Hiisi Pirunpelto

Pirunpelto
Panimo: Hiisi
Maa: Suomi

Tyyli: Bock
Alkoholia: 6,5%
Kantavierre: 17,4 °P
Katkeruus: 28,7 IBU
Väri: 29 EBC

Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Maukkaan leipämaltainen, tasapainoinen ja karamellinen bock.

Kävin viikolla Oulussa, jossa maistoin viimein Sonnisaaren Humalaja -IPAn, joka oli kieltämättä hehkutuksensa arvoinen. Siitä ilostuneena suuntasin paikalliseen Alkoon etsimään Sonnisaarta kotiinvietäväksikin. Ei löytynyt, joten otin suruuni pullon Hiittä. Sitten hotellilla muistin liikkuvani lentokoneella pelkin käsimatkatavaroin. Eihän koneeseen voi olutta viedä, räjähtää vielä koko Pohjois-Suomi. Siispä pullo työkaverille, joka oli matkalla junalla Tampereelle. Sieltä seuraavan firman miehen mukana Helsinkiin.

Eli käsillä olisi Jyväskylässä pantu ja pullotettu olut, joka on siirretty Alkon keskusvarastoon Vantaalle (?), sieltä Ouluun, sieltä Tampereelle ja sieltä Helsinkiin. Nyt on viimeisen päälle Suomea kiertänyt puteli. Kiitos vielä kerran kuriireille!

Kyseessähän on siis Alkon käsityöolutviikoille tullut Hiiden olut. Se ei ollut ehtinyt Alkon pruuviin, jossa suurin osa muista tuli maisteltua. "Kivibock" kiinnosti pirusti, suorastaan hiidenmoisesti. Ensinnäkin arvostan sitä, että humala-, hapanbakteeri- ja maustehullujen oluttrendien keskellä tehdään erittäin mallasvetoista tyyliä. Toisekseen lagerin tekeminen on pienpanimolle aina vähän näytön paikka puhtauden suhteen.

Ja kolmannekseen, kuten kiviseen peltoon viittaava nimikin vihjaa, tämä on tehty kiviolut-menetelmällä, eli kuumentamalla kiviä ja dumppaamalla ne vierteeseen. Tulikuumat kivet karamellisoivat pintaansa vierteestä sokereita ja tuovat olueen aromia. Perinteinen metodi niiltä ajoilta kun puuastioissa keiteltiin. Niitä kun ei voi tulen päälle laittaa. Suomessa Hollolan Kivisahti tehdään tällä menetelmällä ja Saksassa "steinbier" on ollut myös vanhaa perinnettä. Youtubesta löytyy opettavainen video Michael Jacksonista höyryämässä steinbier-panimossa 80-luvulla.

Ruskea olut, melko maltillinen vaahtopää. Tuoksussa on upea leipäinen mallas. Paahtoleipäinen, jopa ruisleipäinen vaikka ruista ei oluessa olekaan. Ayingerin paahteisuus tulee mieleen. Taustalta hennosti leijailee makeampaa karamellisuutta.

Kylmänä hieman kovahko, jopa aavistuksen metallinen, mutta sopii tyyliin. Lämmetessään pehmenee hivenen. Maku seurailee tuoksussa olevaa mallaspaukkua, leipämaltaisuutta ja karamellia. Alkaa hivenen makeana, melko rapsakka yrttisehkö katkerointi nousee nopeasti taklaamaan ja sen jälkeen katkeron seasta pullahtelee vuoroaskelin humalaa ja leipää ja kiukaalle heitettyä olutta.

Oikein hyvä. Tulisipa mallas taas tähän malliin arvoonsa näissä hommissa. Ostanen jopa pari pulloa lisää, jos ei hyllyt tyhjene ennen aikojaan. Tämä ei kikkaile, eikä sellainen lagerille sovikaan. 4/5