Horisontissa pimenee - Nøgne Ø Red/Dark Horizon maistinki

Viinihullun Päiväkirjan Otto lähestyi, että olisi paikka auki porukan olutmaistingissa*. Kiinnostaahan se maistinki aina.

"Maistetaan kaikki Dark Horizonit."

Alkoi äkkiä kiinnostaa vähän enemmän, melkein livahti pissi lahkeeseen. Norjalaisen Nøgnen synkkä horisontti on melkoisen maineen kerännyt imperial stout. Oluesta on tehty neljä versiota, jokaisessa reseptiä on tuunattu johonkin suuntaan. Jokainen versio on tehty sen yhden kerran, eli kaupoista näitä on aika turha etsiskellä.

Ensimmäinen versio pantiin 2006 ja tuli myytiin 2007. Se oli 16% ja maustettu kahvilla ja aivan jäätävän hyvä, ei mikään ihan tavallinen kombo vielä silloin. Etenkään Euroopassa. Vielä vähemmän Suomessa. Erityisen vähän Alkossa.

Siinä missä myöhemmät pullot
ovat hienoissa metallipurkeissa,
ykkösen kotikutoinen
tennispallotuubi on herttainen.

En enää muista paljonko "DH1" maksoi silloin, mutta muistan, että rajatusta erästä huolimatta niitä sai suhteellisen helposti hankittua. Ostin muistaakseni niitä kaksi tai kolme ihan vain heti nautiskeltavaksi ja kaverien kanssa ihmeteltäväksi, sitten vielä löysin jostain yhden kellaroitavaksikin. Sen join kolme vuotta myöhemmin 30-vuotisjuhlien kunniaksi. Kolmessa vuodessa (huoneenlämmössä) olut oli pyöristynyt upeasti ja on edelleen yksi muhkeimpia, pehmeimpiä ja samettisimpia olutkokemuksia itselläni.

2008 kauppoihin tulleen kakkosedition jotenkin onnistuin missaamaan. Sitä kuvattiin salmiakkiseksi, mikä oli veitsen kiertämistä haavassa. Sitä myös kuvattiin selvästi huonommaksi ja karkeammaksi kuin ykköstä.

2009 kolmosen kohdalla Nøgne siirtyi järkevästi tämän oluen kohdalla 25cl pulloihin. Iso pullo oli vähän turhan järeä annos jos meinasi haluta yksin sellaisen juoda. Samaan aikaan julkaistiin myös erittäin makea jälkiruoka-stout Sweet Horizon, joka oli tarinan mukaan DH3 jossa oli käyminen keskeytynyt liian ajoissa. Se puuttui tästä maistingista, mutta olen sen maistanut ja ei se DH:n tasolle pääse. Nimensä mukaisesti erittäin makea jälkiruoka itsessään. Oudompana kummajaisena tuli myös sakehiivalla käytetty Red Horizon, supervahva (17%!), melko erikoinen, omalaatuinen, jotain barley winemäistä henkivä vaaleampi juoma.

Seuraavaa Dark Horizonia odoteltiinkin useampi vuosi. Neljäs puteli ilmestyi vasta 2012. Samoihin aikoihin Red Horizonista julkaistiin yhtaikaa kakkos- ja kolmosversiot. Niissä oli käytetty eri sakehiivoja ja olivat selvästi alkuperäistä miedompia, ollen silti päälle 12%. Nämä jäivät itseltäni hankkimatta, muistaakseni ihan nuukuuksissani ostin jotain muuta, hinta kun oli pullolta melko ärhäkkä.

Näinpä maisteluhuoneessa ladottiin pöytään neljä erilaista Dark Horizonia, kolme Red Horizonia. Lisäksi Horizon Tokyo Black vuodelta 2012, tavallaan sarjaan kuuluva Mikkellerin, Brewdogin ja Nögnen yhteistyöolut, jossa oli pyritty luomaan versio, joka yhdistäisi kaikkien kolmen panimon jättistoutit (Mikkellerin Black, Brewdogin Tokyo* ja Nøgnen Dark Horizon). Noita kollaboraatioita on tehty parikin, nimen sanoja on pyöritelty version mukaan. Olin aiemmin juonut Brewdogilla pannun Black Tokyo Horizonin. Tämä Horizon Tokyo Black on Nögnellä tehty ja siis vuodelta 2012.

Vintage Beer -kirjassa varoiteltiin säilömästä imperial stouteja kovin paljon yli viiden vuoden, koska paahdetun maltaan ominaisuudet voivat ottaa epämiellyttäviä muotoja sitä pidempään säilöessä. Suositus oli 2-3v tyypilliselle tapaukselle. Sitähän nämä eivät tietysti ole ja erityisen vahva alkoholi toki auttaa asiaa. Niinpä vähän jännitti kuinka yli-ikäisiä Dark Horizonit oikein ovat vai ovatko. Red Horizonien uskoisi säilyvän oikeastaan paremmin vielä vuosia ellei vuosikymmeniä. Suurin osa näistä oli säilötty melko optimiolosuhteissa kellarilämmössä. Nämähän on pantu n. vuotta ennen kuin ovat tulleet myyntiin, niin lasken panopäivästä iän.

Aloitimme punaisista. Ne olivat, eh, "miedompia". Siis maultaan. Ehkä vähän.

Red Horizon 1st Edition - 17%
Pantu 2009. 17%

Olut on yhtä hedelmäkakkua. Hedelmäisyyden seassa, rusinoita, toffeeta ja suklaata. Sellainen mummolassa kahvin kanssa tarjottava kuivakakku. Alkoholi ja yrttisyys puskevat taustalta yrttikatkeron tai liköörin kaltaisia tunnelmia. Maussa hedelmä korostuu entisestään. Pehmennyt iän myötä merkittävästi siihen mitä alkuperäisestä muistan. Silkkinen suutuntuma, alkoholi ei maistu käytännössä lainkaan prosenteista huolimatta, mutta tuntuu toki lämpönä. Olipa hieno.

Red Horizon 2nd Edition 
Pantu 2011. 13,5%

Sama sakehiiva ("nr 7") kuin ykkösessä. Huomattavasti raaempi meininki. Todella mausteinen, pippurinen puraisu, neilikkaakin, hiven hiivaisuutta. Maun puolella selkeää lakritsia ja salmiakkia. Alkoholisempi maultaan myös, vaikka voltteja on selvästi vähemmän. Kokonaisolemus on niin raskas ja jyrkkä, että oli selkeästi hankalimmin lähestyttävä kolmesta RH:sta.

Red Horizon 1 - 2 - 3

Red Horizon 3rd Edition 
Pantu 2011. 12,5%

Tehty eri hiivalla kuin kaksi edellistä ("nr. 9"). Selkeästi miedoin tuoksultaan ja maultaankin. Aika samoilla linjoilla muuten kuin kakkoseditio, mutta herkempi ja pehmeämpi. Helpompi siten myös. Kuin mausteinen, hieman sokerinen barley wine. Jotain tiettyä belgialaista tunnelmaakin siitä voi aistia.

---

Yhteenvetona voisi sanoa, että ykkönen oli 7-vuotiaana melko hyvässä vaiheessa, muttei varmaan pahastuisi lisäkypsyttelystäkään yhtään. Kolmosessa vähän sama fiilis vaikkakin se olikin ilmeisesti eri hiivansa ansiosta hieman kesympi kuin kaksi muuta. Kakkosen sen sijaan pitäisin vielä itse kaapissa, jotta pahin jyrkkyys hieman taittuisi. Ei se missään nimessä huonoa silti ole tuollaisenaakaan, mutta kokonaisen 25cl pullon siemailuun kannattanee varata minimissään tunti aikaa.

Käänteisessä järjestyksessä.

Dark Horizon 1st Edition 
Pantu 2006. 16%

Horisonttien isä. Vieläkö näitä on? On näitä! Hieman on varovainen olo, sellainen hivenen kunnioittava. Eihän tämä mikään kymmenvuotias Orval ole, mutta onpahan nyt kymmenvuotias norjalainen pienpanimo-olut. Ei tämmöisiä joka päivä juo itse Kjetilkään.

Kahvia on tuoksussa tietenkin melko lailla, onhan sitä oluessakin. Aivan hiven pahvista oksidaatiota häivähtää, mutta se on pian hävitetty muihin tuoksuihin. Paahdetta, tummaa suklaata, suklaalikööriä, hedelmäisyyttä, hieman nahkaisuutta. Ensi fiilis mausta on "kuivakka". Aivan hivenen yli-ikäiseksi tämän tuomitsisin, neljän vanhana oli parempaa. Ehkä lakipiste on jo ohitettu? Hyvin suklainen ja äärimmäisen miellyttävä olut kuitenkin. Kahvisuutta tietty on, mutta muihin verrattuna ehkä hivenen hillitymmin. Tiukahko katkerointi.

Dark Horizon 2nd Edition 
Pantu 2007. 16%

Rouheampi meininki heti tuoksussa. Tummaa suklaata, kuivaa kahvia ja salmiakkia. Tarkemmin sanoen suolakala-irtokarkkeja. Tismalleen sama tuoksu kuin niissä. Vaikka ikäeroa ensimmäiseen on vain vuosi ja tämäkin siis jo melkoinen vanhus, tuntuu raakileemmalta. Johtunee ihan oluen muutenkin selkeästi ärhäkämmästä luonteesta. Oluessa on "höyrähtävä" loppumaku, ärhäkkä, jopa tyly salmiakkinen katkero, joka raippaa suun ja sekoittaa alun miellyttävän kahvisuklaisuuden. En ihmettele, että on kritisoitu, jos on tuoreena ollut vielä ärhäkämpi. Neljästä DH:sta selvästi heikoin.

Vasemmalta oikealle DH 1-4 ja HTB.
Värierot ovat melko pieniä,
melko tavalla mustaa mujuahan nämä kaikki.

Dark Horizon 3rd Edition 
Pantu 2008. 15,5%

Herraisä miten paljon voi olla palanutta kahvia oluen hajussa! Kuin nuuhkisi vitostien ABC:n yövuorossa keitettyä, yli seuraavan päivän lämpölevyllä seisonutta pannullista (tai yksinkertaisemmin "kuin nuuhkisi ABC:n kahvia") ja kaataisi samalla päälleen pussillisen tummaa paahtoa. Muistini mukaan DH3 oli todella kahvinen, mutta että tämmöistä. Huh. Kuivan palaneen kahvisuuden seassa on hiven raakaa vihannesta, mikä vähän viestii ylikypsytyksestä. Kahvi on ihan kiva, mutta hieman liiallisuuksiin menevä tuoksun puolella. On siellä seassa sitä suklaisuuttakin, mutta alakynteen jää. Siksipä onkin ylläri miten suuhun päästyään vahvan kahvin joukosta löytyy pehmeän makea ja suklaisen ihana olut. Ensimmäisen jälkeen näistä paras.

Dark Horizon 4th Edition
Pantu 2012. 16%

Nuorimman Dark Horizonin tuoksussa on selvää vihannesta ja maakellarisuutta ja märkää rättiä. Nuorin on selvästi yli-ikäinen siis. Melko ironista. Märkä rätti yhdistyy paahtomaltaan ja kahvin kanssa tuhkakupin tuoksuksi. Torumisesta huolimatta tuoksun hyvät puolet kahveineen ja maltaineen ja suklaansa kanssa pääsevät sen verran hyvin esiin, ettei tuoksua varsinaisesti epämiellyttäväksi voi sanoa. Maku liikkuu samoilla linjoilla tuoksun kanssa, muistuttaen tunkkaista kellarisuutta lukuunottamatta ehkä eniten alkuperäistä ykköstä näistä kaikista.

Koska nelosta oli kolmas, eri paikassa säilytetty, pullo olemassa, se käytiin verrokiksi ja ero oli melko selvä. Poissa oli kellarisuus ja hapettumisen tuoksut, tilalla raikas, jopa hivenen kukkainen taustasävy.

Kiinnostuneille tiedoksi, että tuo kellarisuutta kerännyt pullo oli ollut ostamisen jälkeen kellarivarastossa, josta oli pettänyt viilennys joksikin aikaa ja oli siten ollut tovin lähes huoneenlämmössä. Verrokki oli siirretty kaupan hyllyltä jääkaappiin ja sieltä kellariin.

Horizon Tokyo Black (2012)
Pantu 2012. 16%

Alkoholinen ja suklainen tuoksu saa kellarista kaverikseen erikoisen kumppanin. Tuoksuu metsästä tuodulta naamioverkolta. Armeijan käyneet tietänevät, muille tiedoksi, että kyseessä on sellainen muovista tehty verkko, jolla naamioidaan asioita ryteikössä. Kun sitä pitää syysmetsässä pari päivää ja tuo sisään, se tuoksuu hyvin omanlaiseltaan. Aika miellyttävältä itse asiassa. Raikkaalta sateiselta havumetsältä kumi-muoviseoksen kanssa.

Nave-tuoksut erikseen, oluthan on muuten näiden muiden rinnalla melko tylsä. Siinä on rajuhko katkero, joka onnistuu silti olemaan oikeastaan kaikkein parhaassa tasapainossa. Tasapainoinen on muutenkin sana mitä tästä voisi käyttää kaikilta puoliltaan. Erikoisvahvana imperial stoutina täysin moitteeton, suorastaan erinomainen. Se ei vaan nouse millään lailla esiin tässä seurassa.

---

Yhteenvetona ykkönen oli hivenen yli-ikäinen mielestäni, mutta ottaen 10 vuoden iän huomioon se on ikääntynyt aivan loisteliaasti. Oikeastaan parhaimmin näistä viidestä. On se syystäkin näistä maineikkain, ei vain ensimmäisyytensä takia. Silti, jos olisi pullo kellarissa, en istuisi enää kovin montaa vuotta sen päällä paitsi silkasta mielenkiinnosta. Enkä oikeastaan juuri noiden muidenkaan päällä, jos ne haluaa parhaimmillaan juoda.

Ei tietysti ole säilössä näitä, niin helppohan tässä on huudella, että juokaa pois vaan. Eiväthän nämä toki mitään eksaktia tiedettä ole, kuten nelosen kohdalla voi todeta. Kakkosta säilöisin lisää ihan vain nähdäkseni mitä sille tapahtuu, jos siitä jotenkin lähtisi tuo turha karkeus pois niin olisipa hyvä. Tosin jos se ei yhdeksässä vuodessa lähde niin...

Red Horizonit ovat oikeastaan mielestäni makumaailmaltaan mielenkiintoisempia ja monimuotoisempia kuin Dark Horizonit, mutta toisaalta Dark Horizonien lempeän syvä kahvisuklaa lämmittää sielua enemmän ja niitä yksinkertaisesti miellyttävämpi maistella.

Näin. Nyt voi hyvin mielin odotella tammikuussa myyntiin tulevaa viidettä versiota Dark Horizonista. Se lienee panimon viimeisiä myyntiin tulevia oluita, joita on ollut tekemässä panimon perustaja, aivokeskus ja entinen päämies Kjetil Jikiun. Arvostelen sen sitten 2027.

Iso kiitos vain järjestäjille! Harvemmin tämmöisen herkkupöydän eteen pääsee.

---
*Tulen viljelemään maistinki-sanaa siihen asti kunnes siitä tulee yleiskieltä tai kunnes viimeinen veripisarani valuu palaneelle maalle katkeran suomen kielen varjelijan iskemästä haavasta. Maistelu on sitä mitä tilaisuudessa, maistingissa, tehdään, tasting ei puolestaan ole suomea lainkaan.