Kotiolutta: Nälkämaa Tähkäpää

Siitä on vain reilu puolitoista vuotta kun vanha kaveri, lempääläistynyt kainuulainen, Leinos-Sami kertoili naapurinsa (myöskin expat-kainuulaisen) Aleksi Haapavaaran kanssa väsänneensä kotiolutta. Ensioluena oli tehty Reittausblogin IPA-reseptistä hieman viritetty simppeli Kajaanin baarikujan mukaan nimetty "Luotikuja IPA", joka olikin onnistunut pirun hyvin. Maistelin oluen silloin ja totesin hyväksi.

Pirkanmaa on lie sen verran eteläistänyt ukkoja, ettei hommaa ole pidetty perämehtäläiseen tyyliin vakan alla omana tietonaan. Luotikujan reseptiä viritettiin entisestään (melko paljonkin kai) ja Hopping Brewsterilla siitä tehtiin kiertolaismeiningillä kaupallinen versio, joka tietenkin oli myynnissä siellä Luotikujalla. Tänä syksynä Luotikujasta tuli vielä uudistettu kaupallinen "Magnum"-versio Kajaaniin myyntiin. Kajaaniin asti en ole noita viitsinyt lähteä maistelemaan, mutta oli tuo uusin ainakin Ardelle maistunut. Lisäksi Aleksi innostui alasta niin, että lähti kouluttautumaan oluen panemiseen vakavamminkin tänä syksynä.

Kiertolaistouhun ohella kotioluen tekoa on luonnollisesti jatkettu. Mm. Ärjä APAn arvioin tännekin. Kattilavirityksiin kyllästyttyään Nälkämaalaiset hommasivat tänä syksynä 50 litran Braumeisterin, eli tuttavallisemmin Braukan. Itsehän persaukisena vannoutuneena kattilakeittelijänä kadehdin vierastan tällaisia päälle tonnin laitteistoja. Eikö siinä vähän niin kuin rupsahda yritteliäisyys, asenne, tekemisen meininki ja siis kaikinpuolinen aitous kun ei tarvitse kattiloita liedelle nostella ja helevetin venkuloiden tosi kätevien mäskipussien kanssa pelata? Varmaan olutkin vähemmällä säätämisellä altistuu vähemmän erheille. Kermaperseilyä, sanon minä. Real craft tastes like wasted grain and inefficient mashing, kuulkaa.

Mäkin haluun Braukan.

Noh. Kävin kolmisen viikkoa sitten Samin luona syöpöttelemässä ja juopottelemassa. Illan aikana Nälkämaalaiset maistattivat pari viikkoa vanhaa ensimmäistä Braumeisterilla keittämäänsä olutta, Tähkäpäätä. Hefen olivat valikoineet lajiksi, sellainenhan tulee nopeasti ja suht helposti. Illan tuoksinassa olut maistui vallan erinomaiselta, mutta niinhän oluella illan tuoksinassa on tapana tehdä. Sain sitten pari pikkupulloa mukaani tarkemman harkinnan kanssa maisteltavaksi.

Aleksi lähetti perään tarkempia speksejä. Syksyn tuulissa oli ollut tarkoitus tehdä hivenen tummempi saksalaistyylinen vehnä, hivenen vahvempi myös. Prosentit ovat kuitenkin 5,6% joten suht hyvin tässä vielä hefe- ja dunkelweissen tienoilla pysytään, vehnäpukkeja ei kolkutella. Vehnän lisäksi müncheniläistä, pilsiä ja crystalia maltaan puolella. Braumeisterin ohjelmointi ja parempi lämmönhallinta oli päässyt heti kokeiluun ja monivaihemäskillä ferulahappotaukoineen on haettu enempi neilikkaa ja aromia mäskistä. Kattilan ja lieden kanssa pelatessahan on yleensä kovin hankala säätää enempää kuin se yksi melkein tasainen mäskäyslämpö (tai vähintään niin vaivalloista ja epätarkkaa, ettei viitsi). Humalointi on tyylille uskollisesti mieto, humalina Tettnanger ja Northern Brewer koska "sattui pakkasessa olemaan". Laskennallinen katkeruus vain 15 ibua. Hiivana White Labsin WLP003.  Ollut pullossa nelisen viikkoa, joten vielä hyvinkin tuoretta.

Kaunis olut, miltei kupariseen taittuva tumman oranssi vehnä, komea suuri valkoinen vaahtopää. Tyylissä mennään. Sameutta melko maltillisesti. Tosin kaadoin kahdesta pullosta isoon tuoppiin ja rupesin jännittämään hiivojen kanssa lasin täyttyessä, niin olut jäi ehkä vähän tarpeettomankin kirkkaaksi.

Tuoksu on makeaa hedelmää, selkeällä pirteällä neilikkaisuudella. Hedelmäisyys kallistuu hefeweisselle tyypillisesti banaaniin, mutta jää siltä osin onneksi suht miedoksi. Banaanin kaverina leikkii sen sijaan enemmänkin tropiikin hedelmää. Pieni diasetyyli (voi) tuoksussa tuntuu, mutta ei häiritsevästi.

Maun puolella vedellään samoja vesiä, karamellimallas pääsee enemmän esiin ja raikkaan neilikkaisen hedelmäisyyden sekaan sekoittuu kevyttä vehnäleipäisyyttä. Voimaisuutta maussakin, mutta se oikeastaan tuo olueen hivenen paksuutta ja toimii maun puolella enemmän positiivisena kuin negatiivisena.

Suussa tulee vastaan myös oluen isoin vika. Sillä weissbieriksi olut ei poreile tarpeeksi. Ei Tähkäpää missään nimessä mikään väljähtynytkään ole, poretta kyllä piisaa, mutta sitä ei ole saksalaisen vehnän tapaan sellaisena erittäin runsaana suussa kuohuvana poreena. Tämän huomaa myös siinä, ettei olut säilytä vaahtoaan ihan niin hyvin kuin olettaisi ja vaahtopää rupsahtaa nopeammin kuin kaupallisissa saksalaisissa. Tämä on kuitenkin oikeastaan ainoa varsinainen moite, joten melko vahvalla pohjalla ovat Nälkämaan vehnäsadotkin.

Maukas hivenen tavanomaista maltaisempi hefeweizen, siitä huolimatta erinomaisen raikas janonsammuttaja. Jos myytäisiin baarin hanassa nimettömänä, tuskin kukaan kotiolueksi veikkaisi.

Kotioluille ei pisteitä.

---
HUOM: Kirjoituksen sanan "rupsahtaa" tarjosi teille Tuopillisen huumaavan jännittävän OlutExpo- Facebook-kilpailun voittaja Henrik Mellberg, joka sai voitokseen valita verbin "seuraavaan" kirjoitukseen. Seuraa sinäkin Tuopillista Facessa, voit päästä voittamaan yhtä mittaamattoman arvokkaita palkintoja, jotka Tuopillinen muistaa toteuttaa ihan heti kolmannella yrittämällä.