Perhon olutkoulun esittely ja tarjoilu-maisting

Pils "7 minuutin kaadolla"

Perhon Ravintolakoulun* Olutkoulu Perho PRO kutsui muutaman toimittajan ja bloggarin Kaislaan kuulemaan uudesta Olutakatemia-koulutusohjelmastaan. Perhohan on siis maan maineikkaimpia kouluja ravintola-alan puolelta ja koulutusohjelmiin kuuluu mm. laaja viinikurssitus, niin jo oli aikakin, että oluesta aletaan tarjota vastaavaa.

Ohjelman takana on Sampo Järvi, joka on taustaltaan mm. Oluthuoneissa ja Servaalilla työskennellyt ja palkittu kotioluen tekijä. Eli sekä ammattilainen, että harrastaja oluen parista. Nyt Sampo on valmistumassa opettajaksi, joten olutopetuksen järjestäminen on melko looginen askel.

Olutakatemian ensimmäinen "PRO Beer level 2" kurssitus on aika selkeästi ravintolahenkilökunnalle kohdennettu, vaikka mainitaan myös sopivaksi harrastajille ja oluesta kirjoittaville.

Menin tilaisuuteen vähän varoen, koska en ollut ihan varma yritetäänkö siellä esittelyn lisäksi myös myydä tätä kurssia juuri paikalla oleville "harrastajille ja oluesta kirjoittaville". Näin harrastelijabloggarina puolen tonnin hintalappu on vähän liikaa, vaikka koulutus kiinnostaisikin, kun ei voi pistää hommaa minkään firman piikkiin.

Noh, suoramyyntiä ei onneksi tapahtunut. Perholaiset kertoivat koulutuksen sisällöstä ja näkemyksestään, että tällaista neutraalia (ei panimoiden järjestämää) olutkoulutusta tarvitaan Suomessa. Nykyään kun kuulemma esim. olutbaariin palkattavan baarihenkilökunnan oluttietämyksestä voi vakuuttua lähinnä sillä, että tyypillä on CV:ssä sopivat baarit.

Sampo Järvi

Olen ehdottomasti kyllä Perhon porukan kanssa samoilla linjoilla siitä, että olisi hienoa, jos tulisi tavaksi, että laadukkaan olutbaarin henkilökunnan suorastaan oletettaisiin käyneen joku kattavampi olutkoulutus. Suurimmassa osassa Helsingin olutbaareja taso on hyvä, mutta sitten välillä ihan laatupaikoissakin saa miten sattuu kaadettuja tuoppeja** ja ihmeellisiä suosituksia.

Koska sertifikaatti tai titteli oluenlaskijan nimen perässä kuulostaa aina komeammalta ja brändää paremmin kuin pelkkä "on sitä olutkouluja käyty"-sutaisu, niin Perhossa mietittiin vielä olisiko mahdollista yhdistää koulutus esim. amerikkalaiseen Cicerone-sertifiointiin tai muuhun vastaavaan kansainväliseen olutsertifiointiin. Halua olisi, mutta vielä ei ole mitään lukossa.

Nyt suunniteltu kurssitus on siis ensi askel tähän Olutakatemiaan ja jatkosuunnitelmat vielä hieman ilmassa. Homma alkaa siis hieman kummallisesti suoraan tasolta 2, koska ykköstaso oli koettu liiankin pohjatasolta lähtemiseksi ja tasojen haluttiin myös rinnastuvan viinipuolen koulutuksiin.

Tämä kakkostason kurssi pitää sisällään oluen historiaa, nykytilaa, tyylejä, valmistusta, raaka-aineita, tarjoilua, myyntiä ja aistinvaraista arviointia. Jatkossa tästä syvennetään ja syventäville kursseille visioitiin opintomatkojakin. Hyvältä vaikuttaa kokonaisuus etenkin aloittelevalle nuorelle baarikoijarille tai miksei harrastajallekin, jos on halua. Itse en juosten mennyt ilmoittautumaan, kun koen handlaavani level 2 -sisällön, tarjoilua ja myyntiä lukuunottamatta, melko hyvin. Tai ainakin niin hyvin, etten pysty perustelemaan asiaa lompakolleni (seuraavat tasot, etenkin opintomatkoilla varustaen, ovatkin sitten ihan eri asia).

Tarjoilu - maisting

Niin, tarjoilu ja myynti, mitä sitä yksityinen harrastaja niillä? Lopuksi Sampo piti pienen tastingin eli maistingin, jossa esitteli tietenkin juuri sen tarjoilun vaikutusta olueen ja se olikin sitten oikeastaan aika mieltä avaava kokemus, ainakin ensimmäisellä kohdallaan. Niin, että ihan opettavaista set tarjoilu ja myynti on näköjään yksityiselle harrastajallekin.

Saimme tervetuliaismaljaksi pilsiä. Humalan tuoksu tuli niin hyvin läpi ja olut oli pehmeää, oletin jotenkin, että Urquellia tai jotain hyvää tsekkipilsiä. Mutta se olikin saksalaista Bitburgeria, joka oli kaadettu ns. "7 minuutin kaadolla", jossa vaahtokukan annetaan välillä laskeutua. Kurssin esittelyn jälkeen verrokiksi samaa olutta ns. perustavalla. Ero oli kuin yö ja päivä. Kummatkin olivat ihan hyviä, mutta nopeasti hanasta laskettu olut oli selkeästi terävämpi ja kovempi ja antoi paljon vähemmän humalan aromia. Tiesin, että olutta voi laskea toki monella tavalla, mutta ero maussa oli paljon huimempi kuin odotin.

Toiseksi kokeeksi sitten vehnäolutta hiivalla ja ilman. Schneiderin jenkkihumaloitu Tap 4, eli entinen Mein Grünes, joka on jossain välissä muuttanut nimensä Meine Festweisseksi. Enpä ollut huomannutkaan. Sampo kertoi jutelleensa taannoin panimon väen kanssa, jotka olivat opastaneet, että Tap 4:n ei kannattaisi kaataa hiivoja sekaan. Siis Hefe-weisseen ei hiivoja? Münchenissä on ollut ainakin 5 richterin järistys kun saksalaiset olutihmiset ovat alkaneet pyöriä haudoissaan.

Eli näytteeksi Meine Festweissea kirkkaana ja hiivojen kera. Selvä ero, mikä oli toki odotettavissa. Ero oli lievempi kuin pilsin kaatotyylin myötä, mutta selvästi paremmin humaloiden raikkaus tuli esiin ilman hiivoja, siinä missä hiivan kanssa tuli lisää suutuntumaa ja vähän tunkkaisempi fiilis.

Kolmanneksi näytteeksi tuore ja vanha IPA, esimerkkinä tuoreudesta. No tämä on toki tuttu kelle tahansa amerikkalaista IPAa ostaneelle. Tuore kesäkuussa Berliinissä tölkitetty Stonen IPA vastaan Great Dividen loistava Titan IPA, jonka päiväys oli menossa pian umpeen. Lopputulos tietty se, että Stone on Titaniin verrattuna raikas ja hyvin humalainen. Titan on mielestäni noista kahdesta kirkkaasti parempi olut, mutta vanhana ei siitäkään oikein ole mihinkään. Ei se pahaa kyllä siltikään ollut.

Neljänneksi sitten ero lämpimän ja kylmän lasin kanssa. Samanlämpöistä Nøgne Ø Imperial Aquavit Porteria jääkylmään lasiin ja vähän lämmitettyyn lasiin. Lasin lämpö vaikuttaa sen verran oluen lämpöön, että ero on melkoinen. Lämmin lasi tuo vahvan porterin optimimpaan anniskelulämpöön ja sen maku ja tuoksut aukevat huomattavasti paremmin. Kylmän lasin kanssa saisi istuskella puoli tuntia, että pääsee samaan fiilikseen.

Näin. Vahvalla pohjalla ainakin koulutuksen puolesta tuntuisi olevan Perhon olutakatemia, toivottavasti siitä muodostuu ajan saatossa myös alan toimijoiden ja asiakkaiden parissa arvostettu instituutio.

*Tai virallisesti "Perho Liiketalousopisto" koska kaikesta pitää aina pakkoväkisin tehdä tosi tympeän kuuloista.
**"Iceman Pour" on ruma ja huono ja kaikki sitä tekevät ovat väärässä ja niiden pitäisi hävetä.