Helsingin olutbaarit, osa 13: Kampin Keskus ja lähiympäristö

Tapahtui kolme vuotta sitten: Sankarimme olivat tehneet juuri toisen olutbaarikierroksen tässä sarjassa ja päätyneet Kampin Keskuksen Rotterdamiin maistelemaan Brewdogin kohuttua My Name is Päivi -uutuutta.

"Eiköhän kierretä vielä Kampin Keskus?" sanoi joku.
"Siitä ei tule kuin sanomista." sanoi toinen.
"Näin on."
"Joten eiköhän."

Aivot pahimmille baarikierrosten kompastuskiville sokeina näin tehtiin. Neljä baaria lisää, hyvin lyhyin välimatkoin, tiukoilla pohjilla. Kierros jätettiin dokumentoimatta, sattuneesta syystä.

---

Mutta nyt, olemme bäk!

Vähistä jäljellä olevista kierroksista Kampin Keskus valittiin, sillä säätiedotus povasi myrskyä ja täällä siirtymät olivat lyhyitä.

Kampin Keskus lähialueineen erottui alunperin omaksi kokonaisuudekseen lähinnä sillä perusteella, että kokonainen Kamppi tuntui kovin uhkaavan kokoiselta rundilta. Itse kauppakeskuksessa on kaksi olutbaaria ja välittömästi Tennispalatsinaukion ja Salomonkadun toisella puolella pari lisää. Koska kolme vuotta sitten tehdyn Kampin kierroksen aikoihin ei ollut vielä olemassa lainkaan baaria nimeltä Ølhus København, lisättiin se näiden perään, vaikkei nyt varsinaisesti ihan Keskuksen vieressä olekaan. Joten jos tuntuu, että tästä kierroksesta puuttuu jotain olennaista, kannattaa tsekata se kierros nr.2 ensin. Viidestä kierroksen baarista kolme on vihreän kortin mestoja, joten vahvasti ketjumeininki.

Jos Kampin Keskus ei paikkana ole millään tavalla tuttu, on syytä epäillä, ettei kysyjä ole koskaan käynytkään Helsingissä, tai ainakaan keskustassa viimeiseen kymmeneen vuoteen. Siellä on kaukoliikenteen linja-autoasema ja myös Espoon seutuliikenteen laiturit ja Kampin metroasema. Samassa kompleksissa on muun ostoskeskuksen lisäksi myös ainakin oluen puolesta yksi maan parhaita ruokakauppoja, eli Kampin K-Supermarket ja ihan vierestä löytyy myös maan parhaan valikoiman Alko. Siellä on vähän kaikkea. Siellä on usein puolipakko käydä.

Noin muuten paikkana, etenkin talvisin, etenkin alakerrassa, Keskus on helvetillinen. Valtaisan vellovan ihmissaastan täyttämä ahdistava persereikä, josta haluaa mahdollisimman nopeasti ulos. Lakkaamattoman hektisyyden, kaupallisuuden ja levottomien teinilaumojen vuoksi siinä on sellaisia dystooppisen kyberpunkin varjoja. Ne ovat jänniä aina pari minuuttia kerrallaan. Siihen asti, että on pakko päästä edes hetkeksi pois. Johonkin, jossa ympäristöstä ei saa hengenahdistusta tai ei altistu nuorisosta pölähtäville hormoneille kuin passiiviselle tupakoinnille. Silloin kutsuu yleensä...

Rotterdam, Tennispalatsin Aukio 4

Virallinen Kuvaaja istuksii jo Rotterdamissa odottamassa kun saavun. Kerrankin näin päin. Önähdän jotain tervehdyksen tapaista muodon vuoksi ja menen jonottamaan olutta. Edelläni joku tyyppi tilaa pullo-olutta, jonkun sortin IPAa. Kyyppari ottaa lopuksi pullon ja kenenkään pyytämättä pyörittelee sen käsissään ja kaataa IPAan hiivasakan sekaan. Voi perkeleen helevetti. Rotterdam hei, oliko nyt ihan pakko aloittaa huonolla nuotilla? Tilaan kuukauden hanaoluen, varmuuden vuoksi.

Onneksi hanaolut oli todettu loistavaksi jo tovi takaperin. Rotterdam on yksi Elannon eli S-Ryhmän Oluthuoneista ja niiden kuukauden olut Flying Dutchmanin Gosh It's Posh Elderflower White Wine Sour on yksi parhaita hapanoluita mitä tässä hapanolut-trendin harjalla on tullut vastaan. Hämmentävän loistava tapaus. Hapanta, hedelmäistä ja valkoviiniä niin upeassa raikkaassa tasapainossa, että ei ihan heti vastaan kävele.

Niin, HOK-Elannon Oluthuonehan tämä siis. Samaa kokonaisuutta kuin skandi-Ölhusit, Kaisla, Kitty's, William K:t ja kumppanit. Tosin tämä kuuluu Ruoholahden Amsterdamin kanssa johonkin erikoiseen kahden baarin Hollanti-alaketjuun. Kummassakaan ei ole mielestäni mitään erityisen hollantilaista valikoiman puolesta, mitä nyt La Trappea ja Jopenia, ehkä joskus on ollut. Lähinnä tuulimyllyjen maa esiintyy seinille nostetussa sälässä. Kumpikin on myös selkeän meriteemaisia, mikä on tietysti luontevaa kivenheiton päässä merestä sijaitsevalle Amsterdamille tai vaikka Herttoniemen Sailor'sille, mutta kun Rotterdamista mereen on matkaa miltei kilometri niin vähän se ontuu.

Rotterdamin valikoimat ovat hanojen puolesta melko ok, pullokamaa on vähemmänlaisesti. Silti keskimääräistä paremmin varusteltu baari, Oluthuoneeksi kuitenkin heikommasta päästä. Isohko baari ja ennen kaikkea iso terassi kesäisin. Ei-anniskelu-alue-rajan toisella puolella on vielä lisäterassi, joka kai sekin on Rotterdamia, mutta lakien takia sillä on oma anniskelutiskinsä ja tuntuu siksi kokonaan eri baarilta. Ei sille terassille edes voi viedä olutta jonka ostaa varsinaisen baarin puolelta. Eli ei lasketa.

Sijainnistaan johtuen, en usko Rotiskon olevan kenenkään kotikantis, mutta varmasti sitäkin useamman afterwork-paikka. Jos joutuu tekemään työmatkansa Kampin keskuksen läpi, Rotterdam varmasti houkuttelee kovin usein. Siihen se onkin varsin toimiva mesta. Itsekin sinne päädyn pääasiassa ostoskeskuksessa muuten asioidessani.

Otan olueni ja menen kehumaan sitä Viralliselle Kuvaajalle. Kaupungissa on samaan aikaan Flow ja Worldcon. Molemmat näkyvät katukuvassa ja myös baareissa, etenkin jälkimmäinen amerikkalaisten määrässä. Keskustelu siirtyy lasien vajotessa luontevasti con-turistien kansoittamiin ratikoihin ja lopulta siihen, miten pelkkien tympeiden rapajuoppojen lisäksi juurikin ratikoissa on monesti sellaisia herkkiä ja mielenkiintoisia elämänsä sankareita. Ei ole metrossa sellaisia, busseista puhumattakaan.

Oluet loppuvat ja seuraan liittymään lupautunutta Virallista Paluumuuttajaa ei näy, joten päätämme vaihtaa baaria parikymmentä metriä eteenpäin käytävää.

Bruuveri, Fredrikinkatu 63 AB

Bruuverin ovella Virallinen Paluumuuttaja tuleekin vastaan. Hei moi, varaatsäpöydännikäydääntiskillä - koreografia hoidetaan nopeasti alta pois.

Saimaan Juomatehtaan baari, tai ainakin siihen hyvin kiinteästi liittyvä tai samaan konserniin kuuluva tai jotain. Omistussuhteiden tekninen tila tuskin kiinnostaa oikeasti ketään. Sivuillaan baari sanoo olevansa "yksityinen", mutta käytännössä Bruuveri on Saimaan baari. Bruuverihan on myös panimoravintola. Tai ainakin oli. Ulkohuone-blogissaan nykyään armottomasti revittelevä Ilkka Sysilä oli siellä aiemmin oluentekijä ja keittelikin HBF:n Vuoden Olut -kisoihin monituiset voittajaoluet Bruuverin kätköissä. Sittemmin hommassa meni niin sanotusti sukset ristiin. En oikein tiedä nykytilasta, keitteleekö Bruuverissa kukaan vakituisesti. Satunnaisia eriä kuitenkin käsittääkseni tehdään.

Baari on mukavan pimeä loukko, se kun on talon keskellä, eikä siellä varsinaisesti ole omia ikkunoita ulos lainkaan. Toiselta puolelta pääsee portaita pitkin suoraan Fredrikinkadulle ulos ja toiselta puolelta ostoskeskukseen, tosin sielläkin lähelle Fredan uloskäyntiä. Bruuveri on myös vierailun aikana lähes tyhjä. Tilaan Plevnan 67 minute IPAn, joka oli varsin passelia Plevna-laatua.

Bruuverin valikoiman vahvuus tuppasi olemaan Sysilän keittelemät tuotteet ja tietty tavallista parempi Saimaan hanavalikoima muutamine muine kotimaisine lisineen. Samoilla linjoilla jatketaan, lukuunottamatta niitä tuoreita takahuoneessa keitettyjä ipoja, joten huonompaan suuntaan on menty. Pullovalikoima on hillitty. Ravintola tarjoilee myös lounasta ja no-nonsense pubiruokaa.

Pöydästämme näkyy ostarin läpi ulos. Kaikki mediat olivat valuneet myrskykiimassaan kaikkia mahdollisia eritteitä viimeisen pari päivää ja vähän jännittää, että milloin se tuhohirveys nyt iskee. Ulkona ei edes sada, mutta ilma on ollut aivan saatanallisen painostava koko päivän. Se tuntuu sisällä asti. Keskustelemme kai intialaisesta ja aasialaisesta ruuasta, mutta en kyllä muista miksi.

Seuraava siirtymä vaatii ulkona kävelemistä. Vaihdamme hyvän sään aikaan.

William K. Tennispalatsi, Fredrikinkatu 65

Menen varaamaan pöytää, muut tiskille. Pyydän Virallista Kuvaajaa ostamaan jonkun oluen ja tuomaan sen pöytään kertomatta mikä se on. Olen näet harkinnut BJCP:n sertifikaattia, ja sokkomaistaminen on hauskin tapa "treenata". "Mut älä mitään outoa marjajuttua tuo, ei niistä ota pirukaan tolkkua" sanon.

Tiskiltä kuuluu räkäistä naureskelua. Epäilen pahinta. Kohta saan kupin eteeni. Virallinen Kuvaaja ilmoittaa, että juttuun pitää sitten mainita, miten oli mukava mies tiskin takana. Heti kuulemma tuli kotoinen olo. Okei. Mainittu on.

Tämä on Helsingin kierrosten viimeinen William K. (Espoossa toki on vielä pari lisää) On hankala keksiä enää mitään sanottavaa konseptista. Jossain välissä viimeisten vuosien aikana pöytiä koristaneet matot ovat hävinneet, mutta muuten tumma puu ja lämminhenkinen pubitunnelma näissä edelleen vallitsee. Sellaisia kuin ketjupaikat tuppaavat olemaan eli yllätyksettömiä, vähän jopa tylsiä, mutta toisaalta varmoja valintoja kun kerran hyväksi havaitsee. Annankadun WK:n muutettua omistajaansa, jäljelle jäi kolme WK:ta Helsinkiin. Tennarin WK on enemmän Mannerheimintien kaltainen intiimimpi tila kuin Kurvin meluisa sali. Sijainti on yhteen asiaan ylivoimainen. Nimittäin jos tennarin leffaliput varaa, ne pitää lunastaa tunti ennen elokuvaa. Silloin on hyvä pistäytyä tässä odottelemassa leffan alkua.

Ukkelit tulevat pöytään ja virnuilevat. Arvuutan olutta hetkisen ja päädyn epäröiden witbierin kannalle. Kyseessä on Malmgårdin Proto #14, metsämarjoilla maustettu wit. Sen sitä kai saa mitä ei tilaa. Eipä siinä, hyvä olut ja marjaisuuskin on hillittyä.

Ulkona alkaa vihmoa vettä erikoisesti. Sitä tulee helvetin kovaa ja oudosti tuulessa heitellen. Salamat iskevät, jyrisee. No nyt. Nyt se myrsky tuli. Katsomme myräkän etenemistä hetkisen ikkunoista. Valotkin vähän välähtelevät salamoinnin lomassa.

"No ei tonne kyllä viitsi lähteä."
"Otetaan siis toiset."

Otetaan toiset. Vierailu venyy niin pitkäksi, ettei edes kuvia muisteta ottaa. Myräkkä tyyntyy nopeasti, mutta epäilys sateen paluusta kalvaa seuruetta. Yritän tuopposten ajan vakuuttaa kanssajuomareita, että kyllä Tennispalatsista pääsee näppärästi koko matkan Teerenpeliin katoksen alla.

Eivät usko.

Teerenpeli, Olavinkatu 2

Tennispalatsista pääsee näppärästi koko matkan Teerenpeliin katoksen alla. Okei, välillä on puolen metrin rakoja, mutta pääsee. Emme silti tarvitse katoksia, sillä ehkä varttitunnin heilunut myrsky on tiessään ja ilma on taas tyyni ja sateeton. Tunnemme olomme vähän huijatuksi median taholta. Tässäkö tämä suurmyrsky nyt oli? Fake news!

Narinkkatorin kulmilla olevassa Teerenpelissä onkin paljon enemmän porukkaa kuin William K:ssa. Paikassa on hauska sisäpihaterassi ja suhteellisen viihtyisä yläkerta, mutta en viitsi edes yrittää sinne. Menen varaamaan pöytää alakerrasta. Baarissa on helvetillisen kuuma. Viereisessä pöydässä puhutaan kiivaasti englanniksi scifistä tai peleistä tai tv-sarjoista tai mahdollisesti scifi-tv-sarja-peleistä. Tänne ne Worldconin osallistujat ovat siis tiensä löytäneet.

Mietin suhdettani Teerenpeliin. Kuten Kluuvin kierroksella mainitsin, olen pitänyt Teerenpeliä aina oluiltaan ja fiilikseltään logoja myöten jotenkin hyvin kliinisen kulmikkaana. Periaatteessa tämä Narinkkatorin kulmalla oleva baari, jossa muuten on myös pieni panimo, on varsin pätevä. Teerenpelin sinällään moitteettomia oluita on hanoissa paljon ja muutakin valikoimaa jonkun verran. Sijainti on keskeinen. Jotenkin se ei vain koskaan ole kutsunut ja hyvin harvoin tulee paikalle eksyttyä. Liian kulmikas, liian eleetön, liian moderni, liian... hotellin baari. Siinä ei oikein ole elettyä tunnelmaa. "People want nostalgia!" älähtää naapuripöydän miekkonen kuin tilauksesta. Preach, brother!

Jotenkin baaria on kuitenkin kai uusittu viime vuosina. Siellä on vähän lämpimämpiä elementtejä hengittämässä ja tuntuu paljon mukavammalta kuin ennen. En ehdi jatkamaan puusilmäistä introspektiota kun Viralliset palaavat tiskiltä. Tällä kertää saan ei-maustettuna sokko-oluena mango-maustetun Thornbridgen Halcyonin. Tunnistan sen sentään IPAn suuntaiseksi. Keskustelemme jostain mistä ei jälkikäteen saa selvää aivojen huminan seasta, sekä Puhoksen ostoskeskuksesta. Ai miksi Puhoksen ostoskeskuksesta? Samasta syystä miksi mistään yleensäkään keskustellaan: Koska olemme baarissa.

Myrskyn jälkitila ja ihmisten paljous tekevät Teerenpelistä niin hiottavan pätsin, ettei siellä viitsi istua kovin kauan. Vierailu on niin pikainen, ettei edes kuvia muisteta ottaa. Siirrymme illan viimeiseen pisteeseen.

Ølhus København, Kalevankatu 3

Kun Oluthuoneiden tsekkipaikat muuttuivat pohjoismaiden pääkaupunkien mukaan teemoitetuiksi pari vuotta sitten, Kööpenhaminan teemabaari poikkesi joukosta siinä, että se oli kokonaan uusi baari. Sijainti on ensiluokkainen mitä keskustan baareihin tulee. Kalevankadun ja Yrjönkadun kulmassa, siinä Stockmannia vastapäätä kun Mannerheimintieltä ylös noustaan. Kalevankadun tällä pätkällä on monta muutakin suosittua menomestaa. Olutbaareista Willi Wäinö on kirjaimellisesti tuopinheittämän päässä toisella puolen katua. Vieressä legendaarinen taitelijaravintola Kosmos ja nurkan takana Hotelli Torni. Eipä tämä paljon ytimemmässä voi olla.

Tanska on tietysti pohjoismaisen olutskenen ykkösmaa ja edelläkävijä, niin onhan se luontevaa tehdä lippulaiva-Ølhusista (?) Kööpenhamina. Ohitamme sateen raiskaaman terassin ja astumme baariin itseensä. Se on ihan kiva. Samat ketjuominaisuudet kuin William K:ssa tuli mainittua. Sisustuksessa on muiden Ølhusien tapaan teemamaahan liittyvää kuvitusta ja sälää, kuten legoja. Valikoima on varsin hyvä, erityisen pohjoismaiskeskittynyt tietenkin, kuten nimi velvoittaa. Ottamani Oppigårdsin Thurbo Stout on tosin Ruotsista. Eipä se erinomaista stoutia huononna.

Baarissa on erikoisuutena Kalevankadun puolella tiskimalliset ikkunapöydät, joissa istutaan katse kadulle päin. Siitä voi ahdistavasti kyylätä ohikulkevaa kansaa tai terassilla notkujia. Vanhana kyylänä arvostan.

Internetistä alkaa sadella tietoja myrskyn seurauksista. Ilmeisesti jos olisimme lähteneet keskustan sijasta Käpylään olisimme esim. kuolleet kaatuvien puiden alle. Flow on suljettu ja esiintyjiä peruttu (myöhemmin festari jatkoi). Hihittelemme baarin lämmössä, täällä kun ei huono sää haittaa, lähinnä se ehostaa tunnelmaa. Siinäpä baarien nerous.

Paikalle valuu myös Virallinen Baarireservi jostain Kallion kaduilta. Juttu luistaa. Otamme toiset, mahdollisesti neljännetkin.

"Kampin Keskus", kysyn jossain vaiheessa, "mitä siitä nyt baarikierroksena sanotaan?"
"Ihan kiva, mutta ei tänne varta vasten tulisi."
"Vaarallinen." 
"Liian lyhyet välimatkat."

Tyydyn tähän. Seuraamme haltioituneena kuinka Sodoman mustuus nousee myrskyn jälkeiselle taivaalle, ihmisiin ja meihin.