Sankalan Timo pitää mainiota "#ihanjytä"* Habanerokitchen-ruokablogia. Törmäsin Mr. Qulinaristiin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten varmaankin twitterissä ja sittemmin myös erinäisissä bloggarihässäköissä. Tovi takaperin Timo kyseli haluanko Jukolan Sahtia maistoon. Hirmu dilemma. Sillä sahtihan on ihan hirveetä, mutta toisaalta mikä olutblogisti se on joka ei ilmaista olutta halua? Sanoin siis tietenkin, että eiku vuan.
Melkein heti puolitoistavuotta myöhemmin tulikin kutsu syömään juustoa oluen kera Bier-Bieriin. Timo oli Jukolan Juuston kanssa ollut yhteyksissä tovin ja kun tunsi porukkaa niin hommasi sitten Helsinkiin juuston ääreen kasan bloggareita ja Donut Islandin olutta. Olutparitus tietysti kiinnostaa aina ja vielä enempi juuston kera.
Jukolan Juuston Markku Liias oli siis Bier-Bierissä esittelemässä cheddareitaan. Kyseessä on Suomen ainoa aitoa "cheddaroitua" cheddaria lehmänmaidosta tekevä juustola. Markku oli kaivanut cheddar-oppinsa Kanadasta ja Suomeen palattuaan todennut, ettei täällä tehdä kunnon cheddaria. No ei niin tehdäkään, näin kypsän cheddarin ystävänä ääneen voin todeta. Näitä oli sitten muutamaa maustettua versiota ja tavallistakin paritettuna Donut Islandin olusille. Juustoista kertoili Markku, oluista Donutin Mika ja sitten koko hässäkkää yhteen veti tietenkin (myöskin Donutilta) Lehtisen Aniko.
Ensin mustapippuri-cheddaria ja Dieter -olutta. Dieter on vadelmamaustettu berliner weisse, varsin pätevä sellainen. Marja ja pippuri ja happamuus ja suola ja rasva toimivat kyllä ihan kieron hyvin yhteen, mutta setin parhaimmistoa tämä aloitus ei ollut.
Nimittäin omasta mielestäni paras oli toisena parina esitelty chili-cheddar Ich Bin Ein Berner -greippigosella. Chili-cheddar on sellainen juusto, jota en välttämättä söisi itsenään lainkaan. Gosen kanssa chilin hedelmä ja kevyt polte kietoutuivat greippiin mahtavasti. Samainen juusto toimi oikeastaan parhaiten kaikkien muidenkin oluiden kanssa, mutta eritoten tämän gosen.
Kolmanneksi valkosipuli-cheddaria ja Frisco Disco IPAa. Moni maistelussa piti tätä parhaana kombona. Itse en niin saanut siitä isoja tunteita irti. Kyseessä on siis hyvin vaalea single-hop citra IPA ja erittäin valkosipulinen juutsto. Valkosipulia on juustossa niin, että hampaissa rouskuu. Juusto on hyvää, mutta maultaan aika tunkkaista oluiden rinnalla. En jotenkin kokenut sen nousevan elementtejään paremmaksi minkään oluen kanssa. Hyvä juusto ja hyviä oluita, mutta yhteistoiminta ei vakuuttanut.
Neljänneksi Jukolan perus-cheddaria ja Mustaa Munkkia eli Donutin maineikasta hillomunkki-imperialia. Pari oli oikein hyvä, mustan munkin makea maltaisuus pelasi cheddarin suolan kanssa yhteen. Silti vielä paremmaksi nousi oikeastaan mustapippurijuusto, sillä pippurin jälkitäräys ruokki makeaa imperial stoutin jälkisvengiä erinomaisesti.
Lopuksi oli yllätysvetona sahti-cheddaria ja juustolan omaa sahtia. Markku kertoili tekevänsä sahtia aina silloin tällöin, keskellä sahtialuetta kun ovat ja paikalta perinnettä löytyy. Maisteltu sahti oli hämmentävästi hyvää (tämä on sitten näin vanhan sahdinvihaajan suusta aika huomattava kehu). Makeaa, muttei liian makeaa. Hedelmäistä, muttei superbanaanista. Tasapaino ei ollut niin julmetun äitelän puolella kuin moni inhoamani sahti, joten tätä joi ihan mielikseen. Sitä oli "helppo vetää", mikä hämmästytti aika helvetisti kun kuulin, että voltteja juomassa oli 12%. Kevyempänä versiona sai maistaa "naisten sahtia", joka oli vielä hieman raakiletta ja "vain" 8%. Se maistui oikeastaan käymättömältä vierteeltä. Juuston kanssa vahvempi toimi perin hyvin.
Vähän nyt alkaa pelottamaan tämä touhu kun viimeisesta kolmesta sahdinmaistokerrasta olen kahdesti oikeastaan tykännyt sahdista.
Lähtiessäni sain mukaani sitä puolitoista vuotta aiemmin puhuttua Jukolan sahtia, tosin pakastettuna sahtivierteenä, jota juustolan kioskissa myydään. Antanen sen käydä juhannukseksi ja kerron sitten lisää.
*Perkele. Mäkin haluan hashtag-sloganin. #melekojees? #aivanpers? #vasitenkehnohko? #appautparas?
Melkein heti puolitoistavuotta myöhemmin tulikin kutsu syömään juustoa oluen kera Bier-Bieriin. Timo oli Jukolan Juuston kanssa ollut yhteyksissä tovin ja kun tunsi porukkaa niin hommasi sitten Helsinkiin juuston ääreen kasan bloggareita ja Donut Islandin olutta. Olutparitus tietysti kiinnostaa aina ja vielä enempi juuston kera.
Jukolan Juuston Markku Liias oli siis Bier-Bierissä esittelemässä cheddareitaan. Kyseessä on Suomen ainoa aitoa "cheddaroitua" cheddaria lehmänmaidosta tekevä juustola. Markku oli kaivanut cheddar-oppinsa Kanadasta ja Suomeen palattuaan todennut, ettei täällä tehdä kunnon cheddaria. No ei niin tehdäkään, näin kypsän cheddarin ystävänä ääneen voin todeta. Näitä oli sitten muutamaa maustettua versiota ja tavallistakin paritettuna Donut Islandin olusille. Juustoista kertoili Markku, oluista Donutin Mika ja sitten koko hässäkkää yhteen veti tietenkin (myöskin Donutilta) Lehtisen Aniko.
Ensin mustapippuri-cheddaria ja Dieter -olutta. Dieter on vadelmamaustettu berliner weisse, varsin pätevä sellainen. Marja ja pippuri ja happamuus ja suola ja rasva toimivat kyllä ihan kieron hyvin yhteen, mutta setin parhaimmistoa tämä aloitus ei ollut.Nimittäin omasta mielestäni paras oli toisena parina esitelty chili-cheddar Ich Bin Ein Berner -greippigosella. Chili-cheddar on sellainen juusto, jota en välttämättä söisi itsenään lainkaan. Gosen kanssa chilin hedelmä ja kevyt polte kietoutuivat greippiin mahtavasti. Samainen juusto toimi oikeastaan parhaiten kaikkien muidenkin oluiden kanssa, mutta eritoten tämän gosen.
Kolmanneksi valkosipuli-cheddaria ja Frisco Disco IPAa. Moni maistelussa piti tätä parhaana kombona. Itse en niin saanut siitä isoja tunteita irti. Kyseessä on siis hyvin vaalea single-hop citra IPA ja erittäin valkosipulinen juutsto. Valkosipulia on juustossa niin, että hampaissa rouskuu. Juusto on hyvää, mutta maultaan aika tunkkaista oluiden rinnalla. En jotenkin kokenut sen nousevan elementtejään paremmaksi minkään oluen kanssa. Hyvä juusto ja hyviä oluita, mutta yhteistoiminta ei vakuuttanut.
 |
| Päivän paras pari: Chilicheddar ja greippigose |
Lopuksi oli yllätysvetona sahti-cheddaria ja juustolan omaa sahtia. Markku kertoili tekevänsä sahtia aina silloin tällöin, keskellä sahtialuetta kun ovat ja paikalta perinnettä löytyy. Maisteltu sahti oli hämmentävästi hyvää (tämä on sitten näin vanhan sahdinvihaajan suusta aika huomattava kehu). Makeaa, muttei liian makeaa. Hedelmäistä, muttei superbanaanista. Tasapaino ei ollut niin julmetun äitelän puolella kuin moni inhoamani sahti, joten tätä joi ihan mielikseen. Sitä oli "helppo vetää", mikä hämmästytti aika helvetisti kun kuulin, että voltteja juomassa oli 12%. Kevyempänä versiona sai maistaa "naisten sahtia", joka oli vielä hieman raakiletta ja "vain" 8%. Se maistui oikeastaan käymättömältä vierteeltä. Juuston kanssa vahvempi toimi perin hyvin.
Vähän nyt alkaa pelottamaan tämä touhu kun viimeisesta kolmesta sahdinmaistokerrasta olen kahdesti oikeastaan tykännyt sahdista.
Lähtiessäni sain mukaani sitä puolitoista vuotta aiemmin puhuttua Jukolan sahtia, tosin pakastettuna sahtivierteenä, jota juustolan kioskissa myydään. Antanen sen käydä juhannukseksi ja kerron sitten lisää.
*Perkele. Mäkin haluan hashtag-sloganin. #melekojees? #aivanpers? #vasitenkehnohko? #appautparas?
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.