Brewers Association on amerikkalainen (pien)panimoiden, jälleenmyyjien ja sen sellaisten kattojärjestö. Se järjestää esim. Great American Beer Festivalin, yhden maailman merkittävimmistä oluttapahtumista. Lisäksi se promotoi vahvasti kotioluen tekemistä.
Sen tueksi BA onkin joskus 90-luvulla masinoinut maailmaan kirjasarjan klassikkotyyleistä: Classic Beer Style Series. Tilasin kokeeksi kirjan Bockista, eli kirjan nr. 9. Tarkoitus oli vain nähdä minkälaista sisältöä näissä on, jos tilaisi muitakin. Tiesin toki kirjojen olevan jonkun verran enemmän panemiseen kuin taustoihin kallellaan. Maltaisuus kiinnostaa kotipanimomielessä, niinpä bock-kirja sitten vaikken laitteistollani lagereihin kykenekään. Tyylihän tunnetaan nimenomaan maltaan riemuvoittona.
Kirjoittajat vaihtelevat sarjassa kirjoittain. Tässä kirjoittajana Darryl Richman, pitkän linja kotipanija. Kirja on julkaistu jo 1994, mutta ikä näkyy verrattain vähän, lähinnä ehkä kotioluen tekemisestä puhuessa. Laitteistot ja kotipanijalle saatavilla olevat ainekset ovat sen verran parantuneet ja muuttuneet (tuskin nykyään esim. olisi mallasuutteista erikseen montaa sivua näin "edistyneen tason" kotiolutkirjassa). Muutenhan tämmöinen aihe on toki melko ajaton.
Kirja käsittää bockin perusvariaatiot: Dunkles bockin, helles bockin, maibockin ja doppelbockin. Vehnäbock on jätetty vehnäolutkirjaan. Tyylien historiat käydään läpi parissa kymmenessä sivussa ja sen jälkeen käsitellään tyypillisimpien bockien makuprofiileita samanmoinen pätkä.
Kirjan pihvi onkin bockin panemisessa. Materiaalit, tekniikat ja laitteisto käydään läpi hyvinkin tarkasti ja lopuksi esitellään muutama resepti. Näiltä osilta kirja menikin välillä jo yli hilseen, kun panimokemiaan uppoudutaan sellaisella tasolla etten ihan pysynyt kärryillä omalla "sinnepäin"-tason kotipanimokokemuksella. Sen verran sain sentään opittua, että kolmen kierroksen keittomäskäykseen en laiskana paskiaisena tule varmaan koskaan lähtemään.
Ihan antoisa kirja kuitenkin, yleensä olutkirjat yrittävät haroa koko oluen maailmaa kasaan, niin tällainen rauhallisesti juuri yhteen pieneen palaan keskittyminen on ihan virkistävää. Itselleni kirja kuitenkin kävi välillä vähän turhankin tekniseksi. Tosin nettikommenttien perusteella ymmärsin, että Bock on sarjan teknisimpiä osia (sen siitä saa kun on koodari kirjoittamassa). Ehkäpä saman sarjan pariin vielä jonkun muun oluen merkeissä perehtyy. Kovan tason kotipaneskelijoille ehdottomasti suosittelen, jos pukkien paneminen kiinnostaa.
Bock
Aass Bryggeri, Norja
(Dunkles) Bock, 6,5%
****
Sopivasti Bock-kirjan kylkeen voikin maistella Aass Bockin. Kyseessä on norjalainen klassikko. Aass on Norjan vanhin panimo. Se on jotenkin onnistunut pysymään poissa jättifirmojen hyppysistä ja toimii edelleen itsenäisenä. Sen perinteikäs tuote on tämä Bock, jota on tullut nyt Alkoon.
Siitä erikoinen tapaus, että tätä näkee hyvin usein vanhemmissa (ennen craft-buumia tehdyissä) olutkirjoissa oikeastaan ainoana norjalaisena oluena. Vähän niinkuin Suomesta niissä usein on vain Koffin portteri. Bock-kirjassa Aass on esimerkkinä myös ja vieläpä toisena vain kahdesta ei-saksalaisesta Bockista. Aakkosjärjestyksen vuoksi Aass Bock on myös ensimmäisen koskaan ostamani olutkirjan ensimmäinen olut.
Aikakin maistaa moinen kuleksimasta!
Kirkas ruskea olut, kaunis vaahto, joka haipuilee pois suht nopeasti muutaman millin paksuiseksi. Hieno saaristolaisleipäinen mallas tuoksussa, karamellia sävyttämässä. Suklaisuutta. Aavistus kovaa metallia jo tuoksussa.
Melko täyteläinen, sametinpehmeä. Kuten odottaa saattaa, mallasta puskee. Leipää, pientä suklaisuutta, hieman lakritsia. Maussa tulee vielä voimakkaammin karamellimallasta kuin tuoksussa. Makeahko brittiläisen brown alemäinen meininki meinaa olla, mutta lagerin puhtaus katkaisee sellaiset luulot nopeasti, kun hedelmäisiä hiivan lisäpehmittelyjä ei tulekaan. Hyvin pehmeä maltaan ylivoima leikkaantuu lopulta mietoon katkeroon ja aluksi selvästi myös siihen tuoksussakin väijyneeseen metalliseen kovuuteen. Se tosin vaimenee kolmannen hörpyn tietämillä aika merkittävästi, eikä pääse häiritsemään. Humalat tulevat esille jälkimaussa sen verran, että täyteläisen maltaisesta ja aika makeastakin oluesta jää kuitenkin suht raikas fiilis suuhun. Juotavuus on loistava.
Onhan tämä melko moitteeton dunkles bock. Se kevyt metallisuus alussa hieman häiritsi, mutta muuten ei voi valittaa. 4/5
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.