Joskus on ihan hyvä lukea vähän oman ajattelun vastaisia teoksia. Mielummin kuitenkin muuten kuin vahingossa. Yleensä ei myöskään ole ollut pelkoa törmätä sellaisiin olutkirjoissa. Nyt kävi niin.
Audiblen kuukausikreditit olivat päässeet laiskuuttani kertymään ja päätin poltella ne johonkin mielenkiintoisen oloiseen. Audible suositteli tällaista "Search for God and Guinness" -kirjaa. Alaotsikkona "A biography of the beer that changed the world". Guinnessin panimon ja perheen historiaa kuvauksen mukaan, hyväksi oli arvioitu. Kirjoittaja esiteltiin historioitsijana. En jotenkin ajatellut tuota "God"-osaa kun laitoin kreditit palamaan. Virhe.
Esiteltyään itseään hieman, Mansfield pääsee olueen nopeasti. Kirjoittaja nimittäin kuluttaa alustuksessaan kummallisen pitkän tovin perustellakseen miksi olut, alkoholijuoma, ei olekaan moraalittomuuden ja synnin aiheuttaja ja miten on hei ihan okei, että hän kirjoittaa tästä aiheesta. Koska Guinnessit olivat suuria hyväntekijä-kristittyjä ja olut mahdollisti sen kaiken.
No nyt on kummallinen sävy, sanoi aivo. Googlettelin vähän. Nopeasti selvisi. Mansfield on amerikkalainen uskovainen oikeistokonservatiivi, joka on kirjoittanut esim. USA:n presidenttien suhteesta uskoon ja konservatiivisista sukupuolirooleista ja sen sellaisesta.
Itepähän ostin. Tämä oli otettava opettavaisena hetkenä. Sillä kyllä kuusi tuntia äänikirjajeesusta opettaa likaisen apostaattisuvakin olemaan. Ja hei, voihan se olla silti Guinnessin historiaa, vaikka olisikin poliittisesti tai uskonnollisesti värittynyttä.
Alun kirjaimellisen jeesustelun jälkeen katse onneksi kääntyykin Guinnessiin ja kirja vaikuttaa tovin ihan perushistorialta, mitä nyt hetken aikaa kestää ymmärtää asiat Mansfieldin näkökulmasta. Että jos kirjoittaja sanoo esim. tyypin olevan harras kristitty, se on lyhyempi tapa kertoa tyypin olevan läpikotaisin moraalisesti hyvä ihminen.
Mutta mitä pidemmälle kirja etenee, sitä selvemmäksi käy, ettei tämä kirja oikeastaan kerro Guinnessista. Siis siitä oluesta. Panimostakin aika vähän. Guinnessin suvusta se kertoo, mutta oikeastaan suvun henkilöitä käytetään vain alustana tuomaan esiin Mansfieldin oikeisto-konservatiivis-kristillistä ideologiaa.
Esimerkiksi yksi Mansfieldin eniten totuutena korostama mielipide on, että jos vaurasta korporaatiota ohjaavat vakaat kristilliset arvot, vauraudesta seuraa hyvää kaikille. Sitä todistakseen käydään kirjan muuhun tasoon nähden hyvin tarkasti läpi kuinka 1900-luvun taitteessa Guinness teki suuria muutoksia omien työläistensä oloissa ja tuki köyhälistön oloja Dublinissa. Tätä patruunamallin toimintaa ihastellaan pitkällisesti, sillä ilmeisesti perhejohdettu kristillinen vapaa liikeyritys on kaiken yhteiskunnallisen hyvän pohja.
Siihen Mansfield ei sattumalta ota kantaa, että miten ne ihan saman perheyrityksen työväen olot niin kurjiksi olivat ensinnäkään päässeet tai, että olisiko olojen parantamiseen silkan kristillisen altruismin sijaan ollut ehkä muitakin syitä. Ei, kaikki hyvä tapahtuu yrityskulttuuriin juurtuneiden kristillisten arvojen johdattamana, ilman ulkopuolisia paineita. Näkökulma on paitsi räikeän asenteellinen, myös aivan hemmetin naiivi.
Panimon kasvu ja kehitys ohitetaan hyvin pintapuolisilla vilkaisulla, melkein vain muutamilla lauseilla. Sukua käydään läpi ja muistetaan kertoa miten olivat hartaita ja moraalisia ja enintään menivät neljästi naimisiin. Nopeasti tulee ikävä Buschin suvun elostelua ja riekkumista Knoedelsederin Bitter Brewssa.
Aika hyvän kuvan kirjan meiningista antaa se, että Henry Grattan Guinness nimiseen veijariin keskitytään muihin verrattuna todella tarkkaan ja pitkällisesti. Siitä huolimatta, että kyseisella tyypillä ei ollut oikeastaan juuri mitään tekemistä oluen tai panimon kanssa. Siis sen oluen, jonka "elämäkerta" kirja väittää olevansa. Maineikas lähetystyöntekijä ja saarnamies Henry kylläkin oli.
Välillä kirja puhuu ihan panimohistoriaakin, mutta amerikkalainen kristilliskonservatiivinen asenne paistaa läpi joka paikassa ja välillä hyvin tökerösti. Esim. saarnamiehen vaiheita selvittäessä jostain kaivetaan maininta aikalaisesta Darwinista ilmeisesti ihan vain sen takia, että päästään sanomaan evoluutioteoriaa pseudotieteeksi. Alkoi käydä raskaaksi. Vähän odotin suvun tarinaan jostain yhdeksän aasinsillan takaa ilmaantuvan irstaan julkihomon, jotta olisi päästy homouskin pahimman laadun sosialismiksi tuomitsemaan.
Onneksi kirjan lopussa käydään läpi panimon 1900-luvun historia ilman pahoja ideologisia sivupolkuja, mutta sekin hyvin pintapuolisella tasolla, keskittyen lähinnä markkinointiin. Tulee fiilis, että taustatyönä on käyty kerran Dublinin panimon Guinness Storehousessa. Noin 1960-luvun alun jälkeen Guinnessillä ei kirjan perusteella tapahtunut typpiwidgetia lukuunottamatta oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista ja jos tapahtuikin niin huonompaan suuntaan meni. Sillä ennen oli kaikki paremmin.
Noh, ihan miellyttävä-ääninen lukija tässä on ja jos Mansfieldin voimakkaasti vinoutuneen näkökulman läpi pystyy katsomaan, saa siitä hieman oluthistoriaakin irti. Tosin noin mikä tahansa muu oluthistoriaa käsittelevä kirja on luultavasti parempi. Suosittelisin kirjan hinnalla maksamaan vaikka lipun sinne Guinness Storehouseen seuraavalla Dublinin reissulla. Siihen hintaan kuuluu sentään tuopillinen olutta.
Seuraavan kerran teen hetken pidempään taustatöitä kun Audible suosittelee "olutkirjallisuutta".
(Kuva: Goodreads.com)
Audiblen kuukausikreditit olivat päässeet laiskuuttani kertymään ja päätin poltella ne johonkin mielenkiintoisen oloiseen. Audible suositteli tällaista "Search for God and Guinness" -kirjaa. Alaotsikkona "A biography of the beer that changed the world". Guinnessin panimon ja perheen historiaa kuvauksen mukaan, hyväksi oli arvioitu. Kirjoittaja esiteltiin historioitsijana. En jotenkin ajatellut tuota "God"-osaa kun laitoin kreditit palamaan. Virhe.
Esiteltyään itseään hieman, Mansfield pääsee olueen nopeasti. Kirjoittaja nimittäin kuluttaa alustuksessaan kummallisen pitkän tovin perustellakseen miksi olut, alkoholijuoma, ei olekaan moraalittomuuden ja synnin aiheuttaja ja miten on hei ihan okei, että hän kirjoittaa tästä aiheesta. Koska Guinnessit olivat suuria hyväntekijä-kristittyjä ja olut mahdollisti sen kaiken.
No nyt on kummallinen sävy, sanoi aivo. Googlettelin vähän. Nopeasti selvisi. Mansfield on amerikkalainen uskovainen oikeistokonservatiivi, joka on kirjoittanut esim. USA:n presidenttien suhteesta uskoon ja konservatiivisista sukupuolirooleista ja sen sellaisesta.
Voi saatana.
Itepähän ostin. Tämä oli otettava opettavaisena hetkenä. Sillä kyllä kuusi tuntia äänikirjajeesusta opettaa likaisen apostaattisuvakin olemaan. Ja hei, voihan se olla silti Guinnessin historiaa, vaikka olisikin poliittisesti tai uskonnollisesti värittynyttä.
Alun kirjaimellisen jeesustelun jälkeen katse onneksi kääntyykin Guinnessiin ja kirja vaikuttaa tovin ihan perushistorialta, mitä nyt hetken aikaa kestää ymmärtää asiat Mansfieldin näkökulmasta. Että jos kirjoittaja sanoo esim. tyypin olevan harras kristitty, se on lyhyempi tapa kertoa tyypin olevan läpikotaisin moraalisesti hyvä ihminen.
Mutta mitä pidemmälle kirja etenee, sitä selvemmäksi käy, ettei tämä kirja oikeastaan kerro Guinnessista. Siis siitä oluesta. Panimostakin aika vähän. Guinnessin suvusta se kertoo, mutta oikeastaan suvun henkilöitä käytetään vain alustana tuomaan esiin Mansfieldin oikeisto-konservatiivis-kristillistä ideologiaa.
Esimerkiksi yksi Mansfieldin eniten totuutena korostama mielipide on, että jos vaurasta korporaatiota ohjaavat vakaat kristilliset arvot, vauraudesta seuraa hyvää kaikille. Sitä todistakseen käydään kirjan muuhun tasoon nähden hyvin tarkasti läpi kuinka 1900-luvun taitteessa Guinness teki suuria muutoksia omien työläistensä oloissa ja tuki köyhälistön oloja Dublinissa. Tätä patruunamallin toimintaa ihastellaan pitkällisesti, sillä ilmeisesti perhejohdettu kristillinen vapaa liikeyritys on kaiken yhteiskunnallisen hyvän pohja.
Siihen Mansfield ei sattumalta ota kantaa, että miten ne ihan saman perheyrityksen työväen olot niin kurjiksi olivat ensinnäkään päässeet tai, että olisiko olojen parantamiseen silkan kristillisen altruismin sijaan ollut ehkä muitakin syitä. Ei, kaikki hyvä tapahtuu yrityskulttuuriin juurtuneiden kristillisten arvojen johdattamana, ilman ulkopuolisia paineita. Näkökulma on paitsi räikeän asenteellinen, myös aivan hemmetin naiivi.
Panimon kasvu ja kehitys ohitetaan hyvin pintapuolisilla vilkaisulla, melkein vain muutamilla lauseilla. Sukua käydään läpi ja muistetaan kertoa miten olivat hartaita ja moraalisia ja enintään menivät neljästi naimisiin. Nopeasti tulee ikävä Buschin suvun elostelua ja riekkumista Knoedelsederin Bitter Brewssa.
Aika hyvän kuvan kirjan meiningista antaa se, että Henry Grattan Guinness nimiseen veijariin keskitytään muihin verrattuna todella tarkkaan ja pitkällisesti. Siitä huolimatta, että kyseisella tyypillä ei ollut oikeastaan juuri mitään tekemistä oluen tai panimon kanssa. Siis sen oluen, jonka "elämäkerta" kirja väittää olevansa. Maineikas lähetystyöntekijä ja saarnamies Henry kylläkin oli.
Välillä kirja puhuu ihan panimohistoriaakin, mutta amerikkalainen kristilliskonservatiivinen asenne paistaa läpi joka paikassa ja välillä hyvin tökerösti. Esim. saarnamiehen vaiheita selvittäessä jostain kaivetaan maininta aikalaisesta Darwinista ilmeisesti ihan vain sen takia, että päästään sanomaan evoluutioteoriaa pseudotieteeksi. Alkoi käydä raskaaksi. Vähän odotin suvun tarinaan jostain yhdeksän aasinsillan takaa ilmaantuvan irstaan julkihomon, jotta olisi päästy homouskin pahimman laadun sosialismiksi tuomitsemaan.
Onneksi kirjan lopussa käydään läpi panimon 1900-luvun historia ilman pahoja ideologisia sivupolkuja, mutta sekin hyvin pintapuolisella tasolla, keskittyen lähinnä markkinointiin. Tulee fiilis, että taustatyönä on käyty kerran Dublinin panimon Guinness Storehousessa. Noin 1960-luvun alun jälkeen Guinnessillä ei kirjan perusteella tapahtunut typpiwidgetia lukuunottamatta oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista ja jos tapahtuikin niin huonompaan suuntaan meni. Sillä ennen oli kaikki paremmin.
Noh, ihan miellyttävä-ääninen lukija tässä on ja jos Mansfieldin voimakkaasti vinoutuneen näkökulman läpi pystyy katsomaan, saa siitä hieman oluthistoriaakin irti. Tosin noin mikä tahansa muu oluthistoriaa käsittelevä kirja on luultavasti parempi. Suosittelisin kirjan hinnalla maksamaan vaikka lipun sinne Guinness Storehouseen seuraavalla Dublinin reissulla. Siihen hintaan kuuluu sentään tuopillinen olutta.
Seuraavan kerran teen hetken pidempään taustatöitä kun Audible suosittelee "olutkirjallisuutta".
(Kuva: Goodreads.com)
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.