Alkon uutuuksia - Lokakuu 2017

Tässä näitä olis taas.

Kirin Ichiban
Japanilainen brändi, mutta olut on tehty Saksassa. Vähän makean viljainen tuoksu, hunajaa, alkoholiakin. Hieman hellesmäistä maltaisuutta henkivä peruslager, joka tosin menettää sen edun ollessaan vahvuisekseen kovin makean alkoholinen. Ei mitään kotiin kerrottavaa, mutta onhan tätä helppo vetää sen verran, että tulee tehtyä jotain tarinan väärtiä.

Sandels Vahva
Olvin "IVB". Tekisi mieli sanoa, että vieläkö näitä tehdään, mutta taitavat olla Alkon suosituimpia oluita. Märkää koiraa, alkoholia, sikunaa, polttavaakin viinaa tuoksussa asti. Maun puolella parempi tasapaino, hieman lakritsinenkin fiilis maltaisuuden kompatessa alkoholia. Parempi kuin tuoksu antaa olettaa, silti lopulta ns. "viinalager". Ei näitä mielellään juo.

Fiskars Pikku Pässi Bock
Entinen Rekola yllättää vahvalla lagerilla. Tumma. Paahteista, suklaista mallasta paljon tuoksussa. Ihan hiven pahvisuutta. Kinuskia ja pähkinääkin. Maussa on mausteisempi, pippurinen kulma. Kuivempi olut kuin tuoksu antaa ymmärtää. Hiven alkoholia jälkipotkussa. Ruokajuoma, kuten Fiskarsilta saattaa odottaa. Voi olla syksyisen riistakäristyksen kanssa aika kohdallaan.

Honkavuoren Double Doc Doppelbock
Joensuusta tuplapukkia. Karamellisuklainen tuoksu, mutta myös luumuista hedelmää, joka ei lagerissa lupaa hyvää. "Likainen" tuoksu, muovailuvahaa. Maussa makeaa liköörikonvehtia, katkeroa jälkijunassa sopivasta. Vähän epäpuhdas tämä lageriksi on, mutta ihan juotava.

Jopen Johannieter Weizen Dubbelbock
Hollannista vehnäinen "Dubbelbock" eli jotain vehnä-doppelbockin ja dubbelin risteytystä voisi odottaa. Kaunis ruskea väri. Voltteja on huimat 9% ja alkoholi tuntuu tuoksussakin ensimmäisenä. Hedelmää, paahdetta, suklaata, kahvia. Jos Honkavuori oli vähän liköörikonvehtinen, niin tämä on sitten kunnolla. Belgimäistä liuotin-hedelmää ja saksalaista hefeweisse hedelmäisyyttä sekaisin. Luumua, käynyttä hedelmää. Muistuttaa enemmän quadrupelia kuin vehnäbockia.

Laitilan Kukko Bitter
Kukko bitter on maitokauppavahvuinen. Periaatteessa toivoisi, että Alkon hyllytila jätettäisiin vahvemmille, mutta kai näitä pari mahtuu. Vaaleammasta päästä mitä bittereihin tulee, melkein golden aleksi sanoisi. Viljainen tuoksu, vähän karkea sellainen. Aika suora ja yksinkertainen viljainen olemuskin, katkera ilman aromihumaloita. Periaatteessa niin kuin bitteriin kuuluu, mutta brittihumalan aromit uupuu ja toffeisuuttakin vähän toivoisi, niin ei tämä bitteriltä tunnu. Menettelee.

Maredsous Brune
Belgian tummaa. Hyvin liuotinmainen hedelmäisyys tuoksussa, kirsikkaa, marjojakin. Maun puolelta makeahko, rusinainen, karamellinen, hieman lääkemäinenkin. Luonteltaan silti aika kepeä. Huutaa ruokaa kaverikseen. Lihapatojen äärellä tämäkin toiminee.

Brunehaut St. Martin Brune
Toisenlainen belgitumma perään ja onkin hyvin erilainen. Ensi reaktio on ihastua tuoksuun. Karamellia, raikasta hedelmää, toffeeta, pähkinä-marja-kinuski. Wow! Ikävä kyllä maku suorastaan lässähtää upean tuoksun jäljiltä. Kepeä, sokerinen, vähän yksiulotteinen tuoksuun verrattuna. Lakritsia, hedelmää, luumuja.

Val-Dieu Triple
Tripeli on hyvää kun sen hyvin tekee. Val-Dieu ikävä kyllä haisee rehellisesti sanoen vähän paskalle. Tunkkainen, hieman kukkaista, sitruksista tunnelmaakin kuitenkin taustalla. Mausteinen, tunkkainen maku jonka loppuun nousee makea alkoholisuus. Liekö ihan kunnossa tämä pullo? Ei jatkoon.

Halve Maan Straffe Hendrik Tripel
Brüggen olutputkipanimo on vähemmän ollut Alkossa esillä. Kiva kun tulee. Huima vaahto tässä. Niin tiukkaa, että enemmänkin kertyy kokkareina kuin laskeutuu. Pippurinen, saisonmainen yrttinen tuoksu. Raikasta hedelmäisyyttä sen kaverina. Vähän löysän pehmeä fiilikseltään, jolloin tuoksun hieno pirteys hitusen lässähtää suuhun päästyään. Mekan hunajainen, mausteinen ja pehmeä olut. Oikein kiva.

Tuatara Kapai
Uudesta Seelannista asti ei yleensä kannattaisi minusta olutta, etenkään APA-tyylistä tuoreutta vaativaa olutta raah... ohoh! Onpas upea tuoksu. Sitrus-trooppis-ananas-aprikoosinen raikas, jossa on mukana vihreämpi metsäisempi, pihkaisempi elementti. Maussa hunajakeksinen, lempeä maltaisuus, joka tukee humalien trooppis-hedelmäisiä elementtejä. Katkero on kunnossa.

Omnipollo Zodiak IPA
Tämä onkin arvioitu aiemmin. Ruotsin ihmemiehen "perus-IPA". Greippinen kuin mikä. Muutakin hedelmää tukena. Suora, no-nonsense. Mallaspuoli ei liiemmin tule esiin, mutta humalointi on erittäin greippihedelmäinen, pienellä pihkan taustavoimalla. Katkerointi tuntui tiukemmalta kuin edellisestä kokeilusta muistan. Oikein hyvä IPA, mutta mitään Omnipollon hulluttelua ei kannata odottaa.

Nøgne Ø IPA
Hauska tappa vanha tuttu. Norjan pienen suuren panimon IPA on siirtynyt monien muiden tuotteiden tavoin pieneen pulloon. Tämä voisi olla ihan kivakin trendi, jos hinnat seuraisivat koon muutosta mukana. Enemmän pihka-havumetsä puoli edellä menevä jenkki-IPA. Sitrusta ja keksisyyttä myös. Melko täyteläinen rungoltaan, leipää, metsää, tuntuva katkerointi.

Kolme IPA/APA-tyylistä peräkkäin maisteltua voi sanoa kaikkien olleen hyviä, mutta Tuatara veti pisteet kotiin tuoksullaan ja Nøgne Ø oli sitten makupuolella kuningas.

Mallaskuun Black IPA
Lapualaisten oluet on jääneet kokeilematta viime aikoina. Ei mistään erityisestä syystä, on vain jäänyt. Nyt IBA Alkossa. Salmiakkinen, kahvinen, metsähumalainen tuoksu. Hybridityylille optimaalisesti tuntuisi tuoksut yhdistyvän. Vähän veltto runko. Maussa suklaata, kahvia, erittäin hyvin tasapainotettu yrttinen humalointi ja katkerointi. Toimii.

Jopen Doubting Thomas
No kun oli kerran quadrupelin oloista vehnäolutta Jopenilta niin samalla vaivalla itse quadrupelikin sitten. Tuoksu toimii. Liuotinta, neilikkaa, mausteita, käynyttä hedelmää, karamellipähkinää. Kepeän sokerinen vahvuisekseen, suklaaliköörinen. Oikein hyvä, mutta alkoholia on maussa turhan roimasti, mutta pehmentynee kypsyttämällä.

Malmgård Arctic Circle Ale
Malmgårdin katajamaustettu olut on kai jo jonkin sortin klassikko. Ensireaktio tuoksuun on... sieni? Metsäsieni-mielleyhtymä tulee oluen metsäisyydestä. Sillä tämä on metsäinen. Ei sillä tavalla havu-pihka-metsäinen kuin jenkki-IPAt vaan oikein kunnon kangasmetsän varvikon ja puuston tuoksu. Oikea metsä, ei mäntysuopa. Ikävä kyllä myös vähän hapettunutta märkää koiraa tuoksusta puskee. Maussa karamellia, suklaata, katajaista mausteisuutta. Vähän löysä.

Brooklyn Local 2
Garrett Oliverin belgitribuuteista tummempi on saapunut vaihteeksi Alkoon. Pirteä tummien hedelmien, karamellin, pippurin ja yrttien seos tuoksussa. Ihan häviävä häivähdys mysteeristä muovailuvahaa/taikinaa, jolle tunnun olevan jotenkin erityisen herkkä. 9% tumma belgi, helppo juoda. Pirtsakan poreileva. Maku on suklaa-hedelmä-yrtti sekoitus jossa on upea, hienostunut tasapaino. Paljon tasoja maussa. Hyvällä tavalla kepeä ja raikas vaikka onkin erittäin "iso" olut.

Baltika 6 Porter
Venäjän suurimman panimon ilmeisesti itämeren porter versiointi. Tuoksusta iskee todella erikoinen mielleyhtymä. Paahteisuus ja alkoholinen maltaisuus yhdistettynä märkään pyyhkeeseen tuo hyvin voimakkaan mielikuvan saunan pukuhuoneesta. Yleensä se olisi hyvä mielikuva, mutta nyt kun se on lähinnä märän pyyhkeen ansiota, ei sille voi antaa kuin pyyhkeitä. Epämiellyttävä, etanolin sävyjä seitsemästä prosentistaan kumman paljon esille nostava liukas porter. Mallasleipää positiivisena makuna mukana. Ohutkin on.

Stadin Panimo Tropical Stout
StaPan "trooppinen" stout ilmeisesti viittaa käytettyihin humaloihin (?), vaikka onhan tuhdeilla stouteilla perinteitä esim. Karibialla.  Paahdetta reilusti, suorastaan hieno muhkea kahvinpaahteinen ja lempeän suklainen tuoksu. Olut on tuoksuaan kevyempi, erikoisen raikkaan hedelmäinen ja vähän kahviliköörinen porter. Hyvällä tavalla kepeä. Nimi on oikeastaan erittäin kuvastava.

Cool Head Heavy Sunshine
Tuusulan kylmäpää on viime aikoina tuntunut olevan paljon trendikkäillä hapanolut- ja NEIPA-linjoilla. Alkoon kuitenkin imperial stout. Ihan kaikki ei kai ole kunnossa. Hiilihapoton olut ja sen vuoksi tuoksusta ei meinaa irrota juuri mitään muuta kuin pahasti märkää koiraa ja pahvia. Vähän heilutellen alkaa löytyä kahviakin. Ei kutsu. Maun puolella suklaata, kahvia. Hyviä makuja, mutta hapettuneisuus ja velttous ei anna armoa ja hirveästi ei tee mieli lisää. Hyvä nimi kyllä!

Austmann Mannus & Blodøks Imperial Stout
Trondheimilainen panimo, joka on itselleni ihan uusi tuttavuus. Alkon kuvastossa on muuten kuva vanhasta etiketistä. Ensi reaktioni on, jotta "hyi, pilalla". Olut tuntuu pahasti vihanneksiselta, tuoksussa on karkeaa "vihreyttä". Maun puolellakin se häiritsee. Palaan olueen vielä lopuksi toistamiseen varmistaakseni ja jotenkin pahin shokki on kadonnut. Taustalla on pehmeä, kahvinen ja muhkea imperial stout joka voisi olla hyväkin. Vihannes alkaa kuitenkin nousta esiin heti toisella siemauksella.

Mallaskosken / Põhjala So Last Saison
Seinäjokelaisten ja virolaisten yhteistyö epäilytti heti kun sen Alkossa näin. Etiketissä on hieno kasarirokki-fiilis, mutta tumma saison epäilyttää aina, vaikka hyviäkin esimerkkejä on nähty. Eli rukiinen tumma saison kyseessä. Tuoksu yllättää erittäin positiivisesti. Raikas, marjainen tuoksu. Hedelmäinen sitrus-mustikka-humalointi kohtaa todella upean ja selkeän yrttisyyden. On kuin timjamipuskaa nuuhkisi. Maku on löysempi ja olut hivenen turhankin hento, mutta samoissa elementeissä mennään kuin tuoksussakin. Hienosti on saatu rukiin ja saisonin mausteet ja yrtit yhdistymään humalan vastaaviin ja marjaisuuteen. Pelkkänä oluena toivoisi tuhdimpaa menoa, mutta ruuan kanssa ei välttämättä. Tämä voi olla vuoden kovimpia ruokaoluita.

Fiskars Metsän Henki Kuusenkerkkä-Ale
Fiskarsilta toinenkin. Kuusenkerkällä maustettu Metsän Henki on ollut kauppamyynnissä jo tovin, nyt Alkoon. Olettaisin riistaruokakaudelle valitun. Tuoksussa metsää, havuja, toffeeta. Pehmeä juomaolut, jossa raikasta yrttisyyttä, anistakin, toffeeta. Tämä on enemmän bitter kuin Laitilan tuote, vaikka itse katkerointi onkin hyvin mieto.

Open Water Farmhouse Ale
Tämä tulikin testattua jo graavikalan parituksessa. Pippurinen, raikas, sitruksinen no-nonsense "ameriikan saison". Poreileva. Muovailuvahaa taas. Maussa yrttejä, pippuria, metsää, katkeroa reilusti.

Humalove Hammer of Sucellus American Barleywine
Sucellus on muinainen jumala, joka kanniskeli oluttynnyriä vasaranaan. Siitäpä kiertolaispanimon barley winelle nimi. 10,5% oluella toki pääsee suceltelukuntoon nopeasti halutessaan. Olut on Lohjan UG Breweryllä tehty. Oikein miellyttävä tuoksu. Karamellimallasta, suklaata, makeaa sherryä tai portviiniä jopa. Pehmeä, hieno, moniulotteinen toffeinen, pähkinäinen olemus ja metsähavuinen katkero. Hieno tasapaino.