Maku Amorphis Lager

Amorphis
Panimo: Maku Brewing
Maa: Suomi

Tyyli: Vaalea Lager
Alkoholia: 4,6%

Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Ihan kiva APA-lager.

Oli luultavasti vuosi -95/96 tai niitä main, kun joku erään pahamaineisen pitkätukkasuvun jäsenistä lainasi minulle kolme levyä. Niillä levyillä vietiin Metallicaa ja Iron Maidenia luukuttanut heviteini nopeasti paljon syvempiin ja synkempiin vesiin, joista ei ollut paluuta. Yksi* niistä levyistä oli Amorphiksen kalevala-teemainen, nyt jo ansaittua klassikon asemaa nauttiva Tales from the Thousand Lakes. Siinä oli karvankasvua harjoittelevalla ihmettelemistä kun jotenkin kumman folkkisten kitaramelodioiden seasta syöksyi esille Tomi Koivusaaren (tuhannen) järvenpohjaa ruoppaava murina.

Tärkeä bändi siis, noin omassa musiikinkuuntelun historiassani ja suomalaisen raskaamman musiikin suhteen tietty muutenkin. Sittemmin "Amot" kasvoivat progempaan ja vähän kevyempään suuntaan ja minä... en. Ainakaan ihan heti. Aina välillä Amorphis soittolistalla silti vierailee edelleen. Lähinnä se Tales.

Eipä silti, en pannut vastaan kun Maku Brewingilta tuli tekstari (!) tulla maistelemaan uutta Amorphis-olutta Riff-baariin ja kuuntelemaan samalla parin biisin akustinen keikka.

Bändioluita on karkeasti sanoen kahdenlaisia. Sellaisia, joissa peruslagerin kylkeen lyödään bändin nimi (esim. Kiss, Motörhead, Nightwish) ja sitten sellaisia, joissa on jopa mietitty, parhaassa tapauksessa bändin kanssa, millainen olut olisi bändille jollain tavalla sopiva ja nähty vaivaa maunkin eteen (esim. Iron Maiden, Mastodon, Slayer, Impaled Nazarene, Verjnuarmu, Amon Amarth...).

Makun ensimmäinen Amorphikselle tehty olut "An Ale from the Thousand Lakes" oli vähän näiden välimaastossa. Sehän nimittäin oli vain Maku Pale Ale eri etiketillä. Eli sinällään ihan maukas olut, mutta ei erityisemmin bändille räätälöity. Nyt on sitten tehty toinen olut, ihan omalla reseptillä tällä kertaa. Vähän samalla tavallahan meni Vakka-Suomen Impaled Nazarene kuviot, ensimmäisen ollessa VSOPin Schwarzbier ja toisen sitten uniikki. Nyt olisi varmasti sitten Amorphiksen näköistä olutta, eikä ainakaan latteaa vaaleaa lageria korealla etiketillä.

Olut lyötiin Riffissä kouraan pian sisälle työnnyttyä. Se oli vaaleaa lageria, jossa oli aika korea etiketti. Latteutta en sentään odottanut, sen verran Makuun luotan. Makun Jussi ja Amorphiksen Esa Holopainen turinoivat, että ensimmäinen Amorphis-olut (se etikettibisse) oli ollut ikään kuin 5000 pullon (vai litran?) koe-erä, että miten tämmöinen homma toimii. Toiseen oli päätetty sitten jo tehdä oma resepti. Oluen suuntaan oli juonittu baarissa huolella. Oli haluttu raikas helposti lähestyttävä olut, jossa olisi kuitenkin luonnetta. Lopputulos oli kuulemma sitä mitä oli haluttu. Asiaa oli jo julkistusta edeltävinä viikkoina bändin toimesta varmistettu useamman laatikon verran.

Joo, jos jätetään nää keikkakuvaajan
hommat ihan muille tyypeille...

Unohdin napata kuvan kun olut oli lasissa, mutta vaalea, suodattamaton ja siten hivenen samea lager kyseessä kuitenkin on. Cascade-humaloitu ja vielä niin tuoretta, että Cascade puski olueen lagerille epätyypillistä hedelmäisyyttä siinä määrin, että nörttien kesken pähkäiltiin oliko tämäkin lämpimässä käytetty steam lager. Semmoinenhan tuli juuri Makulta myös. Mysteeri piti varmistaa Maku-Jussilta ja kuulemma ei ole höyryä tämä.

Pientä tropiikin hedelmää ja sitrusta aromihumaloinnista puskeva raikas vaalea lager, makean puoleinen, jopa jenkkityylinen. Katkerointi selkeä, mutta suht maltillinen. Semmoinen APA-lager, jos niin voi sanoa. Hyvän makuinen, helppo vetää. Ei järin death metal, saati progeilua, mutta kelpo rokkibisse.

Bändi tuntui olevan vedossa, neljän biisin akustisen keikan perusteella. House of sleepin humppaversio piristi.

*Kiinnostuneille, kaksi muuta olivat Sentencedin Amok ja Unanimatedin Ancient God of Evil. Jälkimmäinen piti toki lainata jo pelkän kansitaiteen perusteella säikyttämään vanhempia, vaikka onhan se toki levynäkin ihan helvetin kova.