Tanker Ketser

Ketser
Tanker, Viro
Flanderin punainen, 7%, 8 IBU, 47,4 EBC
**

Eestiläinen Tanker, Tallinnan eteläpuolelta, on yksi näkyvimmistä etelänaapurin pienpanimoista ehkä Põhjalan,  Õllenautin, Sorin ja Lehen jälkeen. Itselleni se on jäänyt mieleen lähinnä levottoman värikkäistä etiketeistä, joissa on jonkinlainen Amiga-pelin ja Voivod-levynkannen välitila käynnissä. Ja mainiosta Hiiden kanssa tehdystä Hiiepuu-gruitista.

Alkoon oli tullut Tankerilta Flanderin punainen nimeltä Ketser. Tumma hedelmäinen hapanolut siis. Tunnetuin ja maineikkain Flanderin hapanolut panimoista on Rodenbach ja siltä etenkin Grand Cru -olut. Myös sitä saa Alkosta. Siksipä onkin aika kova pala pienpanimolle tuoda maailmanklassikon rinnalle lähes puolitoistakertaiseen (6,40€/0,357) hintaan oma versio. Ilolla tervehdin uusia pienpanimoiden hapanoluita, mutta tähän hintaan odotan melko kovaa tasoa.

Flanderin punaiset (ja ruskeat) ovat vähän jakomielisiä oluita. Ne ovat toisaalta hyvin pirteitä koska ovat happamia ja toisaalta hyvin voimakkaan makuisia ja hedelmäisiä. Vähän niin kuin pirteä helleolut, joka onkin salaa kiva takan edessä nautittava talviolut.

Sille löytyi täydellinen nautintaympäristö Pohjois-Savon maaseudulta, kun pohjoistuuli viilteli kelin jäätäväksi, mutta jos meni tuulensuojassa olevalle kuistille, aurinko lämmitti sen lähes hellelukemiin.

Olut tulvii avatessa käsille, vaikka se oli seisonut yli vuorokauden paikallaan. Punainen, oranssiin vivahtava samea olut. Pieni mutta ihan kaunis vaahto. Lasi ei ollut nyt paras mahdollinen oluen ulkomuodolle, mutta sillä mennään mitä on. Happaman karamellinen tuoksu. Himppu etikkaa marja-omena-tikkunekkuseoksessa.

Hyvin pehmeä ja aika paksu. Itse asiassa hiilihappoisuudessa on jotain kummallista. Olut pursui tosiaan käsille, siinä on selkeästi silminhavaittavasti hyvin hiilihappoja seassa ja ihan kaunis vaahto, mutta hiilihapot eivät jotenkin tunnu rungon massan läpi. Tuntuu löysältä, lättänältä.

Maku on yllättävän maltainen ja makean hedelmäinen, ensi fiilis on suorastaan sahtinen. Happamuus nousee sitten taustalta muttei varsinaisesti mihinkään isoon kirpeyteen. Lasin vajotessa happamuuden tuntuma voimistuu hieman ufo-karkkimaiseen kirpeään hedelmään, mutta jää kovin hennoksi mallas-hedelmän rinnalla. Jos suutuntuma olisi purevamman poreileva, se auttaisi, mutta epätasapainoiseksi tämä jäisi vaikka poreilisi kuin tripel.

Kokonaisuus ei vakuuta. Löysän lötkö, mehumainen makeudessaan, happamuutta ei ole tarpeeksi tasapainoksi. Nippa nappa 3/5, mutta hinta-laatu tulee nyt tielle, siispä 2/5.