Oluen nauttimisesta

Erinäisissä lähteissä näkyi ruokapersoona Anthony Bourdainin olutnörttien dissaus. Bourdainin mukaan baarit on tehty pientä päihtymistä varten ja baari, jossa olutnörtit istuvat viisi pikkulasia nenänsä edessä analysoiden ja kirjoittaen muistiinpanoja, on kuolettavan tylsä. Moni on ollut samaa mieltä. Että hölmöt olutnörtit eivät ymmärrä mistä baarissa on kyse.

Olen itsekin taipuvainen olemaan samaa mieltä Bourdainin kanssa. Tykkään Bourdainin asenteesta muutenkin ja onhan se niin, että baarit ja kapakat ovat iloisia paikkoja. Jos paikasta tulee laboratorio, ei siellä ole ilo istua.

Olen myös vahvasti siinä uskossa oluen suhteen, mitä viinikriitikko Eric Asimov sanoi viinistä: Viini on juomista, ei maistelua varten. Niin on olutkin. Puolen desin "tikistä" saa ehkä käsityksen oluen mausta, tuoksusta ja ulkonäöstä, mutta ei siinä kovin vahvaa käsitystä itse oluesta saa. Onko sitä kiva juoda kokonainen tuoppi? Ottaisitko toisenkin? Tuleeko siitä kiva hiprakka? Sipistelemällä ja analiseeraamalla pikku siemauksia ei tavoita oluen sielua, ei kunnollisesti. Kokonaisella tuopilla (tai kolmella) siitä saa kiinni.

Kun menee ystävien kanssa baariin parille, sitä tilaa tuopin jotain hyvää, ehkä jotain uuttakin, mutta ei sen piirteitä jäädä paria lausetta enempää tuumimaan. Ollaan ystävien kanssa baarissa rentoutumassa. Varsinaisesti olut on voitelemassa keskustelua, tuomassa hyvää makua suuhun samalla kun avaudutaan elämästä ja kerrotaan viikon paskimmat läpät. Keskustelu voi poiketa oluessa, mutta se ei jää sinne. Se olisi masentavaa.

Ja kun tulee yksin baariin, sitä tilaa tuopin jotain hyvää. Katselee ulos, tuumii tai on tuumimatta maailman hyvyyttä tai pahuutta tai kiireisen kansan vaellusta kiireisellä kadulla. Olut lämmittää sisältä päin ja tekee elämästä millin verran parempaa.

Ja sitten sitä käy tuopin jotain uutta. Kaivaa vihkon esiin... ja alkaa analysoimaan.

Sillä analysointi on kivaa! Erilaisten makujen ja tuoksujen löytäminen ja vertailu ja mietintä. Vihkoon syntyy tekstiä. Tämä on pirun mielenkiintoista, jumalauta! Älkää Bourdainit ja iloiset seurueet vinkuko, olen introvertti ja on minullakin oikeuteni nauttia baarista. Ainako sitä pitäisi olla sosiaalisesti iloitsemassa ja riekkumassa ja päihtymässä. Baarissa saa olla tunnelmaa, mutta siellä voi olla rauhallistakin. Aina pitäisi ihmisten kanssa olla iloinen, pöh. Painukaa ihmiset helvettiin, olette hirveitä olentoja ja teidän kanssa pitää vielä asioidakin joka halvatun päivä! Eikö teistä saa hetkeksi taukoa ottaa olutta miettimällä?

Kaveri saapuu pilaamaan hyvän yksinäisyyden, mutta sekin tykkää analysoida. Tilaamme oikein maistelusetin, viisi olutta vertailtavaksi. Sillä kun vertailee paria olutta keskenään niiden erot korostuvat ja oluesta saa ihan erilaisen kokemuksen kuin yhdestä oluesta yksinään. Annokset ovat pieniä, koska jos ottaisi täydet tuopit, sitä olisi hetkessä ihan toimintakelvottomassa kunnossa. Ehkä siihen tilaa vähän baariruokaakin ja maistelee miten oluet toimivat niiden kanssa. Koska ruoan makujen arvosteluhan on kai ihan ok, Anthony, mies joka on tehnyt uran ruuasta kirjoittamisesta ja puhumisesta?

Ja sitten tilaamme tuopit Fuller'sin ESB:tä, sillä miksi juoda muuta kun paras on jo olemassa. Puhumme arjesta, erheistä, perheistä ja perseistä. Oluesta ei viitsi, mitäpä siitä olisi puhumista. Mietimme, että ehkä maailmassa on tilaa monenlaisille hetkille yhdenkin ihmisen sisällä, mutta emme jää siihen liiaksi kiinni. Tänne on tultu hieman humaltumaan, ei analysoimaan.