Viime vuosien craft-buumin ehkä näkyvimmät panimot Euroopassa ovat olleet skottilainen Brewdog ja tanskalainen kiertolaispanimo Mikkeller. Kummaltakin on tietysti tullut kirja ja olivat sattumalta yhtä aikaa luvussa/kuuntelussa.
Mikkel Borg Bjergsö ja Pernille Pang: Mikkellerin Suuri Olutkirja
Sammakko, 2016
Suomentanut: Elias Lahtinen
Mikkellerin pääjehu Mikkelin vaimo Pernille on toimittaja, joten tottakai yhteisvoimin on syntynyt kirja. Sain tämän joululahjaksi Kööpenhaminan matkan kaveriksi (kiitos!). Kirja on kivan näköinen kovakantinen opus, Mikkellerin hovikuvittaja Keith Shoren kuvituksella täytetty. Ja muutenkin kuvilla kirjailtu. Karkeasti arvioiden yli puolet kirjan 260 sivusta on kuvaa. Tämän luki parissa illassa.
Tavoitteena on kai ollut tehdä ns. "Perusteos oluesta". Se on yksi olutkirjojen jonkinlainen arkkityyppi. Sellaisessa käsitellään yleensä oluen historia, oluttyypit, oluen maistaminen ja jonkun verran ruokaparittamista. Mikkeller ei ole liiemmin lähtenyt rikkomaan tätä muotoa, paitsi ymppäämällä mukaan myös kotioluen tekemisen, joka yleensä on jätetty omiin kirjoihinsa. Pääasiassa teksti on ilmeisesti Pernillen kynästä, "Mikkel kommentoi" -boksit on aina erikseen.
Kaikki tietysti kerrotaan Mikkellerin kulmasta ja alustetaan Mikkelin ja Mikkellerin "panimon" tarinalla. Sitä olutyrityksen tarinaa olisi saanut olla enemmänkin, sillä kiertolaispanimon näkökulmaa ei ole hirveästi yleensä näissä jutuissa avattu. Ei tässäkään.
Periaatteessa ihan hyvä perusteos olueen tutustumiseen, mutta tämän suuntaisia useamman lukeneena muutamat asiat ärsyttävät. Koska kirjaan on pakattu pitkät pätkät kotioluenpanosta, jää toinen puoli vähän turhankin tiiviiksi. Oluttyypeistä jää pois merkittäviä klassikkotyylejä, kuten nyt vaikka bitter, dunkel ja helles. Kai ne sitten ovat liian tympeitä reseptinerolle*.
Kirjan lopussa olevat ruokareseptit Mikkellerin kanssa yhteistyötä tehneistä ravintoloista ovat melko äärimmäisiä ja siksi ihan hauskoja. Maailman parhaaksi ravintolaksikin sanotun Noman rieska- ja tryffeliohje on sen verran HC-touhua, että tekisi mieli koettaa ihan piruuttaan. "Tee maitohappokäynyt herkkutattivesi 4-5 päivää etukäteen." No minäpä pyöräytän...
Se kotiolutpuoli sitten on varmaan viimeisen päälle hyvä, kun sille on varattu kirjasta 50 sivua? Ei välttämättä. Perusasiat siitä saa haltuun, mutta mutkia oiotaan siinäkin ja jätetään aika paljon detaljeja kertomatta (kuten nyt vaikkapa se, miten humaloiden katkeropitoisuuksia tulkitaan). Tämän vuoksi oluenpanemiseen keskittyvät kirjat eivät yleensä sisällä muuta.
Aloittelijalle tämä silti on varmaan ihan hyvä lähtökohta (ostaisin silti ennemmin Anikó Lehtisen Yks Olut! -teoksen siihen tarpeeseen). Paatuneelle olutnörtille kirja ei hirveästi anna, ellei ole kotipanija. Nimittäin jäi tästä sentään muutakin käteen kuin yksi olutkirja lisää hyllyyn. Itselleni kirjan ehdottomasti paras puoli oli kolmisenkymmentä olutreseptiä Mikkelleriltä ja parilta yhteistyökumppanilta (mm. The Kernel, 3 Floyds). Niihin tulee varmasti palattua aina omia reseptejä miettiessä yhä uudelleen, ja kai noista voisi jonkun "kloonina" vääntääkin.
Suomennos on ihan hyvä, mutta parissa kohtaa oluttermistön tuntemus olisi ollut hyvästä. Nyt sinne on lipsahtanut esim. tanskalainen muoto "kvadruppel" oluttyylin nimeksi. Oletan myös Suomen kustantajan parannelleen baari-, kirja- ja jälleenmyyjälistoja suomalaisille. Niissä on vähän erikoisia valintoja (niin kuin Bar Molotow, mutta ei Pikkulintua?).
Lyhyesti: Ok kirja aloittelijalle tai Mikkeller-fanille tai jos Mikkellerin reseptit kiinnostaa.
James Watt: Business for Punks
Audiblen kuukausikreditit uhkaavasti alkoivat kertymään, joten tökin pari lyhyempää, nopeasti kuunneltavaa kirjaa ostoskoriin. Yksi niistä oli tämä, eikä kyllä olisi varmaan muuten luettavaksi/kuunteluun lähtenyt. Sillä tämähän on siis ihan raakaa pisnis-kirjallisuutta, eikä varsinaisesti olutkirja, vaikka panimon kasvua käsitteleekin.
Brewdogin perustajakaksikosta äänekkäämpi ja vähemmän oluenpanija eli James Watt on ottanut ja kirjoittanut neljän tunnin mittaisen putken uhmakkaita bisnes-sloganeita, jotka sotivat välillä toisiaankin vastaan. Samalla käydään läpi Brewdogin historian merkittävimmät ja kaikkien jo varmaan tuntemat markkinointigimmickit ja muut hörhöilyt. Niihin saa vähän taustaa ja käy hyvin selväksi, että kaikki älyttömät (joskin usein viihdyttävät) leimaukset mitä Brewdog on tehnyt vuosien varrella, ovat olleet hyvin harkittuja.
Koska kirjan mukaan kaikki on markkinointia, niin on tämä kirjakin. Se on räyhäkäs ja hypermäärätietoinen. Se sanoo, että älä kuuntele kenenkään ohjeita tai noudata sääntöjä ja kertoo sitten monta luvullista ohjeita ja sääntöjä miten "punk"-bisneksen pitäisi mennä. Se kannustaa nopeaan, ketterään, avoimeen ja aktiiviseen moderniin start-up-henkiseen bisnekseen ja korostaa hyvän yrityskulttuurin merkitystä. Moni asia tosin kuulostaa siltä, että "tee näin koska Brewdogilla se vahingossa toimi". Watt ei tietenkään myöskään anna hirveästi ansiota sille, että panimolla sattui olemaan harvinaisen hyvä ajoitus craft-buumin kanssa (yhtään Brewdogin kovaa työtä väheksymättä).
Silti loppupeleissä kirjan ydinsanoma machon öyhkäämisen alla on, että jos hyvin perinteiset taloushommat ja brutaalit bisneksen lainalaisuudet eivät ole hanskassa, on turha odottaa bisneksestään mitään menestystarinaa. Alfakoirauhon saattelemina nämä ohjeet kuulostavat sellaiselta Glengarry Glen Ross -leffan klassikkokohtauksen testosteroniselta öyhkältä (vaikka Watt sanookin, että myyminen on turhaa). Itseäni nämä Wattin diilintekemisestä kertovat ja "menestykseen säännöistä välittämättä"-henkiset pätkät lähinnä muistuttivat, miten erittäin kilpailuhenkiset ja kunnianhimoiset ihmiset vaikuttavat aina erityisen niljakkaalta saastalta, joiden puheisiin ei kannata luottaa missään yhteydessä. Ja tietysti myös siitä muistuttivat, etten varmaan olisi kovin hyvä pisnismies, joten parempi jättää ne hommat muille.
Uhosta huolimatta varmasti monelle innokkaasti aloittelevalle yrittäjälle hyvä kirja rauhoittavaksi pohjaksi muistuttamaan niistä talouden lainalaisuuksista myös start-upin huumassa. Arvostin myös kovasti Wattin asennetta henkilöstön johtamiseen ja yrityskulttuurin luomiseen. Vai oliko se sitä markkinointia?
Muuten: Joku halvatun neropatti oli saanut loistoidean laittaa mutjuavaa skottimurretta vääntävän Wattin lukemaan kirjansa audiokirjaksi itse. Kyllä siihen alkoi loppua kohti tottua, mutta välillä oli melkoista arvailua, että mitähän helevettiä nyt taas. En suosittele, jos on englannin kuunnellun ymmärtämisessä vaikeuksia.
Eiköhän tämän ekonomin bisnes-lukemisto ollut taas muutamaksi vuodeksi tässä...
*Mikkelhän meni lohkaisemaan taannoin haastattelussa, että apinatkin voi opettaa panemaan olutta. Kun mies tekee itse vain reseptejä, eikä välttämättä edes käy panimoilla joissa nimeään kantavat oluet pannaan, tämä on sattumalta ehkä vähän nostattanut ärtymystä. Kun hölmö möläyttää jotain tuommoista, harva enää muistaa niitä edeltäviä lauseita, joissa Mikkel kehui käyttämiensä panimojen ammattitaitoa ja myönsi, ettei itse ole siinä niin hyvä.
Mikkel Borg Bjergsö ja Pernille Pang: Mikkellerin Suuri Olutkirja Sammakko, 2016
Suomentanut: Elias Lahtinen
Mikkellerin pääjehu Mikkelin vaimo Pernille on toimittaja, joten tottakai yhteisvoimin on syntynyt kirja. Sain tämän joululahjaksi Kööpenhaminan matkan kaveriksi (kiitos!). Kirja on kivan näköinen kovakantinen opus, Mikkellerin hovikuvittaja Keith Shoren kuvituksella täytetty. Ja muutenkin kuvilla kirjailtu. Karkeasti arvioiden yli puolet kirjan 260 sivusta on kuvaa. Tämän luki parissa illassa.
Tavoitteena on kai ollut tehdä ns. "Perusteos oluesta". Se on yksi olutkirjojen jonkinlainen arkkityyppi. Sellaisessa käsitellään yleensä oluen historia, oluttyypit, oluen maistaminen ja jonkun verran ruokaparittamista. Mikkeller ei ole liiemmin lähtenyt rikkomaan tätä muotoa, paitsi ymppäämällä mukaan myös kotioluen tekemisen, joka yleensä on jätetty omiin kirjoihinsa. Pääasiassa teksti on ilmeisesti Pernillen kynästä, "Mikkel kommentoi" -boksit on aina erikseen.
Kaikki tietysti kerrotaan Mikkellerin kulmasta ja alustetaan Mikkelin ja Mikkellerin "panimon" tarinalla. Sitä olutyrityksen tarinaa olisi saanut olla enemmänkin, sillä kiertolaispanimon näkökulmaa ei ole hirveästi yleensä näissä jutuissa avattu. Ei tässäkään.
Periaatteessa ihan hyvä perusteos olueen tutustumiseen, mutta tämän suuntaisia useamman lukeneena muutamat asiat ärsyttävät. Koska kirjaan on pakattu pitkät pätkät kotioluenpanosta, jää toinen puoli vähän turhankin tiiviiksi. Oluttyypeistä jää pois merkittäviä klassikkotyylejä, kuten nyt vaikka bitter, dunkel ja helles. Kai ne sitten ovat liian tympeitä reseptinerolle*.
Kirjan lopussa olevat ruokareseptit Mikkellerin kanssa yhteistyötä tehneistä ravintoloista ovat melko äärimmäisiä ja siksi ihan hauskoja. Maailman parhaaksi ravintolaksikin sanotun Noman rieska- ja tryffeliohje on sen verran HC-touhua, että tekisi mieli koettaa ihan piruuttaan. "Tee maitohappokäynyt herkkutattivesi 4-5 päivää etukäteen." No minäpä pyöräytän...
Aloittelijalle tämä silti on varmaan ihan hyvä lähtökohta (ostaisin silti ennemmin Anikó Lehtisen Yks Olut! -teoksen siihen tarpeeseen). Paatuneelle olutnörtille kirja ei hirveästi anna, ellei ole kotipanija. Nimittäin jäi tästä sentään muutakin käteen kuin yksi olutkirja lisää hyllyyn. Itselleni kirjan ehdottomasti paras puoli oli kolmisenkymmentä olutreseptiä Mikkelleriltä ja parilta yhteistyökumppanilta (mm. The Kernel, 3 Floyds). Niihin tulee varmasti palattua aina omia reseptejä miettiessä yhä uudelleen, ja kai noista voisi jonkun "kloonina" vääntääkin.
Suomennos on ihan hyvä, mutta parissa kohtaa oluttermistön tuntemus olisi ollut hyvästä. Nyt sinne on lipsahtanut esim. tanskalainen muoto "kvadruppel" oluttyylin nimeksi. Oletan myös Suomen kustantajan parannelleen baari-, kirja- ja jälleenmyyjälistoja suomalaisille. Niissä on vähän erikoisia valintoja (niin kuin Bar Molotow, mutta ei Pikkulintua?).
Lyhyesti: Ok kirja aloittelijalle tai Mikkeller-fanille tai jos Mikkellerin reseptit kiinnostaa.
 |
| Kuva: Audible.co.uk |
Audiblen kuukausikreditit uhkaavasti alkoivat kertymään, joten tökin pari lyhyempää, nopeasti kuunneltavaa kirjaa ostoskoriin. Yksi niistä oli tämä, eikä kyllä olisi varmaan muuten luettavaksi/kuunteluun lähtenyt. Sillä tämähän on siis ihan raakaa pisnis-kirjallisuutta, eikä varsinaisesti olutkirja, vaikka panimon kasvua käsitteleekin.
Brewdogin perustajakaksikosta äänekkäämpi ja vähemmän oluenpanija eli James Watt on ottanut ja kirjoittanut neljän tunnin mittaisen putken uhmakkaita bisnes-sloganeita, jotka sotivat välillä toisiaankin vastaan. Samalla käydään läpi Brewdogin historian merkittävimmät ja kaikkien jo varmaan tuntemat markkinointigimmickit ja muut hörhöilyt. Niihin saa vähän taustaa ja käy hyvin selväksi, että kaikki älyttömät (joskin usein viihdyttävät) leimaukset mitä Brewdog on tehnyt vuosien varrella, ovat olleet hyvin harkittuja.
Koska kirjan mukaan kaikki on markkinointia, niin on tämä kirjakin. Se on räyhäkäs ja hypermäärätietoinen. Se sanoo, että älä kuuntele kenenkään ohjeita tai noudata sääntöjä ja kertoo sitten monta luvullista ohjeita ja sääntöjä miten "punk"-bisneksen pitäisi mennä. Se kannustaa nopeaan, ketterään, avoimeen ja aktiiviseen moderniin start-up-henkiseen bisnekseen ja korostaa hyvän yrityskulttuurin merkitystä. Moni asia tosin kuulostaa siltä, että "tee näin koska Brewdogilla se vahingossa toimi". Watt ei tietenkään myöskään anna hirveästi ansiota sille, että panimolla sattui olemaan harvinaisen hyvä ajoitus craft-buumin kanssa (yhtään Brewdogin kovaa työtä väheksymättä).
Silti loppupeleissä kirjan ydinsanoma machon öyhkäämisen alla on, että jos hyvin perinteiset taloushommat ja brutaalit bisneksen lainalaisuudet eivät ole hanskassa, on turha odottaa bisneksestään mitään menestystarinaa. Alfakoirauhon saattelemina nämä ohjeet kuulostavat sellaiselta Glengarry Glen Ross -leffan klassikkokohtauksen testosteroniselta öyhkältä (vaikka Watt sanookin, että myyminen on turhaa). Itseäni nämä Wattin diilintekemisestä kertovat ja "menestykseen säännöistä välittämättä"-henkiset pätkät lähinnä muistuttivat, miten erittäin kilpailuhenkiset ja kunnianhimoiset ihmiset vaikuttavat aina erityisen niljakkaalta saastalta, joiden puheisiin ei kannata luottaa missään yhteydessä. Ja tietysti myös siitä muistuttivat, etten varmaan olisi kovin hyvä pisnismies, joten parempi jättää ne hommat muille.
Uhosta huolimatta varmasti monelle innokkaasti aloittelevalle yrittäjälle hyvä kirja rauhoittavaksi pohjaksi muistuttamaan niistä talouden lainalaisuuksista myös start-upin huumassa. Arvostin myös kovasti Wattin asennetta henkilöstön johtamiseen ja yrityskulttuurin luomiseen. Vai oliko se sitä markkinointia?
Muuten: Joku halvatun neropatti oli saanut loistoidean laittaa mutjuavaa skottimurretta vääntävän Wattin lukemaan kirjansa audiokirjaksi itse. Kyllä siihen alkoi loppua kohti tottua, mutta välillä oli melkoista arvailua, että mitähän helevettiä nyt taas. En suosittele, jos on englannin kuunnellun ymmärtämisessä vaikeuksia.
Eiköhän tämän ekonomin bisnes-lukemisto ollut taas muutamaksi vuodeksi tässä...
*Mikkelhän meni lohkaisemaan taannoin haastattelussa, että apinatkin voi opettaa panemaan olutta. Kun mies tekee itse vain reseptejä, eikä välttämättä edes käy panimoilla joissa nimeään kantavat oluet pannaan, tämä on sattumalta ehkä vähän nostattanut ärtymystä. Kun hölmö möläyttää jotain tuommoista, harva enää muistaa niitä edeltäviä lauseita, joissa Mikkel kehui käyttämiensä panimojen ammattitaitoa ja myönsi, ettei itse ole siinä niin hyvä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.