Nilkko Maneki IPA

Maneki IPA
Nilkko Brewing, Suomi
(Sessio) IPA, 4,3% 

"Oho! Uusi pienpanimo!" muuttui jo pari vuotta sitten muotoon "Aha. Uusi pienpanimo." Nyt se on saavuttanut muodon "Jaah. Tämmönen." Ei sillä, ettei uusi kotimainen panimo aina kiinnostaisi, mutta innostaa semmoinen ei niin jaksa enää, kun panimoita avautuu harva se päivä uusia ja joka toisen kanssa saa vähän jännittää onko neljä euroa pullolta maksava kama edes kunnossa.

Silti, aina pitää antaa vähintään yksi mahdollisuus. Mäntyharjulainen Nilkko Brewing on toimittanut ensimmäiset kaupalliset oluensa myyntiin vasta viime viikolla. Käsittääkseni muutamaa eri olutta ensi toimenaan on julkaistu. Yhtenä paikkana luonnollisesti olutkauppa Pien, josta nappasin Maneki IPAn kyytiin päivä saapumisen jälkeen. Pitäisi siis olla viimeisen päälle tuoretta ainakin.

Etiketissä on piirretty ilves, joka henkii sellaista woodland critter christmas* -tunnelmaa. Oletan villikissan ja Maneki-nimen viittaavan sellaiseen japanilaiseen hypnoottiseen tassua heiluttavaan kissahahmoon, joka on kai maneki-neko. Tyylinä siis India Pale Ale (tai kuten panimo sen väärinkirjoittaa Indian Pale Ale) ja koska olutta pitäisi saada myytyäkin, on se tietenkin kauppavahvuinen, vain 4,3%. Eli selkeä "sessio-IPA". Noh, Sessio-IPAhan on nykyään yhtä varma (ja tylsä) lähtöliike panimolle kuin vaalea lager vielä 10 vuotta sitten. Kilpailu lajissa on kova, mutta katsotaan.

Hiiva on helposti liikkeellä ja sitä heilahtaa lasiin vähän liikaa. Sen seurauksena hyvin samean oranssihtava ulkomuoto. Kaunis vaahtokukka. Tuoksupuolella liikutaan raikkaassa ja yrttisessä tunnelmassa, tosin IPAksi kovin mieto tuoksultaan, humalaa olisi toivonut pölähtelevän enemmänkin. Vähän muovailuvahainen taustafiilis vaivaa. Olen tosin huomannut tuon Spiegelaun IPA-maljakon korostavan sitä monessa oluessa, jossa en asiaa edes huomaa jos olut on erilaisessa lasissa.

Pehmeä, mutta vähän ohuehko, kauppavahvuuden uhri. Ikuinen liian miedon IPAn ongelma, paljon pahempiakin esimerkkejä tästä synnistä on, mutta eipä se Manekin pientä vetisyyttä auta. Maussa on alkuun hieman pyöreää viljaa, mutta terävä pistävä katkero hyökkää nopeasti sen päälle. Olut on turhan kepeä katkeroinnilleen ja kokonaisuudesta jää aika epätasainen fiilis. Loppumaku on lyhyehkö, ja jälkimakuun jää pyörimään mukava yrttinen ja pippurinen fiilis.

Olut on kunnossa, mikä on (ikävä kyllä) jo positiivinen pointti sinänsä. Noin muuten aika keskitien kulkija ja kauppa-IPA sarjassa se jää vähän kilpailun sekaan ja kärsii samoista ongelmista kuin tyyli yleensä. Samankaltaisia ihan kivan makuisia, mutta hivenen tasapainottomia oluita on markkinoilla kymmenittäin ja sitten muutamia niitä jotka ovat tehneet homman paremmin...

*South Park -viittaus. Älä katso jos olet sellainen herkkä.