Perinneruokaparitus: Mustikkapiirakka

Elokuun teemaruoka on mustikkapiirakka. Aika on tietysti valittu koska mustikkakausi on parhaimmillaan. En ollut koskaan mustikkapiirakkaa tehnyt, mutta kävi ilmi, että sehän on yksinkertainen ruoka: Pullataikina pohjaksi ja mustikoita täytteeksi. Toki sitä voi virittää erilaisilla pohjilla sun muuta, mutta kun peruspulla ei kerran ole näissä teemoissa mukana niin sietää antaa aikaa sillekin.

Tämä tuntui myös melko helpolta paritettavalta. Marjaoluet, kahviset meiningit ja ehkä suklaisetkin tuntuivat hyvin luontevilta. Lisäksi joku tovi sitten Ravintola Juuressa sain pullanmakuiseen jäätelöön paritettuna Rousal Brygghusin maustettua Chai Porteria. Se oli yksi parhaista olutpareista mitä olen maistanut ja oli ilmiselvä, että pullataikinaan tehdyn minkä tahansa kanssa tulisin kokeilemaan sitä.

No sitä ei tietenkään mistään löytynyt tähän hätään. Pienestä sen sijaan bongasin samaisen panimon Nougat Brown Alen, joka kuulosti sekin varsin kutsuvalta parilta.

Samaisesta hyllystä löytyi myös Hiiden Hulluus. Marja-sour, jossa on mustikkaa. Ilmiselvä valinta. Postitalon K:sta olin sitä ennen ehtinyt kaivaa kahviolueksi Humaloven Arabica Moo kahvilla maustetun milk stoutin. Ruokakauppavahvuisilla siis mennään, vaikka suklaisempaa kamaa olisi toki alkon hyllyiltä löytynyt.

Piirakka onnistui ensimmäiseksi koskaan leipomakseni melko hyvin, mitä nyt paremmin lajista perillä oleva avovaimo valitteli pohjan olleen turhan lötkö. Käytin taikinareseptiä Maku.fi:stä, mutta täytteenä oli vain tuoreita mustikoita ja hieman sokeria.

Ikävä kyllä olut, jolta odotin eniten, oli pilalla. Rousalin Nougat-olut oli ihan selkeästi hapantunut, eikä mitenkään miellyttävällä tavalla. Kirpeä brown ale ei juuri kutkuttele makuhermoja, etenkään kun sitä nougatiakaan ei sieltä löytynyt. Niinpä paritus jäi siltä osin mitättömäksi. Olut ei toiminut yksinäänkään, niin ei sitä juuri piirakka parantanut.

Toiseksi testiin Humaloven kahviolut. Voimakkaan kahvinen olut. Porterin eli stoutin ei tarvitse välttämättä olla mitään vahvaa, mutta omaan makuuni tälläinen kahvitettu kaipaisi muhkeutta taustalleen. Tällaisenaan kovin kylmän kahvin oloinen. Onneksi piirakka tykkäsi kahvista kylmänäkin. Paritus oli oikein toimiva, pullakahvia mustikkalisällä, mikäpä siinä. Toisin sanoen paritus paransi olutta, eikä piirakkakaan huonompaan suuntaan ainakaan mennyt. Avovaimo tosin valitteli yhdistelmän jälkimaussa tulevan pientä häiritsevää tervaisuutta tai lakritsia, "pastillimainen elementti", jota en itse löytänyt.

Sitten Hiiden Hulluus. Backwood Madness -elokuvan ja Nummirockin kanssa yhteistyössä tehty olut ei kyllä millään tavalla vastaa nimeään. Hyvin kesy marjainen hapanolut, jossa happamuuttakaan ei ole mitenkään ns. isolla kädellä annosteltu. Ei siinä, ihan miellyttävä, mutta mielipuolisuus on hakusessa. En odottanut tältä erityisemmin mitään, olin vähän skeptinen pullan ja happamuuden yhteistyöstä, mutta tämähän oli mainio! Mustikat niin ruuassa kuin juomassa kättelivät toisiaan kohteliaasti ja lempeästi kuin vanhat sukulaiset konsanaan. Kepeä happamuus puolestaan lätkäisi turhaa makeutta kasvoille ja leikkasi pullan läpi. Olut ja ruoka molemmat paranivat, erinomainen kombo siis.

Siinäpä elokuun kansallisruokafinalisti.