2017 paritan joka kuukausi sen kuukauden teemaruuan kansallisruokaehdokkaista. Pettymyksekseni kansallisruokavoittaja paljastettiin jo vuoden aluksi, joten vähän jännitys näistä hommista hävisi. Voittajahan on siis ensi kuun teema, eli ruisleipä. Ainoa mahdollinen oikea voittaja omasta mielestäni, mutta palataan siihen ensi kuussa. Finalistit on täällä.
Helmikuussa on tietenkin laskiaiskauteen sopivasti teemana hernekeitto. Tuopillisen perinneruokaparituksiin tämä osuu siten, että pidän homman lyhyenä, sillä olen jo ehtinyt parittaa hernarin kerran. Sen parituskokeilun absoluuttinen, ylivoimainen voittaja oli Schlenkerlan savuolut. Itse asiassa Schlenkerla ja savupotkainen hernari on yksi parhaita olut-ruokapareja mitä olen koskaan saanut itse aikaiseksi. Mitenkäpä tästä parantamaan sitten?
Noh, tietysti pitää testata muita savuoluita! Koska tässä on tämmöinen patrioottis-isänmaallinen meininki, niin otin pari kotimaista. Eli Stadin Panimon Savuruis portterin ja Vakka-Suomen Panimon Savun. Saman panimon palkitun SavuKatajan jätin kuitenkin liian ärhäkkänä (9%) hyllyyn. Harkitsin hetken Arkadian hyllyssä ollutta amerikan klassikkoa Alaskan Smoked Porteria, mutta kotimaisuuspäissäni päädyin ottamaan kokeeksi savuoluen sijaan vähän villimpää. Tai ainakin hivenen villihiivaisempaa eli Rekolan Funky Luomua. Rekolan tuotteet ovat useaan otteeseen hämmentäneet olemalla keskinkertaisia tai tylsiä oluita itsessään, mutta sitten loistavia ruokaoluita, joten sitä odotetaan tältäkin.
Hernari pitkälti samalla reseptillä, paitsi tällä kertaa joululahjapadassa uunissa. Eli lyhyesti:
500g kuivaherneitä
Lihalientä
Vettä
Meiramia, Timjamia
Palvikylkeä tai savupotkaa tms.
(savuaromia)
Herneet turvotetaan yön yli vedessä, siivilöidään ja laitetaan sitten padan pohjalle. Kiehuva lihaliemi päälle ja jatketaan tarvittaessa vedellä jotta nestettä on n. 2 litraa. (Jos käyttää raakaa lihaa niin sen voi laittaa samalla) Pata uuniin miedolle lämmölle (90-120)
Tunnin parin jälkeen voi heitellä sekaan vähän yrttejä ja halutessaan savuaromia tipan, kaksi. Jälleen parin tunnin jälkeen voi lisätä paloitellun lihan, jos käyttää kypsää savulihaa. Sitten voi vielä tunnin vähintään muhittaa. Itse muhitin vielä pidempään hyvin miedolla lämmöllä, jätin yöksi parvekkeelle kylmään ja lämmitin seuraavana päivänä miedolla lämmöllä takaisin. Suolaa maun mukaan lopuksi, huomaa että sitä tulee myös mahdollisesti liemestä ja lihasta.
Sen verran hyvää on, että voin väittää tämän uunihernarin olevan yksi parhaista ruuista mitä olen koskaan itse tehnyt.
Noin. Eikun vertailemaan. Viekö Funky savuoluiden kruunun?
Ei vie. Ensimmäisenä testattu Funky Luomu oli paljon "funkympi" kuin muistinkaan. Tuotehan elää pullossa suht hyvin. Melko railakkaat navettahenkiset ja mausteiset, mutta silti raikkaan hedelmäiset aromit yhtyvät hivenen turhan ohueen olueen. Ihan kiva olut, vaikkapa sopivalle stydimmälle salaatille loistava, mutta hedelmäisyys ei oikein ole hernarin ystävä ja vaikka mausteinen puoli yrittää tukea parhaansa mukaan, hedelmä tekee homman epämiellyttäväksi.
Varma valinta edellisen kerran perusteella eli VSOPin Savu on juuri sitä, eli varma. Hivenen voimakkaampi (joskaan ei nyt ihan SavuKatajan luokassa) savuolut olisi voinut sopia vielä paremmin, mutta joka tapauksessa savut ruuassa ja juomassa toimivat oikein hyvin keskenään ja savuisuus tukenee hernaria vaikka siinä itsessään ei savuistalihaa olisikaan käytetty. Hieno pari. Pisteet kyllä rehellisyyden nimissä Schlenkerlalle, mutta eipä tämän suomalaisenkaan ihan hirveästi tarvitse hävetä.
StaPan Savuruisportteri olisi voinut olla hyvä, mutta olut ei nyt erityisemmin vakuuttanut tasollaan. Muuten maukkaan portterin taustalta hyökyy virhemakuista ällöhköä hedelmäisyyttä, joka korostaa savun tietynlaista makeutta hyvin kummallisesti. Ilman ikävää makean hedelmäistä sivumakua pari olisi erittäinkin hyvä, mutta ei nyt.
Näin! Seuraavalla kerralla hieman pidemmin ja syvemmin, kun ei toistella vanhoja juttuja.
Helmikuussa on tietenkin laskiaiskauteen sopivasti teemana hernekeitto. Tuopillisen perinneruokaparituksiin tämä osuu siten, että pidän homman lyhyenä, sillä olen jo ehtinyt parittaa hernarin kerran. Sen parituskokeilun absoluuttinen, ylivoimainen voittaja oli Schlenkerlan savuolut. Itse asiassa Schlenkerla ja savupotkainen hernari on yksi parhaita olut-ruokapareja mitä olen koskaan saanut itse aikaiseksi. Mitenkäpä tästä parantamaan sitten?
Noh, tietysti pitää testata muita savuoluita! Koska tässä on tämmöinen patrioottis-isänmaallinen meininki, niin otin pari kotimaista. Eli Stadin Panimon Savuruis portterin ja Vakka-Suomen Panimon Savun. Saman panimon palkitun SavuKatajan jätin kuitenkin liian ärhäkkänä (9%) hyllyyn. Harkitsin hetken Arkadian hyllyssä ollutta amerikan klassikkoa Alaskan Smoked Porteria, mutta kotimaisuuspäissäni päädyin ottamaan kokeeksi savuoluen sijaan vähän villimpää. Tai ainakin hivenen villihiivaisempaa eli Rekolan Funky Luomua. Rekolan tuotteet ovat useaan otteeseen hämmentäneet olemalla keskinkertaisia tai tylsiä oluita itsessään, mutta sitten loistavia ruokaoluita, joten sitä odotetaan tältäkin.
Hernari pitkälti samalla reseptillä, paitsi tällä kertaa joululahjapadassa uunissa. Eli lyhyesti:
500g kuivaherneitä
Lihalientä
Vettä
Meiramia, Timjamia
Palvikylkeä tai savupotkaa tms.
(savuaromia)
Herneet turvotetaan yön yli vedessä, siivilöidään ja laitetaan sitten padan pohjalle. Kiehuva lihaliemi päälle ja jatketaan tarvittaessa vedellä jotta nestettä on n. 2 litraa. (Jos käyttää raakaa lihaa niin sen voi laittaa samalla) Pata uuniin miedolle lämmölle (90-120)
Tunnin parin jälkeen voi heitellä sekaan vähän yrttejä ja halutessaan savuaromia tipan, kaksi. Jälleen parin tunnin jälkeen voi lisätä paloitellun lihan, jos käyttää kypsää savulihaa. Sitten voi vielä tunnin vähintään muhittaa. Itse muhitin vielä pidempään hyvin miedolla lämmöllä, jätin yöksi parvekkeelle kylmään ja lämmitin seuraavana päivänä miedolla lämmöllä takaisin. Suolaa maun mukaan lopuksi, huomaa että sitä tulee myös mahdollisesti liemestä ja lihasta.
Sen verran hyvää on, että voin väittää tämän uunihernarin olevan yksi parhaista ruuista mitä olen koskaan itse tehnyt.
Noin. Eikun vertailemaan. Viekö Funky savuoluiden kruunun?
Ei vie. Ensimmäisenä testattu Funky Luomu oli paljon "funkympi" kuin muistinkaan. Tuotehan elää pullossa suht hyvin. Melko railakkaat navettahenkiset ja mausteiset, mutta silti raikkaan hedelmäiset aromit yhtyvät hivenen turhan ohueen olueen. Ihan kiva olut, vaikkapa sopivalle stydimmälle salaatille loistava, mutta hedelmäisyys ei oikein ole hernarin ystävä ja vaikka mausteinen puoli yrittää tukea parhaansa mukaan, hedelmä tekee homman epämiellyttäväksi.
Varma valinta edellisen kerran perusteella eli VSOPin Savu on juuri sitä, eli varma. Hivenen voimakkaampi (joskaan ei nyt ihan SavuKatajan luokassa) savuolut olisi voinut sopia vielä paremmin, mutta joka tapauksessa savut ruuassa ja juomassa toimivat oikein hyvin keskenään ja savuisuus tukenee hernaria vaikka siinä itsessään ei savuistalihaa olisikaan käytetty. Hieno pari. Pisteet kyllä rehellisyyden nimissä Schlenkerlalle, mutta eipä tämän suomalaisenkaan ihan hirveästi tarvitse hävetä.
StaPan Savuruisportteri olisi voinut olla hyvä, mutta olut ei nyt erityisemmin vakuuttanut tasollaan. Muuten maukkaan portterin taustalta hyökyy virhemakuista ällöhköä hedelmäisyyttä, joka korostaa savun tietynlaista makeutta hyvin kummallisesti. Ilman ikävää makean hedelmäistä sivumakua pari olisi erittäinkin hyvä, mutta ei nyt.
Näin! Seuraavalla kerralla hieman pidemmin ja syvemmin, kun ei toistella vanhoja juttuja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.