Aasi
Panimo: Sonnisaari
Maa: Suomi
Alkoholia: 7%
Tyyli: (American) Stout
Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Upean juotava, mutta silti muhkea ja syvän paahdemaltainen stout.
Kirjoitin tästä yhden jutun ja uhrasin sen bittitaivaan jumalille. Siksi uusi yritys hieman lyhyemmin, olkaa suosiollisempia jumalat!
Jouduin käymään työhommien takia pari kertaa Oulussa marraskuussa, ensimmäisen kerran päälle 20 vuoteen. Rotuaari oli kasvanut, ehkä kaupunkikin. Ennen pk-seudulle siirtymistään Suomen palkituin olutbloggaaja Arde toki oli levittänyt etenkin oluthuone Leskisen evankeliumia jo vuosia ja valittiinhan Leskinen vuoden olutravintolaksikin tässä joku vuosi. Pitihän se tarkastaa sitten. Mainio paari. Oli Roosterikin hyvä ja Graali myös, erinomaisen hyvällä mallilla baariasiat siis Oulussa. Mitä nyt se Kauppurin etelässä asti hypetetty burgeri ei aivan lunastanut hypeään.
Leskisessä paikallista lasiin tietenkin. Sonnisaari on baarissa ei niin sattumalta hyvin esillä sekä pullossa, että hanassa. Panimo on muutamalla baari- ja olutfestarikohtaamisella vakuuttanut aika hyvin. Maku ja laatu tuntuisi olevan hyppysissä. Nappasin hanasta Aasi-stoutin. Olen n. vuosi sitten One Pintissa ottanut ensikosketukseni Sonnisaareen erittäin vakuuttavalla Muuli-porterilla, jonka versioksi tätä oletin, mutta tämä ilmeisesti onkin versio kevyemmästä Murheen Ryyni -stoutista. "Jouluolut"-series, mutta ilmeisesti julkaistu tänä vuonna Trumpin kunniaksi tai jotain. Logossa ainakin on ameriikan värejä ja toki nimikin uuteen ameriikan presidentiin vahvasti tuntuisi viittaavaan.
Aasi potkaisikin sitten lujaa. Niin lujaa, että kun toisen kerran parin viikon päästä menin uudestaan Ouluun, suuntasin Leskiseen puhtaasti Aasin perässä.
Musta olut, tai hyvin tumman ruskea. Vaahto jäi lasissa aika lyhytaikaiseksi, mutta ihan kaunis pitsi jää. Selkeä makeahko paahteisuus. Makeaa mallasta, mämmiäkin, mutta karamellisuuteen yhdistyessään jopa savuisen puolelle kaartava paahteisuus hallitsee. Yrttistä ja mäntyistä humalaakin puskee jonkunlaisesti.
Suutuntuma on valloittavan pehmeä. Makeahko tuhti stout sieltä vyörähtää. Lakritsia, syviä toffeen ulottuvuuksia paahteisuuden seassa, sitten loppuun ypäkkä metsäinen katkerointi. Olemus on muhkean täyteläinen ja maut runsaina esillä, mutta juotavuus on silti erinomainen. Tuhti olut, mutta joisi mielellään parikin isoa tuoppia. Yhdistää vahvan amerikkalaisen stoutin syvyyden ja paahteisuuden ja humaloinnin Old Peculiermaiseen juotavuuteen, mallasleikkiin ja makeuteen.
Helvetti. Jo se Muuli vakuutti vuosi sitten ja tämä kyllä napsii täyteen kaikki boksit meikäläiseltä. Juuri sitä mitä lääkäri pimeään talveen määrää. Suomen parhaita stouteja. Ellei paras. 5/5
Panimo: Sonnisaari
Maa: Suomi
Alkoholia: 7%
Tyyli: (American) Stout
Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Upean juotava, mutta silti muhkea ja syvän paahdemaltainen stout.
Kirjoitin tästä yhden jutun ja uhrasin sen bittitaivaan jumalille. Siksi uusi yritys hieman lyhyemmin, olkaa suosiollisempia jumalat!
Jouduin käymään työhommien takia pari kertaa Oulussa marraskuussa, ensimmäisen kerran päälle 20 vuoteen. Rotuaari oli kasvanut, ehkä kaupunkikin. Ennen pk-seudulle siirtymistään Suomen palkituin olutbloggaaja Arde toki oli levittänyt etenkin oluthuone Leskisen evankeliumia jo vuosia ja valittiinhan Leskinen vuoden olutravintolaksikin tässä joku vuosi. Pitihän se tarkastaa sitten. Mainio paari. Oli Roosterikin hyvä ja Graali myös, erinomaisen hyvällä mallilla baariasiat siis Oulussa. Mitä nyt se Kauppurin etelässä asti hypetetty burgeri ei aivan lunastanut hypeään.
Leskisessä paikallista lasiin tietenkin. Sonnisaari on baarissa ei niin sattumalta hyvin esillä sekä pullossa, että hanassa. Panimo on muutamalla baari- ja olutfestarikohtaamisella vakuuttanut aika hyvin. Maku ja laatu tuntuisi olevan hyppysissä. Nappasin hanasta Aasi-stoutin. Olen n. vuosi sitten One Pintissa ottanut ensikosketukseni Sonnisaareen erittäin vakuuttavalla Muuli-porterilla, jonka versioksi tätä oletin, mutta tämä ilmeisesti onkin versio kevyemmästä Murheen Ryyni -stoutista. "Jouluolut"-series, mutta ilmeisesti julkaistu tänä vuonna Trumpin kunniaksi tai jotain. Logossa ainakin on ameriikan värejä ja toki nimikin uuteen ameriikan presidentiin vahvasti tuntuisi viittaavaan.
Aasi potkaisikin sitten lujaa. Niin lujaa, että kun toisen kerran parin viikon päästä menin uudestaan Ouluun, suuntasin Leskiseen puhtaasti Aasin perässä.
Musta olut, tai hyvin tumman ruskea. Vaahto jäi lasissa aika lyhytaikaiseksi, mutta ihan kaunis pitsi jää. Selkeä makeahko paahteisuus. Makeaa mallasta, mämmiäkin, mutta karamellisuuteen yhdistyessään jopa savuisen puolelle kaartava paahteisuus hallitsee. Yrttistä ja mäntyistä humalaakin puskee jonkunlaisesti.
Suutuntuma on valloittavan pehmeä. Makeahko tuhti stout sieltä vyörähtää. Lakritsia, syviä toffeen ulottuvuuksia paahteisuuden seassa, sitten loppuun ypäkkä metsäinen katkerointi. Olemus on muhkean täyteläinen ja maut runsaina esillä, mutta juotavuus on silti erinomainen. Tuhti olut, mutta joisi mielellään parikin isoa tuoppia. Yhdistää vahvan amerikkalaisen stoutin syvyyden ja paahteisuuden ja humaloinnin Old Peculiermaiseen juotavuuteen, mallasleikkiin ja makeuteen.
Helvetti. Jo se Muuli vakuutti vuosi sitten ja tämä kyllä napsii täyteen kaikki boksit meikäläiseltä. Juuri sitä mitä lääkäri pimeään talveen määrää. Suomen parhaita stouteja. Ellei paras. 5/5
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.