Tuopillisen vuosi 2016

Jahas, se on taas lakisääteisen vuosikatsauksen aika. Hyvä näitä tunnelmia on välillä vetää nippuun. Mitäpä Tuopillisen vuoteen 2016 nyt sitten kuului? Ensinnäkin blogi on selkeästi ottanut jonnii verran (lisää?) käännöstä pois suorista olutarvioista. Tämä ei ole ollut mitenkään erityisen suunniteltua, monesti on vain ollut kaikenlaista mielenkiintoisempaa juttua niin arviot sitten jäävät niiden jalkoihin.

Uudet panimot kiinnostaa kansaa.
Etenkin kun panimot itse linkittävät
juttuihin. :)

Mukava siis, että myös lukijoille muut kuin arviot tuntuvat kelpaavan. Suosituimpien joukossa puhtaita arvioita on verrattain vähän. Kymmenessä suosituimmassa neljä (Tavallista, "Ei paljon naurata" on myös arvio, mutta vähän luovempi). Niidenkin suosion suurimpana syynä on yleensä ollut panimoiden itsensä tekemä linkitys facebookista. 

10 Suosituinta
1. Kotimaisia Pienpanimovaaleita (Tornion, Alberga, Mustan Virran) 27.12.2016
2. Kuinka tutustua erikoisoluisiin 8.7.2016
3. Oluen nauttimisesta 5.11.2016
4. Mallaskuun Amber Ale 5.6.2016
5. Mustan Virran Panimo St. Olaf Pale Ale 27.8.2016
6. Koff APA 20.2.2016
7. Ei paljon naurata 4.10.2016
8. Tutustutaan Tyyleihin! Vuorossa: Mild ale ja bitterit 3.9.2016
9. Alkon Uutuuksia - Syyskuu 2016 1182
10. Se tunne kun... 2.12.2016

Koska tarkkoja kävijämääriä kysytään heti kun en niitä kerro, niin sanottakoon, että kärkijutulla on kolmisen tuhatta, siitä sitten alamäkeä vuoden vähiten suosittuun juttuun, jota luki noin sata. Nousua viime vuodesta, mutta ei tällä siis kuuhun mennä. Nämä kaikki tosin Bloggerin omasta laskurista, johon luotan suurin piirtein yhtä paljon kuin ensikertalaisen kotipanijan pilsneriin.

Oma suosikkini tältä vuodelta tuo erikoisoluisiin tutustumisjuttu, koska pidän sitä ehkä yleishyödyllisimpänä sisältönä mitä olen tänne ulostanut ja alkuperäinen juttu on edelleen yksi absoluuttisesti suosituimpia, joten se oli päivitystä vailla. Muuten tietysti mukavimpia on kaikki erikoisemmat formaatit ja matkajutut. Tuli käytyä Tallinnassa, Lontoossa ja Belgiassa (ja Tukholmassa olemassa jäätävässä flunssassa, joten siitä ei juuri juttua irronnut). Kaikkialla oli mukavaa, mutta toki mieleenjäävimmät olutkokemukset ulkomailta olivat Cantillonin ja Rodenbachin legendapanimot Belgiassa. Great British Beer Festival oli myös kaikkea mitä odotin. Cask alea ja piristävän ei-trendikästä, suorastaan vanhanaikaisen brittiläistä menoa. Varmaan tulee toistekin lähdettyä, tosin heti tänä vuonna ehkä ei. 

Onhan tässä muutenkin kaikkia outoja merkkipaaluja ollut ja tulossa blogin kanssa. Ensimmäisestä postauksesta, jossa ilmoitan aloittavani piakkoin olutblogin, tuli vuoden lopuksi kuluneeksi viisi vuotta. Syksyllä meni sielu ja uskottavuus kun tienasin blogipostauksesta ihan oikeaa rahaa. Tänä vuonna kolmen viikon päästä Tuopillinen täyttää viisi vuotta oikeasti (eli ensimmäinen varsinainen olutpostaus tuli 21.1.2012) ja kevään aikana tulee 500. postauskin.

Blogin ansiosta pääsi tekemään vuoden mittaan jotain sellaisia blogin ulkopuolisiakin olueen liittyviä juttuja, joihin tuskin olisi muuten päässyt.

-Olin vieraana Lehtisen Anikón Kippis!-ohjelman toisessa jaksossa Radio Helsingilllä. Jännitti niin perkeleesti, mutta kai se ihan hyvin meni. Onneksi oli taisteluparina Hesarin olutneuvos Jussi Rokka, joka vanhan parran varmuudella hoiti enimmän puhumisen ja paremmat jutut. Kiitos vain Anikólle kutsusta!

-Rokka kutsuikin sitten syksyllä osallistumaan Hesarin olutraatiin riistaoluita sokkomaistelemaan. Sokkomaistelu on aina mielenkiintoista touhua kun tulokset voivat olla yllättäviä. Kiitos kutsusta sinnekin!

-Sokkomaistelusta puheenollen, jotenkin päädyin Suomen Paras Olut -kisan finaalituomaristoon kesän SOPPissa. "Jotenkin" koska en vieläkään oikein varmasti tiedä miksi siellä olin. Sain festarimölyn keskeltä tulleen epäselvähkön lyhyen puhelun edeltävän päivän iltana, että pääsenkö tuomariksi. Sanoin joo juu, pääsen, käyhän se. Oletin jonkun peruuttaneen ja SPO-porukan kutsuneen lähimmän blogistin paremman puutteessa tai jotain. Lavalla sitten ihmettelin, että missä se aistitestin perusteella valittu festarivierastuomari on, kunnes tajusin, että se olen kai minä koska kävin huvikseni niitä hajupömpeleitä testaamassa. Vai olinko? En tiiä, en ole kysellyt. Jännää oli sielläkin tuomaroida kuitenkin, ei vähiten siksi, että homma hoidettiin lavalla yleisön edessä.

Mitäpä tulossa 2017?

-Matkaraporttia puskee ainakin yhden Kööpenhaminen viikonloppureissun verran (ei CBC). Ehkä muutakin matkaa myöhemmin, mutta vielä ei voi vannoa mitään.

-Festareista on vähän semmonen ans kattoo nyt -fiilis. TCBW-liput on ostettu jo, joten sinne nyt ainakin. Muuten on vieläkin vähän festariväsyä päällä viime vuodesta. Ehkä se siitä kevään mittaan piristyy.

-Helsingin baarikierrokset: Tahti on ollut kovin hidas, mutta kierrokset jatkuvat aina kun pystyy. Viikonloppuja on vain rajallisesti, menoja jostain syystä pirusti ja tekisin kierrokset mielummin rennosti lauantaina kuin armottomalla paineella arki-iltana. Kierrosten loppuunsaattaminen vuoden aikana on mahdollista, mutta ehkä vähän optimistista. Seuraavaa kierrosta on nyt soviteltu lokakuusta lähtien, kai se tässä kuussa viimein tapahtuu. Ehkä?

-Perinneruokaparitukset jatkuvat erityisen tasaisesti! Pyrin tekemään jokaisesta kansallisruokaehdokkaasta parituskokeilun sen teemakuun aikana.

-Tutustu tyyleihin -setit jatkuvat myös about samaan harvaan tahtiin kuin tähänkin asti. Nämä ovat vähän työläitä, kun kerran päätin ruveta kääntämään BJCP:n tekstit joka kerta, mutta henkilökohtaisella tasolla hyvin kiinnostavia joten ehdottomasti teen lisää. Ja näkyyhän nuo kiinnostavan muitakin.

-"Erikoisia" arvioita: Niin että tuleeko näytelmää, haikua, poliittista pamflettia tai pökäleen malliseksi väännettyä muotorunoa? No sitä nyt ei tiedä itse pirukaan. Näitä ei pysty suunnittelemaan edes sitä vähää mitä tätä blogia muutenkaan. Tulee jos siltä tuntuu, sanoi sulhanen hääyönä.