Bourbon Barrel Aged Imperial Stout
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Maa: Suomi
Tyyli: Imperial Stout
Alkoholia: 13%
Lyhyesti: Erinomainen tynnyröity imperial stout, joka hivenen kärsii bourbonin ylivoimasta ja alkoholisuudesta.
Pisteet: 4/5
En ole hirveästi (yhtään?) Pyynikin tuotteita arvioinut tänne. Minulla on panimoon aika kaksijakoinen suhde. Toisaalta panimo on menestynyt kansainvälisissä kisoissa ja sen tummemmat oluet ovat olleet melko hyviä, etenkin Black IPA, joka ihan syystä menestyi viime vuonna Suomen Paras Olut kisassa (ja jälkiviisaasti sanoen, olisi sietänyt voittaakin sen).
Sitten toisaalta Pyynikki on yksi ensimmäisiä kotimaisia panimoita, jonka oluista olen todennut, että "näihin en rahaani enää laita". Etenkin vaaleammissa oluissa on tullut vastaan niin tökeröitä virhe-eriä, että Pyynikin oluen ostaminen niin hanasta kuin pullosta alkoi tuntua lottoamiselta. Tamperelaiset tutut, jotka panimon tuotteisiin törmäävät vielä useammin, ovat valitelleet samaa. Yleinen näkökulma kuitenkin on, että "tummat toimii".
Pahimmat kohtaamiset ovat kuitenkin jo yli vuoden päässä ja Tuopin Ääressä -blogin Arto pisti tästä Alkon käsityöoluiden settiin kuuluvasta 13% imperial stoutista sellaisen hehkutuksen, että oli pakko taipua melko hurjasta hinnasta huolimatta. Tämähän ei ollut ehtinyt Alkon käsityöolutpruuviin mukaan, joten on maistamatta. Huomautettakoon tässä, että Pyynikki ilmoitteli lähettävänsä näytteitäkin joskus tässä kohta, mutta tämä oli ihan omalla rahalla ostettu puteli.
Hinta tosiaan on äkkiseltään melko hurja, 8,71€ pieneltä pullolta, yli 25 euroa litralta. Vastaavassa hinnassa pyörivä punaviinipullo maksaisi pari kymppiä. Kalliimman puoleinen siis, muttei nyt mikään suoraan köyhälistöön ajava. Jos Arton hehkutukseen mätsää, ei pitäisi olla mikään ongelma. Katsotaanpa.
Pikimustaa, paksuhko kermainen tasainen kaunis vaahto. Sormellinen vaahtoa kestää kauemmin kuin odottaisi näin vahvassa oluessa. Tuoksussa on vahvasti vaniljaista bourbon tynnyriä, suklaakeksiä, jopa hivenen sellaista appelsiinista jaffakeksiä.
No juuh elikkäs. Onhan tämä melkomoinen paukku. Yllättävän kepeä vahvuisekseen, pelottavan juotava. Heti aluksi todella voimakas bourbon. Sokeria, vaniljaa, maitokahvia, muuttuu loppua kohti valuessaan lakritsaiseksi, jopa hivenen salmiakkiseksi. Miellyttävä mattainen katkerointi tasapainottaa. Alkoholisuus tuntuu loppua kohti hivenen lääkemäisenä ulottuvuutena ja lämmittää selkeästi nielussa. Se on ehkä oluen ainoa varsinainen isompi miinus, että alkoholisuus nousee välillä esiin ihan himpun liikaa.
Olin aika valmis disauttamaan tämän ihan silkasta ennakkoluulosta, mutta huh, eipä tarvi. Loistava moderni "craft"-imperial stout. Selkeästi huonompia kovasti hehkutettuja ulkomaisia olen juonut.
Jos olisin maistanut tätä vain pari senttiä, kehut jäisivät tähän ja pisteet täysille. Mutta ei, ei tämä nyt ihan jeesus kuitenkaan ole. Mitä enemmän lasia tyhjentää, sen enempi bourbon ja sen vaniljainen makeus, sokerisuus ja alkoholisuus rupeavat käymään kovin raskaiksi ja tarvitsisivat hiukan vastaparia ronskimmasta paahteesta. Sen kera voisi vieläkin parempi, mutta silti tämä on ehdottomasti 4/5, vitosta hipoen. Kyllä tämä hintansa väärti on, mutta jakaisin pullon vähintään kahden hengen kesken.
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Maa: Suomi
Tyyli: Imperial Stout
Alkoholia: 13%
Lyhyesti: Erinomainen tynnyröity imperial stout, joka hivenen kärsii bourbonin ylivoimasta ja alkoholisuudesta.
Pisteet: 4/5
En ole hirveästi (yhtään?) Pyynikin tuotteita arvioinut tänne. Minulla on panimoon aika kaksijakoinen suhde. Toisaalta panimo on menestynyt kansainvälisissä kisoissa ja sen tummemmat oluet ovat olleet melko hyviä, etenkin Black IPA, joka ihan syystä menestyi viime vuonna Suomen Paras Olut kisassa (ja jälkiviisaasti sanoen, olisi sietänyt voittaakin sen).
Sitten toisaalta Pyynikki on yksi ensimmäisiä kotimaisia panimoita, jonka oluista olen todennut, että "näihin en rahaani enää laita". Etenkin vaaleammissa oluissa on tullut vastaan niin tökeröitä virhe-eriä, että Pyynikin oluen ostaminen niin hanasta kuin pullosta alkoi tuntua lottoamiselta. Tamperelaiset tutut, jotka panimon tuotteisiin törmäävät vielä useammin, ovat valitelleet samaa. Yleinen näkökulma kuitenkin on, että "tummat toimii".
Pahimmat kohtaamiset ovat kuitenkin jo yli vuoden päässä ja Tuopin Ääressä -blogin Arto pisti tästä Alkon käsityöoluiden settiin kuuluvasta 13% imperial stoutista sellaisen hehkutuksen, että oli pakko taipua melko hurjasta hinnasta huolimatta. Tämähän ei ollut ehtinyt Alkon käsityöolutpruuviin mukaan, joten on maistamatta. Huomautettakoon tässä, että Pyynikki ilmoitteli lähettävänsä näytteitäkin joskus tässä kohta, mutta tämä oli ihan omalla rahalla ostettu puteli.
Hinta tosiaan on äkkiseltään melko hurja, 8,71€ pieneltä pullolta, yli 25 euroa litralta. Vastaavassa hinnassa pyörivä punaviinipullo maksaisi pari kymppiä. Kalliimman puoleinen siis, muttei nyt mikään suoraan köyhälistöön ajava. Jos Arton hehkutukseen mätsää, ei pitäisi olla mikään ongelma. Katsotaanpa.
Pikimustaa, paksuhko kermainen tasainen kaunis vaahto. Sormellinen vaahtoa kestää kauemmin kuin odottaisi näin vahvassa oluessa. Tuoksussa on vahvasti vaniljaista bourbon tynnyriä, suklaakeksiä, jopa hivenen sellaista appelsiinista jaffakeksiä.
No juuh elikkäs. Onhan tämä melkomoinen paukku. Yllättävän kepeä vahvuisekseen, pelottavan juotava. Heti aluksi todella voimakas bourbon. Sokeria, vaniljaa, maitokahvia, muuttuu loppua kohti valuessaan lakritsaiseksi, jopa hivenen salmiakkiseksi. Miellyttävä mattainen katkerointi tasapainottaa. Alkoholisuus tuntuu loppua kohti hivenen lääkemäisenä ulottuvuutena ja lämmittää selkeästi nielussa. Se on ehkä oluen ainoa varsinainen isompi miinus, että alkoholisuus nousee välillä esiin ihan himpun liikaa.
Olin aika valmis disauttamaan tämän ihan silkasta ennakkoluulosta, mutta huh, eipä tarvi. Loistava moderni "craft"-imperial stout. Selkeästi huonompia kovasti hehkutettuja ulkomaisia olen juonut.
Jos olisin maistanut tätä vain pari senttiä, kehut jäisivät tähän ja pisteet täysille. Mutta ei, ei tämä nyt ihan jeesus kuitenkaan ole. Mitä enemmän lasia tyhjentää, sen enempi bourbon ja sen vaniljainen makeus, sokerisuus ja alkoholisuus rupeavat käymään kovin raskaiksi ja tarvitsisivat hiukan vastaparia ronskimmasta paahteesta. Sen kera voisi vieläkin parempi, mutta silti tämä on ehdottomasti 4/5, vitosta hipoen. Kyllä tämä hintansa väärti on, mutta jakaisin pullon vähintään kahden hengen kesken.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.