Kolme Kotimaista (Espoon Oma Panimo, Pyynikki, Olvi)

Olutta maailmassa piisaa. Tuli panimoilta lähetyksiä ja oli ostettujakin jonossa. Näitä lähetettyjä on lisäksi arvioitu tietysti jokaisessa blogissa jo muutenkin, niin räväytetäänpä kaikki kolme kerralla. Olvin ja Pyynikin tuotteet tulivat siis panimolta näytteenä, EOPin tuote on itse ostettu.

Cheers from Suvela Pils
Espoon Oma Panimo, Suomi
Pils, 4,7%

Espoon Oma Panimo on yhtä tuore panimona kuin tämä olut, jonka oletan olevan panimon ensimmäistä myyntiin tullutta erää. Riehakkaat taputukset oikein apinan raivolla siitä, että pullossa kerrotaan "panopäivä", joka tällä kertaa on siis 26.7.2017. Pils voi ottaa kypsytellessä pidemmänkin hetken, joten myyntiin nämä ovat tulleet käsittääkseni tuossa syyskuun alussa. Tarttui Pienestä matkaan.

Voimallisesti paikalliseksi brändäytynyt panimo on tehnyt etiketit postikortti-teemalla ja oluet on nimetty alueittain. Suvela piti googlettaa. "Kortin" Allekirjoittanut "Espoolainen ystäväsi" tosin olettaa lukijankin olevan Espoossa: "Espoossahan me molemmat ollaan." Ehkä se on jokin henkinen Espoo? Kymmenen vuotta sitten pari kuukautta Kivenlahdessa asuneena yritin pusertaa itseäni mielentilaan. Ei se nyt lähtenyt kylmiltään, mutta ehkä tämän voi silti juoda.

Raikasta ruohoista ja mausteista humalaa. Korkin avatessa ruohoisuus oikein tulvahtaa, mutta hiipuu sitten rauhallisemmaksi. Leipäistä mallasta.

Ensimaussa jotenkin makea tunnelma, jopa vähän sokerinen. Vaalean maltaan makua ja mausteinen humala ja katkerot päälle. Katkeruutta saisi olla hieman reilumminkin. Humala jää mukavasti suuhun maistumaan vienon ohraleipäisyyden kera. Se kevyt, sellainen hieman "jenkkibisseinen" sokerisuus tosin nousee taas loppussa esiin kohden.

Ihan hitusen kuivakampi ja katkerampi saisi omaan makuun olla, mutta noin muuten aika moitteeton suht perinteinen vaalea lager kyllä. Juotavuus on kunnossa ilman mitään vetisyyttä, eikä mitään räikeitä virheitä ole. Kyllä tätä toisenkin joisi ja ison tuopin sittenkin. Voi tosin olla monelle "erikoisolutta" etsivälle tai hopheadille liiankin ns. perusoluen makuinen.

Mosaic Lager
Pyynikin Käsityöläispanimo, Suomi
Vaalea Lager, 4,7%

Pyynikin Käsityöläispanimo lähetti kaksi tölkkiä olutta ja lippiksen. Tölkeissä Mosaic Lageria. Pyynikki on menestynyt kansainvälisissä olutkilpailussa ja viimeisin palkinto tuli World Beer Awardsin "Seasonal Lager" eli kausilager sarjassa tällä Mosaic Lagerilla.

Single Hop - lager siis, eli vain Mosaicilla humaloitu. Mosaic on vähän erikoisemmasta päästä jenkkihumaloita, sellainen marjainen ja trooppishedelmäinen.

Marjoja tuoksussa tuleekin ekana vastaan, hyvin mustikkaista menoa. Enpä ole ennen ihan näin selvästi tätä Mosaicin mustikkaisuutta tavannutkaan. Myös sellaista hedelmäisyyttä. Mallas ei juuri esiinny.

Kepeä raikas olut, vähän vispipuuroinen maku. Siis olut on kepeä kesäbisse ja maistuu ja tuntuu kyllä ihan "oluelta", eikä puurolta. Mutta puolukkavispipuuro humalan tuomasta marjan mausta ja taustalta tukevasta viljasta silti tulee mieleen.

Kyllähän tämä aika Mosaicin esittelyolut on. Mallas on lähinnä tukemassa runkoa, joka jää aika kevyeksi. Maussa mallas ei juhli. Lopussa katkero hieman potkaisee, voisi potkaista enemmänkin. Helposti juotava raikas hellebisse, joka kuten sanottua jää ihan hitusen vetiseksi. Voisi olla parempi siinä ehdotetussa maitokaupparajassa, josta eduskunnassa juuri "väiteltiin" jos sille jokeltamiselle niin ylevän termin haluaa antaa.

American Brown Ale
Olvi, Suomi
(American) Brown Ale, 4,7%

Pienpanimoilta vaaleat lagerit ja Olvilta brown ale? Ajat ovat muuttuneet....

Olvihan kilautti itselleen hitin taannoin kun lähti pintahiivakelkkaan ja teki Olvi IPAn. Vaikka kyseessä on IPAksi aivan liian mieto tuote, on se "sessio"-IPAksi varsin asiansa ajava. Ja oluthörhöskenen ulkopuolella se on käytännössä määritellyt isolle osalle kansaa IPAn. Jokunen vuosi sitten haikailin olutkulttuurin olevan sitten aidosti parantumaan päin kun joku salojen ukko ottaa saunakaljaksi IPAn. Sitä lähestytään, ellei ole jo saavutettu. Anekdoottina, katselin kesällä tietovisaa televisiosta appiukon kanssa ja siellä kysyttiin "Mistä tulee olutpullon kyljestä tuttu lyhenne IPA?". "Iisalmen Panimo!" täräytti appiukko varmasti. Sellainen on Olvin ja IPA-termin suhde olutskenen ulkopuolella.

Samassa sarjassa on sittemmin tullut yhtä jos toista muutakin tuotosta. APA, Black IPA, Cream Ale ja "Xmas IPA" joka on ehkä lähinnä amber alea. Jouluolutta tulikin tölkki samassa lähetyksessä kuin kaksi tätä uusinta koetusta eli American Brown Alea.

Osuu itse asiassa spekseiltään melko hyvin kohdalleen BJCP:n saman nimiseen tyylimääritykseen. Vähän kuivempi ja katkeruudeltaan jopa yli niiden arvojen.

Miedossa tuoksussa suklaista mallasta, hyvin kevyesti mausteista humalaa, pientä metallisuutta. Pehmeähkö runko, aika pyöreä vahvuisekseen jopa, mutta valahtaa hiilihappojen täräyksen jälkeen vähän löysäksi. Hivenen toffeinen maltaisuus alkumaussa, muuten pyöreää lämminhenkistä leipäistä mallasta, johon nousee mausteinen, ehkä yrttinenkin katkero. Makua ei ole mitenkään tuhottomasti, mikä on hyvä asia, mutta "american" etuliittellä odottamani humalan aromipuoli jää aika vähäiseksi. Helposti juotava, brittiläistä tyyliä vähän täräkämmin katkeroitu ja ehkä vähän turhan kuivakin, mutta maukas ja lempeä. Ison tuopin olut.

Hieman bittermäinen tämä myös on, mikä on toki hyvä asia*. Lienee ruokaolueksi vallan mainio ja sellaiseksi "voisin ottaa kolme tuoppia ja katsoa baarin ikkunasta syksyä" olueksi oikein toimiva. Toivottavasti tätä tulee hanatuotteeksi johonkin.

*Voin teille hyvät lukijat näin hevosmiesten tietotoimiston sisäpiirin tietona kertoa, että Bilderbambergin olutilluminati on päättänyt heti NEIPA-kiiman laskeuduttua valita bitterin seuraavaksi kuuman trendikkääksi oluttyyliksi, jota siis kannattaisi ruveta panemaan, maahantuomaan ja kylillä nousevana trendinä mainostamaan nyt ennen kuin jää muiden jalkoihin. Tietotoimisto oli saanut tietonsa yhdeltä suomalaiselta olutharrastajalta, jolla on joku blogi ja joka tykkää bitteristä.