAn ystävälle. Perinteisen kellerbierin kanssa tällä ei ole kyllä juuri mitään tekemistä.

Brooklyn Sorachi Ace
Tämä poikkeaa ison pullon Sorachi Acesta ainakin alkoholiprosentiltaan. Hyväksi havaittu useita kertoja. Monelle Sorachi Ace -humala tuo tillin makua suuhun. Itselleni, vanhana tillin vihaajana, onneksi ei. Se on enempikin purukuminen ja heinäinen. Raikas, erinomainen, hedelmäinen ja pippurinen saison vinkeällä humaloinnilla.

Zundert trappist
Näitä uusia trappisteja, tällä kertaa Hollannista. Mausteinen, neilikkainen  ja poreileva. Moitteeton oikeastaan. Tripeliksi tunnutaan leimaavaan, mutta on huomattavan tummaa sellaiseksi. Jossain dubbelin ja tripelin välimaastossa seikkaileva, vahvasti belgi-trappisti-perinteinen olut kuitenkin.

Hiisi Kratti 
Hiisiltä myös hapanolut maistossa. Hapan on tuoksu ja hyvin puolukkainen. Mustaherukkaakin tässä on, mutta itselleni puolukka tulee enempi esiin. Aika ärhäkän kirpeä, selkeän marjaisuuden seuraamana. En muista, että hanasta aiemmin maistamani olisi ollut näin hapan, enempi vain hedelmäinen ja marjainen. Hyvä niin, sillä puolukan kanssa kirpakka happamuus toimii hyvin.

Prykmestar Alt
Huh miten voimakas ja syvä maltaisuus tuoksussa. Paahdettua ohraa mukitolkulla, mallasleipää, viljaisuutta. Tykkään. Maussa maltaisuus jatkuu suklaisuuden kera, olut tuntuu alkukosketuksella himpun ohuelta, mutta loppumakua kohti paranee. Oiva syysolut.

Rekolan Kaksi Kotia Ruusuhippi
Rekolan ja Hiiden yhteistyö -käsittääkseni, vaikka onkin puhtaasti Rekolan nimissä Alkossa. Ruusunmarjoilla maustettu. Sellaisia ei ole koskaan tullut syötyä niin tulkitse tällaista nyt sitten. Outoa, miellyttävää hedelmäseosta tuoksussa, kai se on se ruusunmarja. Yrttejä, pippurisuutta myös. Pehmeä, jonkun verran happaman hedelmäinen (ja ruusunmarjainen). Mallas erottuu lähinnä simamaisena makeutena. Kiva.

Kallio Artisanal / Birra Amiata Oranki
Ruisperkeleen yrityksestä huolimatta päivän kovin nimi ja etiketti on italialais-suomalaisella yhteistyö-red alella. Oranki! Kaakkois-Ranskan kovimman materiaalifysiikan tohtorin mukaan nimetty juoma. Se on hyvä silloin.

Noh, kenellekään avautumattomat sisäpiirin vitsit sikseen, itse oluthan on aika erikoisuutta tavoitteleva "red ale". Viileässä saison-hiivalla käytetty ja maustettu perinteisillä witbierin mausteilla eli appelsiininkuorella ja korianterilla. Tuoksussa tuleekin heti tulvimalla voimakas sitrushedelmä ja korianteri. Hiiva tuonee sitten siihen päälle erikoista mausteisuutta. Erikoinen mielleyhtymä tästäkin tulee. Tuoksuu ulkomaiselta (puhtaalta) vessalta. Jos menet raikkaana aamuna ikkuna auki olevaan vessaan Englannissa tai Saksassa, niin tältä se vessa tuoksuu. Mausteisuutensa vahvasti ohjaama olut, jonka taustalla pohjalla tuntuisi olevan ihan hyvä red alemäinen mallas.