Saimaalta tuli korruptiopaketti männäviikolla. Mukana kolme olutta ja siideri: Brewer's Special American IPA, Saimaa Vahva, Homebrewer's Special Copper Mallet Red Ale ja Crafty Apple Cider Cloudy Dry. Siideri onkin tuttu jo viime vuodelta, joten ei siitä sen enempää. Kiva siideri.
Kuten näiden panimojen näytteiden kanssa tapoina on, yhtäkkiä puoli blogistoa kirjoittaa samoista oluista. Tuopillinen vieläpä yleensä viimeisenä. Näitä on siis ehditty jo käsitellä monissa muissa panimon paketin saaneissa blogeissa. Tuomio on ollut melko tylyä. Jaska lyttäsi Saimaa Vahvan maanrakoon, Reittausblogi teilasi IPAn ja Arde ei välittänyt Copper Malletista. Ei hyvältä näytä.
Itsehän Alkon pruuvissa tykkäsin tästä viimeisestä hyvinkin paljon. En jaarittele nyt panimosta sen enempää, tuttu lie kaikille.
Brewer's Special American IPA
6%, 45 IBU, 18 EBC
Olut ei sihahda avatessa, joka selittyy sillä, että tölkki on ääriään myöten täynnä. Hiilihapot sentään löytyy. Samean keltainen olut. Tuoksussa ruohoa ja sitrushedelmää. Taustalta tulee hiven märkää pahvia. Oluessahan on käytetty vehnää, joka näkyy vehnäleipäisyytenä hedelmäisen makeuden seassa. IPAksi mieto katkerointi puraisee aluksi, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Jälkimaussa löytyy trooppista hedelmää.
Tämähän on vähän niin kuin Alkoon halpis-IPAksi (6%, alle 7e litra) tehty olut, sellaisena se melkein menettelisikin, jos olisi hieman lisäkatkeroa. Ja jos ei olisi yhtä ikävää vikaa. Nimittäin se märkä pahvi yltyy lasin tyhjetessä. Sitrus vaimenee ja tilalle tulee oikeasti epämiellyttävä märkä pahvisuus.
Päivää myöhemmin kokeilin toista tölkkiä. Se oli onneksi parempi, märkä pahvi ei juhlinut ihan niin kovin ja sitrus ei kuollut pahvin alle. Silti melko mitäänsanomaton IPAksi. Eikä tämmöinen tason heittelykään erityisemmin vakuuta. Puolen litran Punk IPA tölkki on euron kalliimpi, mutta mielummin ostaisin sen. 2/5
Saimaa Vahva
7%
Niin sanottu "viinalager" eli vahva vaalea lager* on sitä kamaa mitä isot panimot tuottavat sivutuotteenaan, koska siitä käsittääkseni laimennetaan se perusbulkkikama. Karhu Tosi Vahva, Olvi Tuplapukki ja niin edelleen. Koff IVB:tä ei enää valmisteta, mutta "pöllö-öljy" aiheutti nuoruudessa runsaasti paheellista käytöstä.
Viinalager ei tietty ole vain suomalaisten etuoikeus, se on maailmanlaajuinen laji. Periaatteessa perusbulkkia, mutta tuplamäärä tai enemmän alkoholia. Periaatteessa tyylilajiksihan voisi väittää vaaleaa bockia, mutta tärkkelysjatkettuja alkoholi pääasiassa tehtyjä liemiä ei oikein kehtaisi verrata perinteikkääseen saksalaiseen maltaiseen juomaan. Molemmat on silti vaikeita lajeja. Kun alkoholia vastaan ei ole pelaamassa vahvaa humalointia, tummempaa mallasta tai pintahiivan hedelmiä, on turha viinaisuus ongelma usein niissä perinteisissä bockeissakin.
Ei vahva vaalea lager silti aina pahaa tai huonoa ole. Pari vuotta takaperin Suomen Paras Olut kilpailussa pärjäsi Karhu Tosi Vahva (sokkotestissä!) ja ostin silloin varta vasten kokeiluun sitä pullon. Olin nimittäin ollut siinä vahvojen lagerien tuomaristossa ja ihmettelin suuresti. Ennakkoluuloisesti olin pitänyt sitä kotimaisten viinaisten lagerien perikuvana. Ennakkoluulot menivät ojennukseen, sillä sehän on ihan menettelevän makuinen ja puhdas olut. Nyt kun tuomariston pisteet on nähtävissä, ei tarvitse oikeastaan yhtään hävetä, että annoin sille silloin sokkona melko hyvät pojot.
Saimaa on sitten lähtenyt tähän markkinaan. Ei mikään ihme, sillä vahvat lagerit ovat edelleen Alkon suosituimpia oluita ja pienpanimotasollakin Laitilan Vahva Pils on ollut myynnillisesti hitti. Ensimmäisenä pistää silmään tölkin kyljestä, että mukana on sokeria. Sillähän saa alkoholia lisää, ilman että tulee maltaista turhaa tuhtiutta olueen. 7% ja "helppo vetää" on ilmeisesti ollut tavoite.
Olisipa edes helppo vetää. Tuoksu on metallinen, alkoholinen. Suussa kova makean maltainen, alkoholinen ja erittäin epämiellyttävän rautainen. Join desin, kaadoin loput viemäriin. Ei näitä jaksa. Vaan tuskinpa tätä olutnörtille on suunnattukaan. 1/5
Home Brewer's Special Copper Mallet Red
5,9%, 40 IBU, 39 EBC
Tästä tykkäsin kovasti alkon pruuvissa. Kyseessähän on siis viime kesän kotiolutkilpailun voittajan reseptillä tehty olut. Kahden pettymyksen jälkeen on ilo todeta, ettei pruuvin minimaistiainen ollut mitenkään vääristyneen hyvä. Voin yhtyä siihen mitä silloin kirjoitin. Itse itseäni siteeraten:
"Selkeän mallasleipäinen ja karamellimaltainen tuoksu yrttisen humaloinnin tukemana. Miellyttävän mausteisen katkera amerikan red, jossa leipäinen mallas pääsee myös hyvin esiin. Palaset on kohdallaan. Yksi setin parhaita."
Isommassa määrässä juotuna katkeruus ei ole enää niin ilmeinen ja olut on vähän makeamman puoleinen. En valita, nykyisen craft-trendin katkero-happamuus-paahde -triumviraatin hallitessa olen alkanut kaipaamaan monipuolisemmin maltaisia, leipäisiä, karamellisia ja tummemman hedelmäisiä oluita, joissa katkerointi ei kävele koko pakan yli. Siihen koloon tämä uppoaa mainiosti. 4/5
Että semmoinen paketti. Ikävä kyllä vain viimeistä voin rehellisesti suositella.
*unohdetaan tästä nyt modernit superhumaloidut "Imperial Pilsit" ja muut.
Kuten näiden panimojen näytteiden kanssa tapoina on, yhtäkkiä puoli blogistoa kirjoittaa samoista oluista. Tuopillinen vieläpä yleensä viimeisenä. Näitä on siis ehditty jo käsitellä monissa muissa panimon paketin saaneissa blogeissa. Tuomio on ollut melko tylyä. Jaska lyttäsi Saimaa Vahvan maanrakoon, Reittausblogi teilasi IPAn ja Arde ei välittänyt Copper Malletista. Ei hyvältä näytä.
Itsehän Alkon pruuvissa tykkäsin tästä viimeisestä hyvinkin paljon. En jaarittele nyt panimosta sen enempää, tuttu lie kaikille.
Brewer's Special American IPA
6%, 45 IBU, 18 EBC
Olut ei sihahda avatessa, joka selittyy sillä, että tölkki on ääriään myöten täynnä. Hiilihapot sentään löytyy. Samean keltainen olut. Tuoksussa ruohoa ja sitrushedelmää. Taustalta tulee hiven märkää pahvia. Oluessahan on käytetty vehnää, joka näkyy vehnäleipäisyytenä hedelmäisen makeuden seassa. IPAksi mieto katkerointi puraisee aluksi, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Jälkimaussa löytyy trooppista hedelmää.
Ei ole ainakaan pakkauksessa happea. |
Tämähän on vähän niin kuin Alkoon halpis-IPAksi (6%, alle 7e litra) tehty olut, sellaisena se melkein menettelisikin, jos olisi hieman lisäkatkeroa. Ja jos ei olisi yhtä ikävää vikaa. Nimittäin se märkä pahvi yltyy lasin tyhjetessä. Sitrus vaimenee ja tilalle tulee oikeasti epämiellyttävä märkä pahvisuus.
Päivää myöhemmin kokeilin toista tölkkiä. Se oli onneksi parempi, märkä pahvi ei juhlinut ihan niin kovin ja sitrus ei kuollut pahvin alle. Silti melko mitäänsanomaton IPAksi. Eikä tämmöinen tason heittelykään erityisemmin vakuuta. Puolen litran Punk IPA tölkki on euron kalliimpi, mutta mielummin ostaisin sen. 2/5
Saimaa Vahva
7%
Niin sanottu "viinalager" eli vahva vaalea lager* on sitä kamaa mitä isot panimot tuottavat sivutuotteenaan, koska siitä käsittääkseni laimennetaan se perusbulkkikama. Karhu Tosi Vahva, Olvi Tuplapukki ja niin edelleen. Koff IVB:tä ei enää valmisteta, mutta "pöllö-öljy" aiheutti nuoruudessa runsaasti paheellista käytöstä.
Viinalager ei tietty ole vain suomalaisten etuoikeus, se on maailmanlaajuinen laji. Periaatteessa perusbulkkia, mutta tuplamäärä tai enemmän alkoholia. Periaatteessa tyylilajiksihan voisi väittää vaaleaa bockia, mutta tärkkelysjatkettuja alkoholi pääasiassa tehtyjä liemiä ei oikein kehtaisi verrata perinteikkääseen saksalaiseen maltaiseen juomaan. Molemmat on silti vaikeita lajeja. Kun alkoholia vastaan ei ole pelaamassa vahvaa humalointia, tummempaa mallasta tai pintahiivan hedelmiä, on turha viinaisuus ongelma usein niissä perinteisissä bockeissakin.
Ei vahva vaalea lager silti aina pahaa tai huonoa ole. Pari vuotta takaperin Suomen Paras Olut kilpailussa pärjäsi Karhu Tosi Vahva (sokkotestissä!) ja ostin silloin varta vasten kokeiluun sitä pullon. Olin nimittäin ollut siinä vahvojen lagerien tuomaristossa ja ihmettelin suuresti. Ennakkoluuloisesti olin pitänyt sitä kotimaisten viinaisten lagerien perikuvana. Ennakkoluulot menivät ojennukseen, sillä sehän on ihan menettelevän makuinen ja puhdas olut. Nyt kun tuomariston pisteet on nähtävissä, ei tarvitse oikeastaan yhtään hävetä, että annoin sille silloin sokkona melko hyvät pojot.
Saimaa on sitten lähtenyt tähän markkinaan. Ei mikään ihme, sillä vahvat lagerit ovat edelleen Alkon suosituimpia oluita ja pienpanimotasollakin Laitilan Vahva Pils on ollut myynnillisesti hitti. Ensimmäisenä pistää silmään tölkin kyljestä, että mukana on sokeria. Sillähän saa alkoholia lisää, ilman että tulee maltaista turhaa tuhtiutta olueen. 7% ja "helppo vetää" on ilmeisesti ollut tavoite.
Olisipa edes helppo vetää. Tuoksu on metallinen, alkoholinen. Suussa kova makean maltainen, alkoholinen ja erittäin epämiellyttävän rautainen. Join desin, kaadoin loput viemäriin. Ei näitä jaksa. Vaan tuskinpa tätä olutnörtille on suunnattukaan. 1/5
Home Brewer's Special Copper Mallet Red
5,9%, 40 IBU, 39 EBC
Tästä tykkäsin kovasti alkon pruuvissa. Kyseessähän on siis viime kesän kotiolutkilpailun voittajan reseptillä tehty olut. Kahden pettymyksen jälkeen on ilo todeta, ettei pruuvin minimaistiainen ollut mitenkään vääristyneen hyvä. Voin yhtyä siihen mitä silloin kirjoitin. Itse itseäni siteeraten:
"Selkeän mallasleipäinen ja karamellimaltainen tuoksu yrttisen humaloinnin tukemana. Miellyttävän mausteisen katkera amerikan red, jossa leipäinen mallas pääsee myös hyvin esiin. Palaset on kohdallaan. Yksi setin parhaita."
Isommassa määrässä juotuna katkeruus ei ole enää niin ilmeinen ja olut on vähän makeamman puoleinen. En valita, nykyisen craft-trendin katkero-happamuus-paahde -triumviraatin hallitessa olen alkanut kaipaamaan monipuolisemmin maltaisia, leipäisiä, karamellisia ja tummemman hedelmäisiä oluita, joissa katkerointi ei kävele koko pakan yli. Siihen koloon tämä uppoaa mainiosti. 4/5
Että semmoinen paketti. Ikävä kyllä vain viimeistä voin rehellisesti suositella.
*unohdetaan tästä nyt modernit superhumaloidut "Imperial Pilsit" ja muut.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.