Past Masters 1926 Oatmeal Porter
Panimo: Fuller's
Maa: Englanti
Tyyli: Oatmeal Stout
Alkoholia: 7,8%
Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Upea, pehmeä, juotava ja raikkaan suklaapaahteinen vahva portteri.
Fuller's aloitti joku tovi sitten "Past Masters" sarjansa, jossa vanhoista panimon reseptikirjoista kaivettuja reseptejä toisinnetaan ja myydään erikoiseränä. Elokuussa Fuller'silla käydessä pisti silmään uusin versio "1926 Oatmeal Porter". Olevinaan näin tämän myöhemmin ohimennen Alkossakin, mutta taisin kuvitella omiani, kun ei ainakaan mistään listoista löydy mainintaa. Aiemmat Past Mastersit Alkossa ovat vierailleet, joten toivottavasti tämäkin.
Tämmöinen tuote on monella tapaa niin itselleni sopiva, että odotukset olivat korkealla.
Ensinnäkin minähän noin yleisesti tykkään historiallisesta oluesta. En välttämättä aina maun puolesta, mutta koska muuten kiinnostaa mitä ovat vuosikymmeniä sitten värkänneet, sellainen saa aina vähän plussaa. Tämä on tehty siis 1926 vuoden reseptillä, samana vuonna syntyneen Kuningatar Elisabethin 90-vuotispäivien kunniaksi.
Toisekseen Lontoon Fuller's on kaikista maailman panimoista ehdoton top2-suosikkini ja London Porterillaan on osoittanut, että porterkin siellä vääntyy ihan klassikkotasoisesti. Kolmannekseen jos joku porteria tai stoutia lähtee tekemään, niin kauralla pehmennetty oatmeal -versio on ehdottomasti aina mielenkiintoisempi kuin tavallinen.
Niinpä kun Fuller's julkaisee Past Masters -sarjassaan 1926 reseptillä tehdyn "oatmeal porterin" eli kauraporterin*, niin jännittävän paljon muuten kiinnostaa. Tämä voisi maistua raporttien mukaan vaikka ihmisen vehkeeltä ja silti kokeilisin.
Hieman tästä silti markkinointi pahasti haisee. Nimittäin Fuller's väittää, että 90-vuotiaassa "käsinkirjoitetussa" brittireseptissä on käytetty Centennial-humalaa. Joka on siis jalostettu 1974, 48 vuotta reseptin kirjoittamisen jälkeen. Eh? Kauran lisäksi erikoisuutena on inverttisokeria, joka puolestaan on hyvin tyypillinen 1900-luvun alun brittioluiden lisuke. Alkoholia on melko tuhdisti, 7,8%. Mikään ihan perusbrittiportteri ei kyseessä siis ole.
Musta, erittäin tiiviillä vaahdolla. Tuoksu on porteriksi raikas, siellä se melko kukkainen amerikan humala väijyy. Hyvin miellyttävä kylläkin. Paahdetta, suklaata, jonkun verran makeaa vierteisyyttä, hyvästi sitä humalaa.
Maku kuittaakin sitten univelat. Onpas helvetin hyvää! Pehmeää, paahteisen, leipäisen ja suklaisen maltaista, lakritsista syvyyttä ja herkkyyttä. Kaupan päälle vahvuisekseen upean juotavaa. Sen verran käänteitä oluessa on, että vähän epäilen, ettei alkuperäinen tuote ole aivan tältä maistunut, mutta mitäpä siitä. Hieno olut.
Hyvä vahva porter, se maistuu tältä. 5/5
* tai oatmeal stouteiksi näitä useammin tavataan kai sanoa, mutta porterilla ja stoutilla ei ole nykypäivänä mitään käytännön eroa, niitä voi käyttää ihan iloisesti ristiin.
Panimo: Fuller's
Maa: Englanti
Tyyli: Oatmeal Stout
Alkoholia: 7,8%
Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Upea, pehmeä, juotava ja raikkaan suklaapaahteinen vahva portteri.
Fuller's aloitti joku tovi sitten "Past Masters" sarjansa, jossa vanhoista panimon reseptikirjoista kaivettuja reseptejä toisinnetaan ja myydään erikoiseränä. Elokuussa Fuller'silla käydessä pisti silmään uusin versio "1926 Oatmeal Porter". Olevinaan näin tämän myöhemmin ohimennen Alkossakin, mutta taisin kuvitella omiani, kun ei ainakaan mistään listoista löydy mainintaa. Aiemmat Past Mastersit Alkossa ovat vierailleet, joten toivottavasti tämäkin.
Tämmöinen tuote on monella tapaa niin itselleni sopiva, että odotukset olivat korkealla.
Ensinnäkin minähän noin yleisesti tykkään historiallisesta oluesta. En välttämättä aina maun puolesta, mutta koska muuten kiinnostaa mitä ovat vuosikymmeniä sitten värkänneet, sellainen saa aina vähän plussaa. Tämä on tehty siis 1926 vuoden reseptillä, samana vuonna syntyneen Kuningatar Elisabethin 90-vuotispäivien kunniaksi.
Toisekseen Lontoon Fuller's on kaikista maailman panimoista ehdoton top2-suosikkini ja London Porterillaan on osoittanut, että porterkin siellä vääntyy ihan klassikkotasoisesti. Kolmannekseen jos joku porteria tai stoutia lähtee tekemään, niin kauralla pehmennetty oatmeal -versio on ehdottomasti aina mielenkiintoisempi kuin tavallinen.
Niinpä kun Fuller's julkaisee Past Masters -sarjassaan 1926 reseptillä tehdyn "oatmeal porterin" eli kauraporterin*, niin jännittävän paljon muuten kiinnostaa. Tämä voisi maistua raporttien mukaan vaikka ihmisen vehkeeltä ja silti kokeilisin.
Hieman tästä silti markkinointi pahasti haisee. Nimittäin Fuller's väittää, että 90-vuotiaassa "käsinkirjoitetussa" brittireseptissä on käytetty Centennial-humalaa. Joka on siis jalostettu 1974, 48 vuotta reseptin kirjoittamisen jälkeen. Eh? Kauran lisäksi erikoisuutena on inverttisokeria, joka puolestaan on hyvin tyypillinen 1900-luvun alun brittioluiden lisuke. Alkoholia on melko tuhdisti, 7,8%. Mikään ihan perusbrittiportteri ei kyseessä siis ole.
Musta, erittäin tiiviillä vaahdolla. Tuoksu on porteriksi raikas, siellä se melko kukkainen amerikan humala väijyy. Hyvin miellyttävä kylläkin. Paahdetta, suklaata, jonkun verran makeaa vierteisyyttä, hyvästi sitä humalaa.
Maku kuittaakin sitten univelat. Onpas helvetin hyvää! Pehmeää, paahteisen, leipäisen ja suklaisen maltaista, lakritsista syvyyttä ja herkkyyttä. Kaupan päälle vahvuisekseen upean juotavaa. Sen verran käänteitä oluessa on, että vähän epäilen, ettei alkuperäinen tuote ole aivan tältä maistunut, mutta mitäpä siitä. Hieno olut.
Hyvä vahva porter, se maistuu tältä. 5/5
* tai oatmeal stouteiksi näitä useammin tavataan kai sanoa, mutta porterilla ja stoutilla ei ole nykypäivänä mitään käytännön eroa, niitä voi käyttää ihan iloisesti ristiin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.