Tyhmien ideoiden työpaja: Waimea-humaloitu mallasjäätee

Sellainen periaate pitää elämässä olla, että jos kukaan ulkopuolinen ei vaarannu ja itsekin on verrattain turvassa, niin silloin tyhmät ideat täytyy toteuttaa. Sillä lailla voi tulla perustaneeksi vaikkapa olutblogin. Nyt kuitenkin tuli tehtyä aika kiva juoma.

Rupesin nimittäin tässä männäpäivänä miettimään, että mitähän muuta sitä voisi nurkissa pyörivistä maltaista ja humalista tehdä, kuin olutta. No jonkinlaista mäskättyä "teetähän" niistä voisi tehdä, koska miksipä ei. Aloin hommiin. Jälkikäteen kyllä selvisi, että eihän tämäkään mikään uusi idea ole vaan keksitty jo aikoina ammoisina Japanissa ja Kiinassa, missäpä muualla. Vaikka eivätpä nekään humalaa siihen lisää. Tein homman kuitenkin ilman mitään reseptejä ihan fiilispohjalta, "saa nähdä mitä tulee"-asenteella.

Mittailin mallasvarannoista hyvin tummaa crystal-mallasta ja paahdettua mallastamatonta ohraa pressopannun pohjalle. Ajattelin, että näistä tulee kivasti karamellisuutta ja paahdetta. Määrät aika silmämääräisesti. Paahdettu ohra on sen verran ärhäkän makuista, että laitoin sitä vain viidenneksen siitä mitä karamellimallasta.

Humalaksi valikoitui Waimea, lähinnä koska sitä varten ei tarvinnut avata sinetöityä pussia, mutta onhan siinä sekä uuden maailman aromia, että tuhdisti katkeroakin (15,3%). Hieman liiankin tuhdisti katkeroa määräänsä nähden, kuten myöhemmin kävi ilmi. Laitoin sitä fiilispohjalta neljä pellettiä pressopannun pohjalle. Tai kolme ja puoli, laskekaa kuvasta...

Teeksi jotain joka olisi tarpeeksi voimakasta, että se pääsisi "vierteestä" esiin. Tykkään hyvästä teestä, mutta juon sitä harvoin. Siksipä kaapissa oli tämmöiseen teenkäyttöön sopivaa raakaa pu'er-teetä (tai ainakin sellaisena minulle myytyä), joka vain paranee vanhetessaan. Se on teeksi melko voimakkaan makuista ja siinä on myös sellaisia tiettyjä fermentoitumisen aromeja, joiden luulisi ehkä jopa toimivan oluen ainesten kanssa. Varmasti ihan tavallisella vahvalla mustalla teelläkin pärjäilee.

Teetä ei kuitenkaan voi uittaa kuumassa vedessä hirveän kauan tai juomasta tulee epämiellyttävän kitkerää. Mallasta ja humalia pitäisi puolestaan hauduttaa kauan, että niistä irtoaisi mitään. Ratkaisin asian laittamalla teen erilliseen teesihtiin. Kiehuvaa vettä pressopannu täyteen ja sitten heiluttelin syntyneessä mujussa teesihtiä muutaman minuutin. Sitten kansi päälle ja tunniksi hautumaan.

Tunnin jälkeen suodatin pressopannulla mäskin pois ja syntyneen lämpimän juoman eri astiaan. Maistelin vähän ja totesin, että joo-o, mutta lienee parempaa kylmänä. Vähän vierteinen imelä mallasaromi löi lämpimänä turhan paljon muiden makujen yli. Jääkaappiin yön yli ja kylmässä juomassa vierteisyys oli selvästi hillitympi. Pressopannun harvan sihdin läpipäästämä hienompi muju oli myös asettunut pohjalle.

Maistelin. Tämähän on aika hyvä juoma! Kivasti paahdetta, maltaisuutta, katkeroa himppu ja taustalla teetä. Ei huono vaikka itse sanonkin. Pientä viritystä se silti kaipasi, aavistuksen makeutta ja raikkautta lisää. Niinpä kevyt loraus vaahterasiirappia ja pieni töräys sitruunamehua (ehkä teelusikallinen molempia), ja valmista tuli: Maukas ja raikas maltainen kylmä teejuoma pienellä katkeruudella! Humalan aromitkin pöllähtelevät jälkimausta esiin, vaikkakin miedosti. Melko helvetin hyvä yhden iltapäivän aivopieruksi, vaikka itse sanonkin.

Koko homman pointti on olla alkoholiton, mutta en yhtään panisi vastaan jos tähän täräyttäisi vähän bourbonia sekaan.

Tuotekehitystä pitää kuitenkin jatkaa. Tässä on monia elementtejä joilla leikkiä. Jälkikäteen arvioiden mallas oli aika kohdallaan. Vaikka makeutta piti erikseen lisätä, tuntuu, että jos sitä olisi irrottanut enemmän maltaasta, niin juoma olisi ollut jo turhan "vierremäinen". Ehkä vähän vaaleampaakin mallasta voisi käyttää, keksimallasta tai jotain... Käyttäisin myös jatkossa isomman määrän humalaa, mutta vähemmän alfahappoista, niin siitä tulisi enempi makua ja silti suurin piirtein sama katkero. Toisaalta haudutuksen aikana voisi ehkä tehdä myös jonkinlaisen "kuivahumaloinnin", kunhan lämpötila tippuu alle 79 asteen eikä katkeruutta enää irtoa. Noh, menee ehkä vähän liian tarkaksi.

Sakkaa on vielä seuraavanakin
päivänä

Muita jatkokehitysideoita on hiilihapottaminen limsakoneessa ja sitä ennen vielä kertaalleen suodattaminen, niin ei tarvitse seisottaa yön yli. Pitäisi tehdä tätä myös selkeästi ronskimpi määrä kuin pressopannu antaa myöden. Juomaa kun ei setistä tule ihan kauhean paljon mäskin imiessä nestettä itseensä.


Resepti

n. 1,5 tl pu'er -teetä
2,5 rkl Crystal 150 -mallasta (murskattuna)
0,5 rkl Paahdettua ohraa (murskattuna)
muutama pelletti humalaa
n. 7-8 dl vettä
vaahterasiirappia tms.
sitruunan mehua

1. Mittaa tee teesihtiin ja mallas, ohra ja humala pressopannun pohjalle.
2. Laita teesihti myös pressopannuun.
3. Lämmitä vesi kiehuvaksi ja kaada pannuun.
4. Heiluttele teesihtiä pari-kolme minuuttia liemessä.
5. Poista tee sihteineen, laita pressopannun sihtikansi päälle ja jätä juoma "mäskäytymään" tunniksi.
6. Käy sekoittelemassa välillä.
7. Tunnin kuluttua paina pannun mäntä pohjaan ja kaada juoma erilliseen astiaan.
8. Viilennä kylmäksi asti.
9. Mausta siirapilla ja sitruunamehulla mieleiseksi.