Kaksi viisivuotiasta keskustelee

Yö laskeutuu Sörnäisiin. Yksinäinen olutblogi katselee Sodoman mustuutta hiljalleen keräävälle taivaalle. Hän ei huomaa takaansa lähestyvää ohraviiniä, vaan tuumii ääneen.

Tuopillinen: Jaahas, mitäpäs sitä illan ratoksi...

North Coast Old Stock Ale 2012: Kas. Hyvää iltaa Tuopillinen.

T: Kato kato, perhana. Norttis. Eipä oo hetkeen nähty. Mitteepä sulle?

NC: Ei ihmeempiä, ei ihmeempiä, vanha veijari. Olen tullut taas ihmettelemään maailman menoa tuolta kaapin perukoilta.

T: Sillä lailla. Mikäpä se on semmoiseen ajanut vanhan oluen? Meleko vanhahan sinä oot, eikö?

NC: Juuri tuli viisi vuotta täyteen. Onhan se oluelle hieman iäkkäämmällä puolella, kieltämättä. Toki olen sitä hieman paremmin säilyvää sukua.

T: Elä perkele? Viis vuotta?

NC: Viisi vuotta. Kyllä.

T: Jopas sattu! Minä täytän iha näillä näppäimillä myös viis vuotta!

NC: Kas! Onnea!

T: Kiitoksia kiitoksia.

NC: Eipä kestä. Ajattelitteko juhlia?

T: Huomenna baarikierrokselle numero 11.

NC: Aivan. Onnea matkaan.

T: Kiitos kiitos... Mutta mitäpä sitä Norttiksen elämään ja juonteisiin? Mistäpä sinä viiteen vuoteen pääsit, ku ei oo jokuseen nähty? Sinähän olit kalifornijasta päin?

NC: Fort Braggin pikkukaupungista San Fransiscon pohjoispuolelta, kyllä. Siellä minut on alulle pantu. Minut pakattiin nuorella iällä laatikkoon ja tuotiin Suomeen.

T: Se se varmaan on kamala homma ollu?

NC: Ei niinkään. Me oluet emme aivan niin paljon hermostu laatikossa kuljettamisesta kuin ihmiset. Varsin mukavasti minut tänne siirrettiin. Monopolinne hyllyille. Sieltä kaapin perukoille vuosiksi.

T: Niinpä se taisi mennä juu.

NC: Kuinka teidän oma taipaleenne viisi vuotta sitten muuten alkoi?

T: Jaa minun? No minähän sillon imeväisikäsenä läksin ihan niinku kirjoitusharjotteena liikkeelle. Oli se aikaa kuule. Kun vähän niinku ties vaikka mitä, mutta joka kerta kun jotakin rupes ääneen sanomaan, niin tajus, että eipä tiiäkään mistään mittään. Google ja kirjahylly laulo minkä ehti. Olihan se nolonpuoleista välillä, mutta paljon siinä oppi. Ja oppii.

NC: Oliko teillä joku päämääräkin?

T: Eeei. Kunhan johonkin sai kirjaimia laittaa peräkkäin. Olut oli sillä lailla hyvä aihe, että siitä tuntui riittävän juttua tasaisin väliajoin. Tuntu kivalta kirjotella.

NC: Omaksi huviksi?

T: Lähinnä. Ja kavereitten, tai niitten, jotka nyt erehtyi lukemaan. Oli männy varmaan reilun vuoden, kun tajusin, että helevetti tätä sepusteluahan lukee joku muukin kuin tutut.

NC: Muuttuiko mikään?

T: Jaaah.... en tiijjä. Vähän tietoisemmin sitä kirjoittaa ja ärhentää. Ehkä sitä jättää ärhentämättäkin jos on pelkästä ärhentämisen ilosta ärhentämässä. Paremmin tietysti kirjottaa kanssa. Tai noh, niihän sitä oman häntänsä nostaa ja niin eespäin.

Ja niin no, kaupallisista tuotteistahan tässä kirjotellaa. Sillä on seurauksensa. Ekana vuonna huumorilla taisin sanoa, että jos joku lähettää ilmaisen bulkkikaljan niin sitten on saavutettu kaikki materiaalinen mitä suomalaiselle olutblogille on saavutettavissa. Se oli silloin 2012. Hivenen on noita olutorkestereita sen jälkeen ilmaantunut ja homma levinnyt tässä maassa. Ni onhan sitä kaljaa sitten tullut jokusen kerran, sun muuta kutsua, tapahtumaa, maanittelua ja ties mitä lietsontaa. Vaan eipä sitä ilmaisella kaljalla ja satunnaisella Ben Zyskowiczin näkemisellä innon palo kovin pitkään liekehdi. Kirjoittamisen ilosta ja mallasjuoman rakkauvvesta tätä edelleen...

NC: Kaikki on ollut positiviitista siis?

T: Niin no... kuule Norttis, eläpä tenttaile niinku alakoulun lehtori. Mikä se on sinulla niin sanotusti 'viilis'? Noin viisvuotiaaksi.

NC: Kieltämättä vähän paineistettu olo on viime aikoina ollut.

T: Sillon se on sihautettava.

NC: Anteeksi kuinka?

T: Niin, että jos paineet kasvaa niin pitää sihauttaa. Kokeilepa.

NC: *tsiiiiih* Aaah, aivan. Ymmärrän.

T: Ja sitten siirryt loikoilemaan siihen lasin pohjalle. Mikä se on olo olusella?

NC: Melko... punaruskea ja kirkas. Päässä vaahtoaa, mutta.... se meni jo. Nyt tuntuu... rusinaiselta. Rommiselta, sherryltä, nahkaiselta. Olemmeko me viktoriaanisessa herrainklubissa?

T: No ei olla ei, poltelepa vähän vähemmän happamia heiniä. Vai nahkamonot on Norttiksella. Mistäpä semmoset?

NC: Minuahan pidettiin säilössä pimeässä kaapissa vuosia. Mitä nyt välillä katseltiin. Siellä rakensin itselleni nahkakengät ja sherrynaukut.

T: Aivan. Ja se pimeä kaappivankilakin on oluen elämässä ihan vallan mainio? Toisin kuin ihmisen.

NC: Menettelevä. Toki näin ylemmän luokan edustajana olisin arvostanut viileämpää majoitusta. Huoneenlämmössä asuminen on niin rahvaanomaista. Suomen barbaarisissa oloissa ei tietysti voi odottaa mahdottomia. Sentään lämpötila pysyi tyynesti samana.

T: Silti. Hyvä on olo. Maukas ja...

NC: Anteeksi Tuopillinen, mutta olin kysynyt kysymyksen kun keskeytitte. Kaikki on siis olutblogina mennyt positiivisesti viidessä vuodessa?

T: Jaa-a niin.. No melekeinpä juu. On tässä muodostunut semmonen ihan himpun verran vittumainenkin puoli, että...

NC: Niin?

T: No katoku jotenkin on aina ollut semmonen vierastus kaikenmoisia skenejä ja kerhoja ja muita saatanan ompeluseuroja kohtaan... Sitten kun tässä on kutsuttu viime vuosien aikana vaikka mihinkä bissenristiäisiin ja joutunut sosijaalisen metijan pyörteisiin ja ihan vasten tahtoaan tutustunut ihmisiin... niin siinä sitten yhtäkkiä tajusi kuuluvansa johonkin helekutin "olutskeneen". En minä sitä erityisesti halunnut.

NC: Eikö se ole hyvä asia?

T: No jaa. Mukavia tyyppejähän siellä pääasiassa, mutta eipä se olutta yhtään paremmalta saa maistumaan, jos tunnen sen panijan hyväksi tyypiksi. Enemmän vaan ärsyttää kun se onkin silkkaa paskaa. Eikä se blogin tekstiä yhtään paremmaksi tee, että jotkut katkerat jäärät ovat niin harhaisia seniilejä, että kokevat kaiken uuden uhkaksi tai turhaksi.

NC: Ohoh. Haluatko avata asiaa lisää?

T: Ei nyt mennä siihen sen syvemmin. Joku katkera jäärä vielä suuttuu lisää. Sitä paitsi noin yleisesti ottaen kaikki tässä touhussa on vahvasti plussalla fiilismielessä, niin mitäpä sitä kitisemään. Tätä on edelleen tosi kiva tehdä!

Ja eläpä kiertele niin kuin savolainen kuumaa kukkoa, se ei teille amerikkalaisille sovi. Teillä on se narsistinen juustosnäksikin vallan kahvassa nyt, niin eikun aivo- ja kainalopierua suoraan ja julmetusti ilmoille! Minkälainen on maku Norttiksen ruumihissa kiertämässä?

NC: Melko kovahko. Aika kuivan ohut, vaikka olenkin hyvin roteva kaveri. Synnyin kovin katkerana, eikä luonteeni ole kaapissa seisten sillä lailla pehmennyt. Vaikka muuten annankin katkeruuteni ilmi paljon samettisemmalla pohjalla kuin nuorempana.

T: Vähän niin kuin minä!

NC: Hm. Niin. Yleisesti ottaen kuitenkin pidän itseäni hyvin kuivahedelmäisenä tyyppinä, monipuolisen mausteisilla oikuilla. Rusinaisena, kanelisena, karamellisena ja nahkeana, kevyellä alkoholisella taustalla. Sellainen on varttunut luonne minussa.

T: Kuulostaa hyvältä. Viis kautta viis?

NC: Sanoisin, että neljä. Tai neljä ja puoli. Saa minua maistaakin.

T: Ei nyt teeskennellä, etten olisi jo juonut puolta lasia.

NC: Ei sitten. Miten Tuopillinen muuten aikoo jatkaa tämän viisivuotisen jälkeen?

T: Samalla linjalla.

NC: Millainen se linja on?

T: Niin noh. Noh... Onko pakko tämmösiä tarkentavia hei?

NC: Niin mikä Tuopillisen linja on?

T: Älä viiti hei... äh.... älä laita tätä hei julki mihinkään. Pliis.

NC: Linja on ilmeisesti olematon. Lisäksi oluiden ammattiliitossa on pohdittu, että ajattelitko opetella ottamaan parempia valokuvia?

T: Mitä mä oon sulle tehny? Kuule mä lähen nyt.

NC: Tuopillinen! Mihin murteenjäänteenne katosi? Herra olutblogi! Herra olutblogi! Miksi pakenette! Eikö teitä yhtään hävetä?

Hyvät lukijat, kuten luitte, Tuopillinen pakeni yksinkertaista kysymystä niin kuin viisivuotias olutblogi vain voi: horjuvasti katkokävellen. Saammeko koskaan vastausta kysymyksiin, kelvollisia valokuvia tai muutenkaan mitään rotia suomalaiseen olutblogiskeneen? Sen vain aika kertoo. Kiitos kaikille lukijoille. Minä olin North Coast Old Stock Ale 2012, Sörnäinen.