Pieni Pilsner-vertailu

Pils eli pilsner on tyylinä tietyllä tapaa mestarilaji, samalla kun se on helposti tylsäksi ja yksioikoiseksi tuomittu. Simppeli vaalea mallas, rapsakka humalointi ja hiivan luonteelta täysin puhdas. Se ei anna hirveästi pelivaraa, mutta toisaalta hyvin vähän pakopaikkoja virheiltäkään. Entinen Stonen IPA-mestari Mitch Steele mm. kuvaa pilsneriä "panijan olueksi", jonka perusteella voi arvioida tekijän taidot. Sinällään muutenhan se on tyylinä aika "perusolutta" lähellä, mutta tunnen sympatiaa pilsejä tekeviä rohkeita pienpanimoita kohtaan, joiden prosessit ja laitteet eivät välttämättä ole ihan niin laboratoriokliinisiä kuin suurissa teollisuuslaitoksissa.

Pilsner on myös ehkä pienessä nosteessa muutenkin. Koffin Olutmestari-kisan olut oli tänä vuonna pils, kuten myös kesällä Suomen Paras Olut kisan voittanut Mufloni Pilsner.

Pienpanimokauppa Pienin ja Ruoholahden CM:n kautta omaan jääkaappiini oli kertynyt melkein puolivahingossa useita ennen kokemattomia pilsejä. Kanavan Panimon Sulku, Sonnisaaren Pils ja Bock's Cornerin Pils. Lisäksi lahtelaisen Panimo Pajan Crispy Fresh Lager, joka ei varsinaisesti osoittanut olevansa pils, mutta kuulosti nimensä puolesta siltä. Virallisen Kuvaajan kanssa päätimme tuhota oluet sokkomaistossa perjantain ratoksi saunan lämmetessä. Kaikin puolin vakavamielinen ja syvän tieteellinen koe siis.

Näistä vaasalaisen panimoravintola Bock's Cornerin Pils oli jossain määrin itselleni tuttu, mutta vain hanatavarana. Olin juonut sitä sekä panimon hanasta paikan päällä reilu vuosi sitten, että festaripisteellä viime kesänä. Molemmilla kerroilla siinä määrin erinomainen pils, että olin valmis rankkaamaan sen Suomen pilsien parhaimmistoon. Siksipä yllätyin melkoisesti kun viime viikolla panimon kotosijoilla Vaasassa käydessäni paikallisen O'Malley's irkkupubin baarimikko kertoi, että Bock'sin pilsin hankinta hanaan oli lopetettu kun laatu oli niin pahasti heitellyt.

Järjestys sama kuin pullokuvassa

Näinpä testissä oli neljä olutta, joiden tasosta ei ollut tietoa, eikä lajin hankaluudesta johtuen myöskään odotukset kovin korkealla. Suoritimme sokkotestin niin, että toinen toisen näkemättä jakeli tälle oluet neljään lasiin ja sitten toisin päin. Tämä oli huono idea. Ensinnäkin siinä syystä, että oluissa oli huomattavasti odotettua enemmän värivaihtelua. Niinpä tummimman oluen tunnisti puolisokeakin. Toisekseen molemmat yltyivät olemaan niin helvetin ovelia, että päättivät uskomattomimman sekoitusjärjestyksen olevan "ei sekoiteta lainkaan". Lopputuloksena molemmilla oli edessään väreiltään identtinen rivi, jonka sisällön tiesi. Siinä meni se sokkous sitten. Tulikin vain vertailu.

Pilsinkultainen mitali meni karvan mitalla Sonnisaari Pilsille. Voimanaan lähinnä se, ettei se jakanut mielipiteitä ja oli täten tasavarma suorittaja. Kevyttä metallisuutta ja kovin mietoa tuoksua moitittiin, mutta rapsakkuus ja oluen tasapaino oli molemmille mieleen, kuten myös humalan tuoma jälkimaku. Tätä joisi mielellään isommankin tuopin.

Kakkossija jaettiin Kanavan Sulku-oluen ja Panimo Pajan Crispy Fresh Lagerin kesken. Kumpikin jakoi mielipiteitä.

Sulku oli toisaalta rapsakka ja ihan hyvässä tasapainossa oleva pils sekin, mutta siinä oli pientä pahvisuutta, ja lageriin kuulumatonta hedelmäisyyttä. Muuten aika keskitien kulkija. Virallista Kuvaajaa ei hedelmäisyys niin häirinnyt, mutta itse natsimpana en suvainnut, joten Sulku hävisi Sonnisaarelle.

Pajan Crispy Fresh Lager ei nimeään lunastanut. Tummahko olut, jossa on etenkin tuoksussa perin hieno leipäinen mallas. Vähän diasetyylista rasvaisuutta, mutta sulatettavan tsekkiläisissä määrin. Jopa tukeva elementti. Ei tämä kyllä mikään pils ole, mutta ihan menettelevä maltainen lager. Mitään crispyä tai freshiä maussa ei kyllä ollut, mikä saa ihmettelemään oliko pullossa jopa väärä olut. Sen vuoksi olut vähän tässä seurassa kärsikin. Virallinen Kuvaaja ei sulattanut rapsakkuuden puutetta pilsien rinnalla, mutta itsestäni jo silkka virheettömyys ja muuten perin toimiva olut antoi kehumisen aihetta vaikkei tällä pilsin kanssa mitään tekemistä ollutkaan. Niinpä se tuomittiin tasapeliin Sulkun kanssa.

Bock's Cornerin Pils, ennakkosuosikkini, teki sellaisen mahalaskun ettei paremmasta väliä. Tuttu, hieno maltainen tuoksu ja makukin, jotka kunnossa olevassa oluessa hurmaavat, ovat läsnä, mutta niiden seasta nousee ja koko ajan pahemmaksi käy vihannekseen yhdistyvä railakas voi. Muutenkin kovin löysä ja vetinen. Viralliselle Kuvaajalle tuoksusta tuli hyvin voimakas mielleyhtymä lanttulaatikkoon, eikä sitä oikein oluelta toivoisi, lagerilta nyt vielä vähemmän. Tähän on nyt pakko lisätä, että kun tämä pils on kunnossa, on se erinomainen. Nyt ei ollut.

Näin. Vaalea lager on hankala laji.