Helsingin olutbaarit, lisäosa 1 - Brewdog, Ohrana, Sori, Bierhaus München

"Hoi, edeskäypä! Olisiko teillä jotain uutta tarjolla kaduillanne?"

Helsingin baarikierroksia on enää muutama jäljellä ja ollaan tultu siihen pisteeseen, että täydennyskierrokset voidaan aloittaa jo ennen kuin kaikkia on kierreltykään. Nimittäin sen jälkeen kun kierroksia on tehty, on käydyille alueille avattu uusia olutbaareja tai muutettu vanhoja yleisjuottoloita enempi olueen suuntaaviksi juottoloiksi.

Olimme Virallisen Kuvaajan kanssa seuraamassa Himabisse-kisan palkinnonjakoa kun ajatus pälkähti päähän: Tästähän voisi käydä parissa baarissa. Sopivasti on noita uusia tossa kävelyetäisyydellä. Tuumasta toimeen.

Lisäksi olimme jo valmiiksi yhdessä, joka jäi edellisellä kierroksella välistä remontin takia: Brewdogissa.

Brewdog Helsinki, Tarkk'ampujankatu 20

Brewdog on aika hanavetoinen kuppila. Skottilaisen emoyhtiön tuotteita on yksi hanalistallinen ja toinen listallinen sitten vierailevia tuotteita, joissa on suht vahva kotimainen painotus ja vielä vahvempi "craft"-painotus. Pullolistaakin on, taitaapa olla sellaisessa monesti ylistämässäni paperilistassa oikein, mutta rehellisesti sanoen ei ole tullut sitä hirveästi Brewdogissa käydessä silmäiltyä. Hanoissa on yleensä vähintään helvetin mielenkiintoista tavaraa, jos ei jopa erittäin odotettua.

Sisustukseltaan siellä haisee tietenkin emoyhtiöltään. Sellaista hipsterihtävää craft-meininkiä, mikä viime vuosina on ollut pinnalla. Paljaita seiniä, humoristisia seinämaalauksia, valotekstejä, jne. jne. Ilmeisesti oudosta seinänmuodosta (paikalla oli kai ennen vanhaan pankki, holveineen) inspiraationsa saanut jättimäinen "VHS-hylly" on retroilustaan huolimatta huvittava. Mesta oli tammikuun remontissa, mutta en kahdesta remontinjälkeisestä vierailusta huolimatta ole huomannut mitä siellä olisi muutettu. Ilmeisesti ei mitään näkyvää.

Ei voi väittää, että viiskulmassa majaileva Brewdog Helsinki olisi ollut ihan tyypillisimmillään aivan täyteen ahdettuna palkinnonjakoiltana, mutta toisaalta viikonloppuiltaisin baarissa käydessä tuntuu aina olevan väkeä kuin pipoa. Ei siis ehkä niin kaukana todellisuudesta.

Vähän enemmän toki panimonaamoja kuin tavallisesti. Paikalla oli kilpailun järjestäneen Fat Lizardin sällien lisäksi ainakin Makun ja Brooklynin edustajistoa ja Lehtisen Anikóa sun muuta oluthahmoa. Edellisen aviomies eli viiskulman virallinen oluthörhö eli Donut Islandin ja Hiiden Mika Oksanen kävi pöydässä asti turisemassa olutprojekteistaan, maustamisesta ja baarien hanojen pesufrekvenssistä (siis miten niin olutnörteillä on tylsät jutut?). Tämmöinen skene-elostelu ei kyllä sovi baarikierroksen kuvioon yhtään, tuumin. Onneksi palkinnot jaettiin (ei voitettu) ja pystyimme poistumaan.

Pahoittelen kuvan säkenöivää laadukkuutta.

Ohrana Panimo & Krouvi, Korkeavuorenkatu 27

Toinen baari, joka jäi edelliskerran Punavuoren kiekasta pois, koska ei ollut vielä avautunut. Mm. Ravintola Juuren ja Panimo Huvilan taustajoukoilla perustettu panimoravintola. Oluentekijänä toimii pari vuotta sitten Koffin Olutmestari-kilpailun voittanut Jani Suomalainen. Ukkeli näkyikin nojailevan läppäriinsä tiskin vierellä.

Ohranan oluita oli tarjolla jo aiemmin maistiaiseksi Woltin ja American Expressin pop-up-ravintolassa keskustassa. Maistoin siellä saisonin ja APAn. Sekä laatu, että maku vakuuttivat ensi kosketuksella. Eritoten saison oli loistava. Baarissa valikoimaa on lähinnä tietenkin oman panimon tuotteista

Nyt on itse baarikin auki. Juuren ja Latvan välissä majaileva mesta on lähes tyhjä kun painelemme sisään. On toki vielä suht alkuilta, mutta silti kummastuttaa. Ehkä olutkansa oli vielä Brewdogissa ja/tai kukaan ei vielä ole tajunnut, että naapurissa on panimoravintola.

Krouvi on niin uusi, että haisee tuoreelle maalille. Muuten ilahduttavasti mesta EI ole uuden karhea, vaan henkii ikäistään vanhempaa tunnelmaa. Vanha rakennus toki auttaa siinä. Hyvempi homma se. Kadun puolella on tiski ja jonkun verran asiakastilaa, mutta parhaana puolenaan asiakastila kiemurtelee myös peremmälle. Pienikin mutka tai edes sokkeloisuuden illuusio lisää jotenkin heti baarin mukavuutta. En tiiä miksi, ehkä se olen vain minä.

Virallinen Kuvaaja menee ostamaan brown alea ja onnistuu alle kymmenestä baarin asiakkaasta törmäämään tuttuihinsa, eikä meinaa saada oluita pöytään asti jäädessään turvastaan kiinni. Rykäisen muka-huomaavaisesti. Mies kirjaimellisesti ymmärtää yskän.

Brown Ale tarjoillaan kummallisissa leveissä laseissa, mutta on vallan passelia. Aliarvostettu tyyli, tuumin ääneti. Ihan kiva baari on, tuumaamme ääneen. Tänne voisi tulla toistekin viihtymään. Baari tarvitsee kuitenkin ihmisiä jonkun verran ainakin. Nyt on kovin kuollutta vielä. Jatkamme.

Sori Taproom, Vuorikatu 16

Kaisaniemen ja Kluuvin kierrosta tehdessä yli vuosi sitten Kaislan vieressä oli sushiravintola. Nyt siinä on Viron suomalaisimman panimon Sori Brewingin ravintola, joka sekin on avautunut ihan muutama viikko takaperin. Prokkiksen takana on panimon lisäksi esim. Kolmon3n* ja Loung3 -ravintoloiden taustahahmot. Eli ruokapuolen pitäisi olla kunnossa. Vahvasti ruokapainotteinen paikka baariksi onkin, nimessäkin on "Eatery".

Sitä ei nyt kuitenkaan testata. Heti sisälle astuessa nimittäin ukkeli ilmoittaa ruokapuolen olevan täynnä. Vähän häkellyn kun ei ollut mielessäkään ruokailu.

"Me tultiin kaljalle" änkytin ja siirrymme tiskille. Baarimikko otti tulijat hanskaan ja jutteli mukavia. Siinä määrin luontaisesti jutusteli, että Virallinen Kuvaaja kysyi pöydässä tunsinko tyypin. En. Kai se vain sitten oli niin joviaali sälli.

Päädyimme valitsemaan sähköisestä UnTappd-hanalistasta Foundersin Lizard of Kozit, kymmenprosenttiset mustikka-suklaa-vaniljastoutit. Jotenkin tuntui, että valehtelin änkyttäessäni tulleeni "kaljalle". Tämä on pirtelö. Lizard of Koz on kovasti kehuja kerännyt ja onhan siinä makua ja menoa. Sen verran ällömakeaksi yltyi ensi siemauksen jälkeen itse asiassa, että paljon puoltatoista desiä enempää ei viitsisikään.

Pullolista jää tarkastamatta, mutta hanoja on riittävästi ja niistä löytyy monenlaista olutta. Luonnollisesti Sori-painotteisesti, mutta vierailijoitakin on.

Taproom on käydessämme aika täynnä. Tosin verrattuna siihen miten täynnä se on ollut viime aikoina ohi mennessä, täällähän on suorastaan tilavaa. Taproomilla on kova hype ja mesta on vetänyt alkuviikkoina ihan älyttömästi porukkaa. Uutuus kiinnostaa. Olen nähnyt useammankin netissä mesovan, että tällaista "hyvän ruuan ja laatubissen yhdistävää paikkaa" on kuulemma "kaivattu Helsinkiin". En nyt sellaisia ajatteleville haluaisi olla näsäviisas, mutta Bryggeri Helsinki on ollut Sofiankadulla jo useamman vuoden ja Il Birrificio Fredalla sekin jo pari.

Vaan eipä ihmisten mölinät Sori Taproomin vika ole ja kaipa tämmöisiä kaupunkiin mahtuu. Paikka on siistin moderni ja kuulas. Ei sellaista Brewdogmaista tekokarheutta tai Ohranan vanhan talon viehätystä. Kuvia nähdessäni kammosin ikkunapaikoille asennettuja korkeita pöytiä tuoleineen. Ne näyttivät helvetin ahtailta ja kiikkeriltä. Tietenkin sellainen on ainoa vapaa pöytä. Onneksi, sillä istuttuani tajuan olleeni ihan väärässä.

Sen verran vieraanvaraiseksi tunsimme olomme ja sen verran ylitsevuotavaksi kävi Michiganilainen mustikanmaku suussa, että otimme vielä puhdistavat IPAt. Taproomin totesimme tyylikkääksi, siistiksi, uutuuttaan kiiltäväksi ja moderniksi. Ruoka tullee testattua myöhemmin. Lähdimme viimeiseen pisteeseen.

Bierhausin listaa.

Bierhaus München, Töölönlahdenkatu 3

Ja sitten kolmas tämän vuoden puolella avannut olutravintola. Tai järjestyksessä toinen Sorin jälkeen. Tämä olisi alunperin kuulunut Rautatieaseman ja City-Centerin kierrokseen, joka käytiin jo kaksi vuotta sitten. Päärautatieaseman kulmalle, Sanomataloa vastapäätä entisen delin tiloihin mainostettiin useampi viikko uuden olutravintolan tulemista. Talo on työmatkani varrella, niinpä altistuin mainokselle erityisen paljon. Kävelin siitä päivittäin ohi aamuin ja illoin ja unelmoin parhaasta paikasta ikinä.

Noh. Ei se nyt ihan paras ole, mutta ei nyt ihan surkeakaan. Itselleni sijainti on after work -oluiden suhteen melko lailla optimaalinen, niinpä olen ehtinyt käymään siellä jo kahdesti ennen tätä vierailua.

Kuten nimestä voi päätellä, saksalainen teema. Baarityöntekijöillä on Baijeri-henkistä asustetta ja olutlistassa teutonit juhlivat myöskin. Tummapuiset sisätilat voisivat kai olla jotain kneipe-henkistä saksalaista tyyliä nekin. Tosin loosseista johtuen mieleen tulee jotenkin myös brittipubi. Ei oikein kumpikaan sillai kunnolla. Baariksi paikan kuitenkin tunnistaa vaivatta. Baari on osa pientä ketjua, sillä Malmilla on myös Bierhaus Köln (ennen ilmeisesti Bierhaus Malmi), jonka sisarbaari tämä siis on. Siellä en ole (vielä) käynyt, joten hankala sanoa kuinka samanlainen meininki on keskustassa.

Listalla on tosiaan saksalaisia ja jonkun verran kotimaistakin pienpanimokamaa. Sattuvasti Vakka-Suomen Panimon tuotteita on useampi. Lisäksi trendikkäämpää IPA-linjaa mm. Foundersin ja Evil Twinin muodossa hanassa. Terävistä tuntuisi olevan melko hyvä valikoima myös, eikä vain viskiä. En tiedä konjakeista mitään, mutta jonkun kuulin kehuvan valikoimaa.

Kuva on otettu rasvaisella perunalla, mutta
kuvastanee Bierhausin läheisyyttä asemaan.
Raiteelta 19 on parhaimmillaan vain
laiturin leveys junasta baarin sivuovelle.

Isot neliömäiset loossit tuntuivat aluksi paikan parhaalta puolelta. Ne ovat nimittäin tosi mukavia. Ikävä kyllä ne vievät myös hirveästi tilaa ja jokaisessa 6-7 henkeä vetävässä pönkelissä istuu tietenkin yksi tai kaksi tyyppiä. Niin nytkin. Baari on "täynnä".

VK lähtee vessaan, otan oluet ja etsin istumapaikkaa. Koska olen suomalainen ja määly, en aio heretä sosiaaliseksi vain mukavuudenhaluni takia. Niinpä seilaan epätoivoisesti baarin pari kertaa päästä toiseen. Ehkä missasin jonkun pöydän? En. Eiku, eikö tässä suorakaiteen muotoisessa selkeässä tilassa kuitenkin tainnut olla yksi kolo mitä en huomannut? Ei. Vapautuikos tuolta oven luota just yksi? Ei.

Olen jo tyytymässä baaritiskillä istumiseen, kun yhdestä loossista viitotaan seuraan. Vai niin idiootilta minä näytin. Kai minä sitten liityn. Virallinen Kuvaaja kömpii latriinin ääreltä myös tutustumaan. Pöytään kutsui vanhempi pariskunta, ihan naapurista kuulemma. No Helsingistähän mekin tätä nykyä. Joo me ollaan IT-alalla molemmat. Tossa ihan lähellä. On riitellyt töitä juu. Ai rakennusalalla? Onhan se sellaista bisnestä niin. Jaa on huono se nepalilainen ravintola? Itse olen tykännyt.

Keskustelu uhkaa venähtää "on ilimoja pidellyt"-tasolle ja turruttaa enemmän kuin illan ties monesko olut. Teemme nopeasti väistöliikkeen. Meidän pitääkin tästä lähteä. Ennen kuin Sodoman mustuus nousee kaupunkiin ja ihmisiin.

---

Sillä lailla täydennystä pakkiin! Virallista paikallista ei ole tällä kertaa, koska ei ollut aluettakaan.

*Kolmon3n on muuten ihan mahottoman hyvä ravintola Kalliossa Kolmannella Linjalla. Kaikkien pitäisi käydä siellä ja kuluttaa käydessään mahdollisimman paljon rahaa. Enkä sano tätä lainkaan sen vuoksi, että olen muuttamassa pian samaan kortteliin ja haluaisin naapuriravintolan pysyvän elossa, että voisin käydä siellä syömässä vielä monta vuotta. En lainkaan. No hyvä on, kun väkisin tentaatte, ihan vähän sanon senkin vuoksi. Mutta on se oikeestikin hyvä.