Kuinka pilata pullo olutta - skunkkitesti




Kuinka pilata pullo olutta?

1. Osta pullo olutta, jota myydään vihreässä tai läpinäkyvässä pullossa.
2. Aseta pullo paikkaan, johon paistaa aurinko.
3. Odota.

Simppeliä. Miksi tämmöistä sitten tekisi kukaan? No esim. siksi, että haluaa oppia virhemakuja muutenkin kuin vahingossa niihin törmäämällä. Virhemaku-kittejä, eli oluen pilaamispakkauksia saa toki internetistä ja niillä homma olisi tieteellisen tarkkaa. Hintaa niillä kuitenkin on sen verran, että harrastajana on hankala perustella itselleen miksi tieten tahtoen pilaisi muutaman litran ihan käyttökelpoista olutta ja maksaisi.

Kaikenlaisia halvempia kotikonsteja löytyy internetistä, enemmän ja vähemmän kotikutoisia ja kyseenalaisia. Yksi niistä kuitenkin muita varmemmin tuottaa "aidon" virhemaun, eikä edes maksa kuin pilattavan oluen verran. Kun kirkkaan tai vihreän pullon jättää aurinkoon, oluen pullossa pitäisi ennen pitkää "skunkkiintua". Se voi tapahtua hyvin nopeastikin, alle minuutissa jopa.

Maku johtuu siitä, että auringonvalo reagoi humalasta tulevien ainesten kanssa ja muodostaa yhdisteitä, jotka ovat tuoksultaan kuulemma hyvin lähellä haisunäädän hajueritteitä. Periaatteessa siis voimakkaasti humaloitu olut skunkkiutuu varmemmin (ja pahemmin?), mutta ihan peruskeskarikin kyllä siinä hommassa onnistuu. Ruskea pullo tai vielä paremmin tölkki suojelee olutta reaktiolta.

Jokainen humaloitu olut on siis reaktiolle arka, sitä ei panimon laadunvalvonnassa paljon voida suojella. Paitsi Millerillä, joka käyttää erityistä humalauutetta. Olen onneksi vain muutaman kerran törmännyt pahasti skunkkiutuneeseen olueen.

Kevyesti tullut aurinkovamma on ominaisuus, johon sitten törmää paljon useammin. Joissain oluissa sitä jopa odotetaan, koska se on niin tyypillinen käytetyn pullon johdosta. Kuten vaikka Coronassa tai Solissa. Noiden kunnolla härskiytyneiden rinnalla sellaisen kutsuminen "skunkkiutuneeksi" on mielestäni vähän liioittelua. Tai ainakaan itseäni se ei niin pahasti häiritse.

Valitsin testiolueksi Beck'sin. Lähinnä koska minulla on siitä hyvin vähän mitään ennakkomielikuvaa ja toisekseen koska sitä saa vihreässä pullossa. Toinen altistettiin auringolle puolisen toista viikkoa (on hyvä olla varma) parvekkeelle, toista ei. Molemmat olivat sitten ennen nauttimista muutaman päivän jääkaapissa. Koska altistettu pullo oli myös pienessä (5-10 astetta) lämpötilan vaihtelussa koko altistuksen ajan, on se voinut vähän stressata olutta lisää muutenkin.

Verrokkina ollut perusbecksikään ei tuoksu erityisen herkulliselle, sekinhän on voinut jo vaurioitua. Ja onkin, pientä valovirhettä siinäkin maistuu, sitä vähemmän häiritsevää. Suht raikas kuitenkin. Jonkun verran kovan metallinen tuoksu myös. Suussa suurempaa makuelämystä ei hirveästi ole. Pehmeä, makeahko juontilager.

Reilun puolitoista viikkoa aurinkoa ottamassa ollut Eck's versio sitten. Onkohan tämä edes onnistunut pilaantumaan? Ensimmäiset nuuhkaisut ja ei tarvitse miettiä. On onnistunut ja vähän huolella onkin. Ihan näin voimakasta kokemusta en osannut odottaakaan. Hyi saatana, että muuten haiseekin pahalle. Ei oikein tee mieli maistaa. Ei edes haistaa toistamiseen. Haistelen kuitenkin, väkisin. Hankala hakea sanoja tuoksulle. Sen keskellä on hirvittävän tuttu juttu samalla kun se on oluessa kauhea. Outo, vastenmielinen, rikkinen ja oudosti makea aromi. Märkä, roskiksen pohjalla maannut likainen rätti? Lämpimässä vedessä muhinut kissan kuivamuona? Koiranpaskaan ajettu sisäkumi? Ei. Kaiken keskellä on voimakkaana elementtinä jotain primitiivisempää, lapsuudesta kumpuavaa tehdaskaupungin kasvatille. Se se on: Sellutehtaan paska. Sulfaatteja ja paperimassaa. Paljon ja voimakkaasti.

Olut haisee oikeasti niin pahalle, että pitää palata perusversion pariin keräämään rohkeutta, ennen maistamista. Maistan lopulta vaurioversiota. Maussa olueen on tullut lähinnä epämiellyttävä jälkimaku, joka on...

Hyvä helvetti, röyhtäistessä tulee jälkimaku! Koko löyhkän hirveys sisäkautta nautittuna. Miksei kukaan varoittanut? 

Anteeksi keskeytys. Niin, maussa olueen on tullut lähinnä rikkinen häiriö loppumakuun, joka oikeastaan korostaa katkeroita. Mutta tuoksu on niin härski, ettei makuun voi oikein keskittyä jos nenää pitää auki.

Viemäriin.

Noin. Nyt on oikein harkitusti, tieten tahtoen ja mietiskelemällä testailtu oikein huolella pilaantunutta olutta.

Varmaan on joku järkevämpikin tapa käyttää aikaansa. Jos jotain frisbee-golfia tai jotain...

Kommentit

  1. Hyvä testi! Oikea oluen harrastaja laittaa "kroppansa likoon" hienon harrastuksensa vuoksi.

    VastaaPoista
  2. Edellisestä kommentista huolimatta tässä oli täysin tarpeetonta Jackass-meininkiä: "Joo joo. Mä tiedän, että se sattuu ja paljon. Mutta mun on pakko saada tuntea, kuinka paljon."

    Kaikkea sitä olutblogisti kokeilee. Pala vanhaa Valkeakoskea - ei sielläkään enää sellua tehdä - pullosta lasiin. Mutta miksi, Jouni, oi miksi? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaus oli oikeastaan tuossa jutussa. Koska halusin oppia tuntemaan virhemaun, en vain arvata että tämä kai sitä on. Ajattelin nyt repiä huumoria siitä irti.

      Poista

Lähetä kommentti

Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.