Viime vuonna viiniblogeilta varastettiin tällainen idea, että postataan samasta aiheesta kerralla kaikki. Ensimmäinen aihe oli melko itsestäänselvästi valtakunnan klassikko Koffin Porter. Toisella kierroksella valinta ei ollutkaan ihan niin ilmiselvä. Kun olutblogien pitäjät ryhdyimme keskenämme äänestämään tämän vuoden yhteispostauksen aiheesta, valikoitui Orval sieltä esiin. Kiva juttu, mutta vähän ahisti. Kyseessä on toinen kaikkien aikojen lempioluistani. Miltä kantilta siihen nyt iskisi?
Orvalin upeimpia puolia on sen monimuotoisuus ja se, miten Orval on täydellistä jo tuoreena, mutta se silti myös ikääntyy aivan käsittämättömän hienosti. Niinpä päätin lähestyä asiaa... monelta kantilta.
Vuosikertaolutarvio: Orval (Arvion vuosikerta 2005)
Miltei 12 vuotta vanhaan herkkään arvioon täytyy luoda mukaan tunnelma. Sallinette...Olipa kerran jokin juhannusta edeltävistä kesäisistä päivistä. Varkauden Pirtinvirran venelaiturilla istui nuori, viriili ja hyvin vapaasti tulkiten komeakin opiskelijapoika. Hän odotteli kyytiä saareen, jossa hänellä oli suunnitelmissa nautiskella sivistyneesti kotiviiniä suoraan kymmenen litran kanisterista tajunnan poistumisen hetkeen saakka. Nuori elostelijamme oli kuitenkin varautunut keskikesän juhlaan muidenkin, miedompien juomien kera. Sellaisten, jotka oli hankittu vastuullisesti valtiollisesta alkoholikaupasta. Nuori mies oli nimittäin aloitteleva olutharrastaja.
Janon se siinä odotellessa lykkäsi, ei auttanut. Opiskelija kaivoi esiin yhden hankkimistaan olutpulloista. Se oli ruskea, keilan muotoinen. Etiketti oli hyvin pieni ja siinä oli kalan kuva ja teksti "Orval". Näytti naiselliselta. Pullo oli lämmin ja heilunut kassissa, niinpä se avatessa ruiskaisi vaahtoa anteliaasti ympäriinsä. "Perkele", manasi nuori mies. Seuraavaksi hän otti esiin valkoisen kertakäyttöisen muovimukin ja täytti sen kuohuavalla oluella. Hän nuuhkaisi, nyrpisti hieman nenäänsä ja maistoi sitten. Muistivihkoonsa hän merkitsi oluen nimen ja kirjoitti alle:
"Taas näitä yliarvostettuja hiivaisia belgejä."
Hävettää vieläkin.
Miksi Orval?
Orval ansaitsee hetken vakavuutta. Niin, että miksi juuri Orval on niiiin hieno? Mikään ei kolahda kaikille, ei tietenkään. Makuasioistahan tässä puhutaan. Orvalissa on kuitenkin selvästi jotain joka saa olutharrastajan, -kirjoittajan ja oluenpanijan toisensa jälkeen laulamaan sille ylistyslauluja. Gurujen guru Michael Jackson kertoo Orvalin olleen olut, jonka kohdalla hän melkein rikkoi "kultaisen sääntönsä", jonka mukaan mikään olut ei voi olla "paras". Parhaaksi Jackson ei olutta sanonut, mutta taipui käyttämään sanaa "quintessential", jonka voisi suomentaa vaikkapa "perinpohjaisen olennaiseksi". Garrett Oliverin mukaan se on "the bomb". Mikkellerin Mikkel Borg Bjergso ei jarruttele ja sanoo suoraan Orvalin olevan mielestään maailman paras olut. Mikkeller on tehnyt sille tribuuttioluen Årh Vhad. Myös Oliverin Brooklyn Breweryn Local Onea voinee pitää Orvalin inspiroimana.
Joten mikä siinä oikein on niin hienoa, että valtakunnan kärkiblogisti Metsäjokikin yltyy kirjoittamaan siitä arvion otsikolla "Orval on taikuutta"? Miksi se on minun mielestäni parempi kuin kaikki muut paitsi yksi? Pohdin asiaa.Orvalin maineen syy ei nimittäin ole hype tai markkinointi. Toki sitä kehutaan ja se kuuluu trappistioluiden melko pieneen kerhoon, mutta se ei ole mikään Westvleteren 12 tai 3 Floydsin Dark Lord, joille on armottoman kurinalaisuuden tai tarkoitushakuisen markkinoinnin kautta luotu hankalalla saatavuudella mystinen aura. Orvaliahan on suht helppo saada. Sitä on Alkossa, herraisä. Sekä jokaisessa itseään kunnioittavassa olutravintolassa. Se ei myöskään ole erityisen kallista, eikä erityisen eksoottista. Voiko siis olla, että maine tulisi puhtaasti... mausta? Väitän, että voi.
Orvalissa on loistettu vähän jokaisen ainesosan kanssa. Mallasrunko ei ole monimutkaisin mahdollinen, mutta ei toisaalta yksinkertaisinkaan. Siinä on perusvaalean maltaan lisäksi hieman karamellisuutta ja vehnää ainakin. Humalointi on arominsa ja katkeruustason puolesta oivallinen ja olut on kuivahumaloitu. Ja olennaisimpana kaikesta, hiivacocktail tallisine brettoineen tuo hienoa elävyyttä ja syvyyttä olueen. Kuivahumalointi ja brett-hiivan käyttö on nykyisen craft-buumin aikaan jokapäiväistä, mutta Orval on kehitetty 1931. 85 vuotta sitten. Silloin tuollaisen yhdistelmän on voinut sanoa olleen melkeinpä ennenkuulumaton.
Tietyllä tapaa Orval on "harrastajan olut". Vähän niin kuin esim. koomikoilla on ns. koomikkojen koomikkoja, joita suuri yleisö ei välttämättä rakasta, mutta toiset koomikot ja paljon komediaa seuranneet ymmärtävät tyyppien tekniikan ja vitsien asettelun nerokkuuden. Koomikon koomikko ei kerro brutaalia viidesti kuultua pieruvitsiä. Se kertoo brutaalin uniikin pieruvitsin, joka onnistuu olemaan samalla yhteiskunnallista satiiria ja tulemaan täysin uudesta kulmasta ja kuulostamaan joltain muulta kuin pieruvitsiltä. Samoin Orval ei iske millään elementillään päin näköä ilmiselvästi. Se ei ole tökerö ja suora. Jollain superhumaloidulla IPAlla on helppo tehdä vaikutus, mutta se on pienen naulan (päähän?) iskemistä lekalla, siinä missä Orval on taidokkaasti juuri naulalle sopivaksi tehty pikkuvasara. Orvalista voi poimia eri työvaiheet ja ainesosat ja silti arvostaa niiden yhteisvaikutusta.
Lisäksi Orvalin ikääntymisessä on rehellisesti jotain ihmeellistä. Jotain taianomaista (raumalainen kanssablogisti ei siis ole sanavalinnoissaan väärässä). Olen juonut lukuisia eri-ikäisiä Orvaleita ja jokainen niistä on uniikki ja jokainen niistä maistuu silti Orvalilta. Brysselissä syksyllä join selkeää nahkaisuutta ja sherryisyyttä keränneen nelivuotiaan. Pari vuotta sitten Oluthuone Kuikan kaappi-Orvalit olivat päässeet kai puolivahingossa kolmivuotiaksi ja niissä oli hämmentävän upea kukkainen ja purukuminen sävy, jota (silloin tuleva) avovaimo kuvaili sanoilla "purukumisuudelma kesäniityllä". Silti molemmat olivat erehtymättömästi Orvalia.
Se on kaunis, se on maukas, se tuoksuu auringolle, ilolle ja rakkaudelle ja se on silti helposti lähestyttävä ja juotava. Se on mahtava nautiskeluolut, se on mahtava pirteä kesäjuoma, se on aivan hemmetin monipuolinen ruokaolut. Saunaoluenakin se toimii ja suihkuoluena se on vertaansa vailla. Ottaisin sen autiosaarelle mukaan. Ei Orvalkaan silti aina maistu. Sillä on ominaispiirteensä, jotka eivät joskus huvita. Se on hyvin hiilihappoinen ja melko pirtsakka, eikä siitä voi oikein minkäänlaista sisäistä hyggeä kaivella talvi-illan tarpeisiin. Sitä varten tarvitaan muhkeampia juomia. Aina ei voi voittaa vaikka olisi kuinka quintessential.
Arviot
Arvioitahan tässä blogissa on tapoina ollut tehdä, joten sanotaan nyt jotain siihen tyyliinkin. Olen tätä kirjoitellessa nauttinut kaksi Orvalia, koska pystyin. Niistä kommentit.Nuori, pullotuspäivä 31.8.2016. Ostettu Alkosta.
Orvalin ärsyttävin puoli on sen jumalaton vaahtoaminen. Vehnä ja voimakas hiilihappoisuus teettää sitä. Nytkin, parhaasta hillinnästäni huolimatta, lasiin tulee pieni vuorellinen vaahtoa. Se on kiinteää ja hyllyy oluen päällä kuin kermavaahto kahvissa. Se ei myöskään häviä oluen päältä koko nautiskelun aikana mihinkään, mitä nyt hieman pienenee. Väri on samea oranssi.
Raikas, suorastaan kirsikkainen hedelmäisyys ja valloittavan kukkainen meininki, jossa brettainen talliaromi taustalla. Siinä on jotain häivähdyksiä gueuze lambicista. Pehmeä suutuntuma, lempeästi poreileva hiilihappoisuus. Joskus kypsyneempänä Orvalin hiilihappoisuus voi olla jopa pistävää, näin nuorena ei. Maltaassa on kevyttä vehnäleipää ja hitunen karamellia. Loppu- ja jälkimaussa kukkainen katkerointi ja tallisuus pelaavat taidokasta yhteispeliä ja hetken, juuri oluen poistuessa kieleltä, niihin sekoittuu kinuskista makeutta.
Tämä on ostettu pari vuotta sitten netistä ja säilytetty kaapissa huoneenlämmössä sen jälkeen. Tätä vanhempaa kaapissani ei ikävä kyllä ole, sillä vaikka Orval ikääntyy hyvin, on siinä sellainen läpeensä vittumainen puoli, että se maistuu hyvälle nuorenakin. Niinpä kaapin/kellarin sisukset hupenevat kovin helposti.
Kuohuaa edelleen niin maan älyttömästi. Jää vähän kirkkaammaksi, sillä hiiva on jämähtänyt vuosien aikana tiukemmin pullon pohjaan. Tuoksu on edelleen raikas, mutta kirsikkaisuutta ei enää löydy. Hedelmäisyys on ottanut makeamman, purukumisemman muodon. Hehkeä kukkaisuus on vielä tässäkin läsnä. Hiivan esterit luovat sellaisen raikkaan hedelmäisen viidakon, ettei tuoreemman oluen kuivahumalointi oikeastaan tarjonnut muuta kuin hieman yrttisempää, heinäisempää luonnetta.
Kuten nuoremman kanssa aavistelin, on kypsyneempi versio pistävämmän hiilihappoinen. Mallaspuoli on lähes samoissa asemissa, mutta hiiva on tuonut olueen erinäistä mausteista kovuutta ja kuivuutta. Aivan hipun ei-toivottua metallisuuttakin aika on lisännyt hapen kautta. Silti myös vadelmakaramellia.
Tästä voi oikeastaan päätellä, että loput säilötyt pulloni saavat olla kaapissa vielä pitkään, sillä muokkautuminen on vielä pari vuotiaana melko hentoa.
Loppukevennys: Orvalin munkin haastattelu
Täysin sattumalta kauppareissulta yhytin tänne Tuopillisen studiolle aidon trappistimunkin, tai niin minulle kerrottiin.
Otimme Orvalit ja haastattelin tietysti siinä oluen lomassa.
"No niin, arvon Jacques Sucregraisse. Mitäs uutta trappistitouhuissa?"
"..."
"Vaitiololupaus edelleen tiukasti veljeskunnan piirre?"
"..."
"Aivan."
Painostava kaveri.
Tämä vaatii oluen. Se voisi olla vaikka Orval.
---
Jaa, loppukaneetti? Noh. Jos et ole koskaan maistanut Orvalia, tämän luulisi olevan tarpeeksi vahva suositus sen maistamiseen. Toimii, jos toimii. Kokemus se on joka tapauksessa.
Jos olet maistanut, etkä ole vakuuttunut, maista silti taas. Ehkä se on sinustakin yliarvostettu hiivainen belgi? Kokeile silti uudestaan. Mieli voi muuttua. Tai sitten ei. Mitä siinä nyt häviää? Pari euroa.
Jos olet maistanut ja nyökyttelit koko kirjoituksen tähän asti? Et varmaan kaipaa loppukaneettiakaan.
Hymyillään joskus vaahtoviikset kimaltaen, kun katseet kohtaavat belgialaisen maljan yli.
---
PS
Olutbloggaajien yhteispostaukseen osallistuu tänä vuonna ihan hirvittävä määrä blogeja. Tai ainakin lupautui osallistumaan. Muutama jättäytyi viime tingassa pois erityisesti siitä syystä että muualla Suomessa kuin täällä pk-seudulla on kai ollut hankintaongelmia Orvalin suhteen. Sillä vaikka se tuli taas Alkon valikoimiin, ei sitä kuitenkaan kaikkialla ollut ja uusi nettikauppakin oli kai ollut mitä sattuu.
Klikatkaa siis allaolevia linkkejä ja lukekaa eri kulmia Orvaliin.
Kaikki linkit suoraan blogeihin, sillä kirjoituksiahan ei vielä ole kun tätä teen. Epäilen, että aika monelle blogistille, kuten itselleni, tämä on ollut melko hyvä tekosyy kaivella kaappien perukoilta sinne "unohtuneita" Orval-saaliita.
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger
Orvalilla on näköjään positiivinen vaikutus myös kirjallisesti orientoituneen ihmisen luovuuteen. Kiitos :)
VastaaPoista