Keisari 25 Ginger Ale
Nokian Panimo. Suomi
Maustettu ale, 4,3%
***
Kaupassa ihan hämmästyin kun tuli tämmöinen tuoteuutuus vastaan. Nokian panimo on tehnyt kesämarkkinoille keisari- ja "jenkki-tienumero"-brändinsä alle uudeksi tuotteeksi alkoholipitoisen "ginger alen"! "Inkiväärillä ja appelsiinilla maustettu pintahiivaolut" lukee tölkissä.
Takaa selviää, että mausteena on täsmällisemmin inkiväärimehua ja appelsiinimehua. Odotukset eivät ole kovin korkealla. En oikein osaa edes perustella miksi. Vaikka olenkin olutmaussani enemmän reinheitsgebotin suuntaan kallellaan kuin siitä poispäin, niin jos kyseessä olisi Omnipollon tai Beerbliotekin tai vaikka kotimaisen Donut Islandin maustettu bisse, olisin ihan mielenkiinto pinkeänä maistamassa. Nyt vähän epäillen. Jostain syystä yleensä melko perusoluita tekevän Nokian tuotteesta ei nouse luottavaiset fiilikset. Nokian Sun'n - limsat*, myös ginger beer, ovat kuitenkin melkeinpä kaupan parhaita limsoja, niin kummallisia tämmöiset mielikuvat.
Suomessa puhutaan inkiväärioluesta, ulkomailla ginger alesta ja ginger beeristä. Mikään näistä ei nimestään huolimatta ole olut, alkoholittomiakin ne tuppaavat olemaan. Kysehän on siis lähinnä inkiväärin makuisesta limsasta. Karibialaismallin ärhäkkä, tiukan inkiväärin potkun omaava ginger beer on yksi raikkaimmista hellejuomista mitä tiedän. Ehkä viileä gueuze lambic pärjää.
Ehkä tutumpi (esim. Schweppesin) ginger ale on sitten enempi selkeästi makea juoma. Sitä kai tässä on lähdetty hakemaan nimestä päätellen. Siis kuitenkin ihan oikean oluen tehden.
Mallaspohjassa on vaaleiden perusmaltaiden lisäksi vähän tummempiakin. Väri onkin kauniin kuparinpunainen. Nätti, kestävähkö vaahtokukka.
Inkivääriolueltahan se tuoksuu. Inkivääri dominoi tuoksussa sen verran, että sen seuraksi voi sanoa tulevan vain jonkun verran hedelmäisyyttä ja ehkä himppu toffeeta.
Vähän vetisen puoleinen. Maku onkin jännä. Ensihörällä olin dumaamassa löysäksi inkivääriliemeksi, mutta tässähän on ihan jännittäviä kierteitä. Maltainen hivenen karamellinen pehmeys ja appelsiinin hedelmäisyys, johon inkiväärin kirpakkuus taklaa ja yhdistyy loppumaussa humalan katkeroihin mielenkiintoisesti.
Hivenen tämä kesyksi jää. Kauhean paljon tuhdimmaksi tai makeammaksi tätä ei tietenkään voi asetella, koska sitten hellebissefiilis on tiessään. Siksi ärhäkkyyttä ja puraisua olisi kaivannut ehkä sieltä inkiväärin ja humaloinnin puolelta enempikin. Silti, ihan kiva tää on lajissaan. Tästä saisi varmaan hyvän drinkkiaineksen. 3/5
*Oletan, muuten, että nämä nykyiset Sun'n-sarjan limsat ovat vain pohjustusta limsalle "Sun'n O)))"
Nokian Panimo. Suomi
Maustettu ale, 4,3%
***
Kaupassa ihan hämmästyin kun tuli tämmöinen tuoteuutuus vastaan. Nokian panimo on tehnyt kesämarkkinoille keisari- ja "jenkki-tienumero"-brändinsä alle uudeksi tuotteeksi alkoholipitoisen "ginger alen"! "Inkiväärillä ja appelsiinilla maustettu pintahiivaolut" lukee tölkissä.
Takaa selviää, että mausteena on täsmällisemmin inkiväärimehua ja appelsiinimehua. Odotukset eivät ole kovin korkealla. En oikein osaa edes perustella miksi. Vaikka olenkin olutmaussani enemmän reinheitsgebotin suuntaan kallellaan kuin siitä poispäin, niin jos kyseessä olisi Omnipollon tai Beerbliotekin tai vaikka kotimaisen Donut Islandin maustettu bisse, olisin ihan mielenkiinto pinkeänä maistamassa. Nyt vähän epäillen. Jostain syystä yleensä melko perusoluita tekevän Nokian tuotteesta ei nouse luottavaiset fiilikset. Nokian Sun'n - limsat*, myös ginger beer, ovat kuitenkin melkeinpä kaupan parhaita limsoja, niin kummallisia tämmöiset mielikuvat.
Suomessa puhutaan inkiväärioluesta, ulkomailla ginger alesta ja ginger beeristä. Mikään näistä ei nimestään huolimatta ole olut, alkoholittomiakin ne tuppaavat olemaan. Kysehän on siis lähinnä inkiväärin makuisesta limsasta. Karibialaismallin ärhäkkä, tiukan inkiväärin potkun omaava ginger beer on yksi raikkaimmista hellejuomista mitä tiedän. Ehkä viileä gueuze lambic pärjää.
Ehkä tutumpi (esim. Schweppesin) ginger ale on sitten enempi selkeästi makea juoma. Sitä kai tässä on lähdetty hakemaan nimestä päätellen. Siis kuitenkin ihan oikean oluen tehden.
Mallaspohjassa on vaaleiden perusmaltaiden lisäksi vähän tummempiakin. Väri onkin kauniin kuparinpunainen. Nätti, kestävähkö vaahtokukka.
Inkivääriolueltahan se tuoksuu. Inkivääri dominoi tuoksussa sen verran, että sen seuraksi voi sanoa tulevan vain jonkun verran hedelmäisyyttä ja ehkä himppu toffeeta.
Vähän vetisen puoleinen. Maku onkin jännä. Ensihörällä olin dumaamassa löysäksi inkivääriliemeksi, mutta tässähän on ihan jännittäviä kierteitä. Maltainen hivenen karamellinen pehmeys ja appelsiinin hedelmäisyys, johon inkiväärin kirpakkuus taklaa ja yhdistyy loppumaussa humalan katkeroihin mielenkiintoisesti.
Hivenen tämä kesyksi jää. Kauhean paljon tuhdimmaksi tai makeammaksi tätä ei tietenkään voi asetella, koska sitten hellebissefiilis on tiessään. Siksi ärhäkkyyttä ja puraisua olisi kaivannut ehkä sieltä inkiväärin ja humaloinnin puolelta enempikin. Silti, ihan kiva tää on lajissaan. Tästä saisi varmaan hyvän drinkkiaineksen. 3/5
*Oletan, muuten, että nämä nykyiset Sun'n-sarjan limsat ovat vain pohjustusta limsalle "Sun'n O)))"
Olisipa Sun'n O))) -limpparia.
VastaaPoistaJoskin 17% vahvuinen imperial stout olisi ehkä osuvampi vaihtoehto tuolle nimelle.