Montauk Arrowhead ja kansainvälistä bulkkistrategiaa

Arrowhead Red Ale
Panimo: Montauk
Maa: USA

Tyyli: Irish Red
Alkoholia: 5%

Pisteet: 2/5 (lue arvio)

Kaveri matkustelee maailmalla ja tuo aina välillä olusia tuliaiseksi mitä ihmeellisimmistä paikoista. Yleensä jotain kryptistä bulkkilageria. Tällä kertaa kuitenkin New Yorkin reissultaan muiden muassa jopa ihan pienpanimon red alea. Osa tuomisista oli majaillut kaverin luona pitkäänkin, tämä ei sentään ihan mahdottoman kauan. Parasta ennen päiväys on 09/16/2017.

Montaukin panimo on Montaukin kaupungissa ja 2012 perustettu. Uudehko siis. Arrowhead Red Ale on panimon peruslinjaa ja toisin kuin Amerikassa yleensä "red ale" tarkoittaa tällä kertaa irlantilaista red ale -tyyliä amerikkalaisen sijaan. Sitä voisi sanoa sellaiseksi brittibitterin sisartyyliksi. Vähän karamellisempaa ja maltaisempaa kuin perusbitterit, mutta ei niin pahasti kuin skottialet. O'Haras Red löytyy monesta maitokaupasta ja on melko esimerkillinen tapaus.

Hennosti samea kuparin värinen olut, sormen verran suht kestävää vaahtoa. Metallinen tuoksu, jonka pahin terä onneksi katoaa aika nopeasti. Alta paljastuu paahtuneen leipäinen, karamellinen mallas. Pientä kukkaista humalointia

Lähes lagermaisen puhdas olut. Kova, hivenen metallinen. Suht ohut. Karamellista mallasta, humalaa mukana lähinnä katkeron muodossa, ehkä pienenä pippurisuutena jälkimaussa. Ikävä kyllä metallisuus korostaa katkeruutta turhasti ja kokonaisuutena olut jää kovaksi ja karskiksi, eikä mitenkään IPAmaisen hyvällä tavalla vaan. Hyvä juotavuus katoaa, eikä potentiaalisesti hyvä mallaspohja pääse esiin niin kuin ansaitsisi.

Olut on ehkä kärsinyt matkalla ja/tai säilytyksessä niin, että on hapettunut turhan metalliseksi. Etenkin näin jälkikäteen internetin kommentteja lukiessa ei kuulosta siltä, että tämä kova ja karhea metallisuus olisi oluen mikään tyypillinen olomuoto. Tällaisena 2/5, mutta jos tuoreemman ja paremmin matkustaneen ääreen pääsee, niin suosittelen kokeilemaan jos maltainen irkkuolut on mieleen. Voi olla hyväkin.

---

Sain Montaukin seurana muitakin kummallisia tuliaisia maailmalta. Ne vaikuttivat vähemmän mielenkiintoisilta, maita lukuunottamatta, joten nappasin ne pelievääksi lautapeli-iltamaan. Pelinä oli Game of Thrones, jota en ollut muutamaan vuoteen pelannut, enkä muistanut miten sitä kannatti lähestyä. Niinpä päätin käyttää oluita strategisina neuvonantajina. Tämä osoittautui paremmaksi ratkaisuksi kuin äkkiseltään olisi uskonut.


Ristikseni laskettu Greyjoyn huone on tunnetusti saarella asuvaa merenkävijäkansaa, joten asettelin lähtötilannetta kuntoon Mauritiuslaisen Blue Marlinin tuomin tunnelmin. Päiväyksen ylittänyt lager oli yllättävän pehmeä ja miellyttävä ensiliikkeissään kohti virtsarakkoa.

Koska Mauritiuksellakin pelätään ilmastonmuutoksen tulemista kuin uhkaa Muurin takaa, päätin oppien mukaan vahvistaa saarivaltion tulevaisuutta hankkimalla mantereelta Seagardin ja Flint's Fingerin linnakkeet. Lannister suostui rajanvetoon Seagardin eteläpuolelle.

Rauhanomaisen saarivaltioalun jälkeen hain inspiraatiota vahvasta amerikkalaisesta johtajasta, joka Stone Ruination 2.0 IPAn muodossa inspiroikin Operation Northern Freedomin. Vahva humalan hyökynä ja katkeruus ajoivat suuriin voittoihin, joiden myötä Moat Cailin ja White Harbor vapautettiin Starkin suvun ikävämielisistä kynsistä. (Huom: Hyökkäysolut oli ihan vain Alkosta, ei maailmalta kaverin tuomaa)

Tilanne vaati rauhoittumista. Luotin etelärajan Lannisterien olevan kuuliaisia hölmöjä ja siirsin puolustusta pohjoiseen ja samalla kun muu maailma soti veristä ja turhaa sotaa Kuninkaansatamasta, hain inspiraatiota Albaniasta, joka Balkanin sotien keskellä keskittyi vain sisäisiin pyramidihuijauksiin. Albanialainen inspis löytyikin Birra Elbar -nimisen oluen muodossa, joka osoittautui sekin ihan siedettäväksi perusbulkiksi. Aika mauton, helppo vetää.

Lopulta tilanne jo vuorolla kuusi alkoi näyttää siltä, että oli aika vetää esiin valttikortti. Melkein vuodella päiväyksensä ylittänyt EKU Original esiin. Seychelleiltä, sanoin muille, välittäen valheellista saarivaltiopropagandaa. Fake news! Sieltähän olut toki olikin, mutta EKU on saksalaisen Krombacherin brändi ja tämä oli siis lisenssillä tehtyä saksalaista.

Paljastin pian piilosaksalaisuuteni ja hyökkäsin punaisten eli Lannisterin kimppuun huolimatta mistään turhista rajasopimuksista. Olut oli nopeaa, ohutta ja ikänsä vuoksi härskin metallista. Todellinen Blitzkrieg-bisse, Greyjoyn rautainen hinta. Operaatio Barbarossani onnistui kaikin puolin ja Riverrun oli pian maksettu raudalla. Etelässä Tyrrell oli jättänyt Highgardenin vahtimatta ja laivaston kautta Reach Korpsini veivät sen kuleksimasta vieden Greyjoyt estottomaan voittoon seitsemän linnakkeen hallinnalla.

Vahvasti siis suosittelen oluen avulla pelaamista. Sillä voittaa!