Kotiolutta: Nälkämaan Rönttösstout

Nälkämaan Rönttösstout
Nälkämaan panimo, Suomi
Imperial Stout, 14%

Nälkämaan (koti)panimon juipit ovat siinä määrin tuttuja, että käväisin niiden ja Virallisen Kuvaajan kanssa taannoin Tallinn Craft Beer Weekendissa. Samalla reissulla sain matkaani pullon "mustaa öljyä", jota kehotettiin säilyttämään vähintään pari kk, erittäin tuju ja tuore imperial stout kun oli. Kavereiden kotioluita siis arvioidaan, mutta silloinhan on lupa olla erityisen vittumainen.

Panimohan on siis lempääläläisten kainuulaisten Samin ja Aleksin kotipanimo, mutta on tehnyt kiertolaispanimomeiningillä pari kaupallistakin tuotetta. Aleksi on lisäksi tässä viimeisen vuoden aikana käynyt Lepaalla pienpanimokurssinkin. Kurssista tarinoi enempi Olutkellari.

Tässä välissä on hyvä mainita, että Olutpostin taannoisessa kotioluiden etikettikisassa menestynyt Nälkämaan Panimo on kuulemma joku ihan eri porukka. Tässä näytepullossa ei mitään etikettiä ollutkaan.

Itse olut on varsin mielenkiintoinen. Tummia maltaita monisyinen cocktail, mukana myös ruismallasta ja paahdettua ohraa. Kolmella eri hiivakannalla käytetty. Ensimmäinen hiiva oli jaksanut 9% alkoholipitoisuuteen asti, seuraava sitten 14% ja lopuksi pullokäymiseen vielä yksi hiiva. Humalaa vain katkerona.

Mielenkiintoisin asia on tietysti, että tässä supervahvassa stoutissa on kaiken lisäksi rönttöstä. Nälkämaalla ovat Kainuun perinneruokaan pohjautuvaa olutta juonineet jo pidemmän aikaan ja tämä on vähän niin kuin proof-of-concept -tason kokeilu asiasta. Määristä en tiedä enemmän kuin Aleksin kertoman "Nakattiin mäskin sekaan muutama rönttönen."

Jos ko. piirakka on vieras niin rönttöseen kuuluu puolukoita ja perunaa ruiskuoressa. Sellainen karjalanpiirakan tapainen eväs, mutta enempi makean nälkään. Karjalanpiirakan tavoin EU-nimisuojattu nimellä "Kainuun rönttönen".

Olueenhan voi tietty laittaa monenlaista, kotomaassa lie tunnetuin esimerkki Donut Islandin Musta Munkki, jossa on hillomunkkeja. Maailmalla on lisätty keittoihin ties mitä pizzasta pässin kiveksiin ja ostereihin. Siinä mielessä rönttönen on vähän samoilla linjoilla hillomunkin kanssa, siinäkin kun on marja-ainesta viljakuoressa. Tosin Kainuun nälkämaahan ei tietty mikään ylellinen uppopaistaminen istu.

Ensimmäinen kysymys on tietysti, että onko olut yleensä hyvää. Toinen sitten, että oliko siitä rönttösestä jotain iloa vai harmia. 14% volteilla kotioloissa tehtynä jo ensimmäinen voi tulla haasteelliseksi. Aleksi varoittelikin, että tuoreena maistui jopa polttavan alkoholiselta.

Vähemmän yllättäen olut on lasissa pikimusta, eikä siinä ole minkäänlaista vaahtoa. Hiilihapotkin ovat hakusessa. Tainnut pullotushiiva kuolla aika pikaisesti prosentteihin. Kaikki tämä tietysti aika tyypillistä näin vahvalle stoutille.

Tuoksu on selkeän paahtunut, mallassiirappinen, alkoholinenkin mutta suht miedosti. Mieleen tulee sana "nokiöljy". Jotain hämärää yrttisyyttä sieltä myös löytyy, vaikkei humalaa oltukaan kuin katkeroksi lisätty. Kaiken kaikkiaan varsin mukava ensikosketus.

Öljyinen, liukas suutuntuma. Tuhti. Maku on alkuun salmiakkinen, paahteinen, ronskin hartsisen katkeroinnin tukema tummien maltaiden viidakko. Hyvin on löydetty tasapaino tähän! Aivan jälkimaun lopulla sävähtää kivasti hieman marjoja. Sielläkö se rönttönen kurkkii? Kurkunpäähän tulee melko voimakas alkoholin lämpö, joka ei varsinaisesti lämmitä vaan jopa hieman polttaa.

Alkoholin karheus onkin oikeastaan ainoa selvä miinus, mutta huimiin prosentteihin nähden se oli oikeastaan silti aika kesyä. Olutta kuitenkin joi ihan mielikseen. Olut oli juodessa heinäkuun alulla muutaman kuukauden ikäinen, mutta tarvinnee vielä pari lisää, jos alkoholi siitä pehmenisi. Muuten erinomaisesti tasapainossa oleva supervahva imperial stout. Lämmettyään maltaista irtoaa lisää syvyyttä kivasti suklaan ja karamellin leikkinä, mutta pääfiiliksenä silti salmiakkinen, hyvällä tavalla lääkemäinen fiilis.

Ehkä mäskiin lisää sitä rönttöstä, niin saisi selvemmäksi sen marjaisen jälkitäräyksen.

Lyhyesti:
Hienosti tasapainossa oleva erittäin vahva, salmiakkinen stout, jossa väijyy säväys marjoja. Alkoholin potku hieman turhankin karkea, mutta pehmennee.