Kirja: Michael Jackson - The English Pub

Modernin olutkirjoittamisen kummisetä tai suojeluspyhimys olutkirjailija Michael Jackson pitäisi olla tuttu kaikille olutta muualtakin kuin lasin pohjalta etsineelle. Jacksonin olutinnostuksen alkutaival sattuu 70-luvun Englantiin, jossa CAMRA oli myös toiminnansa alkuvaiheessa.

Jackson oli kirjoittanut oluesta ja pubeista lehtiin ja uran suunta kiteytyi The World Guide to Beerin muodossa 1977. Maineikas teos, nykyään olutkirjallisuuden klassikko, oli Jacksonin ensimmäinen olutkirja. Mutta ei ensimmäinen kirja! Sillä jo edellisvuonna eli 1976 julkaistiin The English Pub - A Unique Social Phenomenon, tietoteos englantilaisesta pubista. Tyylikäs sohvapöytäkirja isoin kuvin. Nykyaikaiseen vastaavaan eroa on lähinnä mustavalkokuvien ylivoimassa.

Pete Brownin The Pubin luettua teki mieli lukaista vähän muutakin pubeista. Jacksonin näkökulma tietenkin kiinnosti. Kirjaa ei saa uutena, mutta Amazonin kautta myyvältä "nettidivari" Bahamut Medialta irtosi todella hyväkuntoinen käytetty alle puoleentoista puntaan. Postimaksut olivat kolminkertaiset ja silti kokonaiskustannus jäi kuuteen euroon. Voi sanoa löydöksi!

Saamani painos on vuoden 1986 uudelleenpainos, mutta mitään revisiota tähän ei ole ilmeisesti tehty. The English Pub käsittelee pubia käsitteenä ja ilmiönä, listaamisen sijaan. Jackson kommentoikin jo kiitostekstissään, että pubia pitää käsitellä nimenomaan ilmiönä. Hänen mukaansa Englannin yli 60 tuhatta pubia* ovat yksittäisinä liian nopeasti muuttuva ja häviävä luonnonvara käsiteltäväksi, niinpä Jackson jättää sen useammin ilmestyvien ja päivittyvien pubioppaiden huoleksi. Juuri näin! Jos kerran kirjoitetaan kirja aiheesta, kirjoitetaan se sitten aiheesta, eikä luetella pelkkiä yksittäistapauksia**. Internetin aikakaudellakaan ei vielä tätä samaa totuutta ole ymmärretty. Brownin The Pub nimittäin oli valtaosin pelkkä pubiluettelo, joskin laadukas sellainen.

Pubista ilmiönä puhuminen tekeekin kirjasta ihan pätevän vielä 40 vuotta myöhemmin. Kirja keskittyy kertomaan pubien olennaispiirteistä, niihin liittyvistä peleistä, esiintyvästä taiteesta, ruuasta ja sosiaalisesta asemasta. Sekä tietty oluesta. Historian ja silloisen nykytilan kautta. Tietenkin neljäkymmentä vuotta on tuonut muutoksia lisää, mutta kyllä kirjan englantilaisen pubin edelleen tunnistaa.

Toki ikä näkyykin. Pubeihin tiukasti Briteissä sidoksissa olevaa panimoteollisuutta kuvasti 70-luvulla lähinnä sana "keskittyminen". Panimot yhdistyivät, jätit kasvoivat ja yhä useammin "regional" panimo tarkoitti yhtä alueen hallitsevaa panimoa. Hörähtelin ääneen kun Jackson iloitsee, että kehityksestä huolimatta Englannissa on "yli 70 panimoa". Vuoden 2017 lukuhan on yli 1700. Lisäksi kirjan alulla särähti korvaan "onhan pubeissa silmäniloakin"-henkinen naiskuva, mutta onneksi se jäi siihen yhteen kohtaan.

Kirja on nimeltään The English Pub ja se näkyy myös siinä, että Jackson puhuu koko ajan juurikin Englannista. Ei Brittein Saarista, ei Yhdistyneistä Kuningaskunnista, ei edes Britanniasta vaan Englannista. Se käy pubin ja englantilaisen oluen ylivoimaisuutta korostaessa vähän korvaankin, sen verran patrioottista öyhkää ne pari kappaletta ovat. Jacksonin myöhemmät vaiheet tuntien se on välillä vähän huvittavaakin:

"Other countries have as many beers as England has, but no country can offer such a range of distinct tastes." 

Näin sanoo mies, joka tunnetaan myöhemmin elämässään ehkä maailman suurimpana belgialaisen oluen evankelistana. Oluesta puhuttaessa Jackson on kuitenkin jo tässä omimmillaan. Jacksonin seuraavassa kirjassaan alulle panema tapa puhua oluesta tyyleittäin näkyy jo hieman tässä ja olutluvussa tekstistä paistaa läpi muutenkin voimakas innostus ja intohimo. Tai ehkä kuvittelen sen.

Kokonaisen pintin juomista ylistävä kaksitoista riviä, joka alkaa "Beer is the drink for the pub-goer" ja päättyy "Beer-drinking is a robust activity, and fancy behaviour is not encouraged" oli jotenkin erityisen mukaansa tempaava. Oikein hykertelin ja luin sen moneen otteeseen. Ja vaikken sen sisältämän ajatuksen kanssa samaa mieltä aina olekaan, uskon samaan periaatteeseen. Tai niin kuin Louis CK sanoo: "I have a lot of beliefs and I live by none of them."

Parempaa editointia kirja kyllä kaipaisi. Ei lyhentämistä vaan selkeyttämistä. Teksti on jaettu suurikokoisilla alkukirjaimilla*** alkaviin pätkiin, mutta niiden aihe tuntuu alkavan yleensä jo edellisen pätkän viimeisten kappaleiden aikana. Ehkä se on joku tyylikeino. Ei kovin hyvä kylläkään. Välillä aihe vaihtuu yllättäenkin, jättäen edellisen ikään kuin kesken.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin mainio teos ei pubeista vaan pubista instituutiona ja ilmiönä. Toimii ihan sellaisenaankin, ei tarvitse olla kiinnostunut vanhoista olutkirjoista. Enemmän ja kattavamminkin asiaa saisi olla, mutta se olisi jo sitten vakavamman kirjan paikka. Tällaisena sohvapöytäkirjatyylisenä toimii.

Tämä kuva on kirjan mukaan Oxfordshirestä 50-luvulta.
Seisova mies näyttää tutulta. Tutulta oxfordilaiselta vieläpä.
Päätin uskoa, että on se se. Se JRR.

*siis pelkästään Englannissa vuonna 1976. Koko Ison-Britannian pubien määrä lie tippunut alle 50 tuhannen. Uusin statistiikka minkä löysin oli nippa nappa yli 50 000 vuonna 2015.
**Ironista kyllä Jacksonin omat vaikutusvaltaiset olutkirjat tuppaavat olemaan juurikin luettelomaisia oppaita. Näppäriä toki ennen internetiä.
***hyvä on, anfangeilla, typografia-nörtit.