Ommegang Abbey Ale Dubbel

Abbey Ale Dubbel
Ommegang, USA
Dubbel, 8,2% 

Tilasin kesän alulla netistä olutta. Tilauksessa oli mukana mm. Ommegang-panimolta liuta olusia. Amerikkalaisen belgeihin erikoistuneen panimon lippulaiva Three Philosophers tuli testattua kesällä laiturilla. Hennepin meni intialaisen ruuan parina ja muut jossain välissä, mutta jääkaapissa on hengaillut tämä Abbey Ale Dubbel odottamassa vuoroaan jo kovin kauan.

Amerikkalaiset eivät tietysti voi tehdä mitään ihan noin vain, niinpä tähänkin dubbeliin on työnnetty keskiverto joulupöydällinen mausteita. Appelsiininkuorta, "grains of paradise" eli meleguettapippuria, korianteria, lakritsinjuurta, juustokuminaa ja anista.

Ilmeisesti joko mausteseos vaihtelee tai siitä kerrotaan vain osa. Nettisivuilla on hieman eri lista ja itse pullonkaan takaetiketissä ei mainita meleguettapippuria ja etuetiketistä puuttuu juustokumina.

No oli miten oli, hedelmäisenä ja mausteisena ihan ilman mausteitakin tunnettuun tyyliin on dumpattu siis vaikka mitä.

Olut on seisonut jääkaapissa useamman kuukauden ja kaadoin varovasti, mutta melko hiivaisen sameaa kamaa lasiin silti kaatui. Ruskea ja hyvin samea olut. Vähän ruma jopa.

Tuoksussa on monisävyistä mausteisuutta, aika jyhkeää hiivaisuutta, toffeeta, tummaa käynyttä hedelmää, suklaatakin. Maustelisistä huolimatta mausteisuus on aika hillittyä, tyylille tyypillistä. Appelsiinin pirteys ehkä nostaa olutta eroon "tavanomaisesta" dubbelin tuoksusta.

Melko kevyt vahvuisekseen. Makeahko. Käyneen luumuisuuden läpi nousee hyvin vahvasti mausteisuus niin hiivan tuomana kuin lisätyistäkin. Ironista kyllä, oluesta löytää melkein kaikki mahdolliset mausteet paitsi suurinta osaa kerrotuista. Se oikeastaan osoittaa maustamisen olevan melko optimaalisessa tasapainossa, kun mikään juttu ei oikein kömmi toisen päälle. Lakritsijuuren loppumaussa erottaa selkeimmin ja ehkä sen meleguettapippurin. Ko. mauste on tosin vieras itselleni, mutta pippurisen karhea jälkitäräys oluessa on.

Muuten oluesta irtoaa vaniljaa, suklaata, kardemummaa, mustapippuria, jopa kanelia. Ja hiivaa. Aivan turhan paljon hiivaa.

Monitahoinen tuotos, muttei mikään esanssisen ylilyövä vaan todella hienossa tasapainossa. Ainoa mikä tökkää on hiivaisuus, joka tekee oluesta turhan tunkkaisen.

Tämä vähän huutaa ruokaa. Mietin mille tämä sopisi kun avovaimo maistoi ja totesi "joulupöytään tai porkkanakakulle". Kumpikin kuulostaa kieltämättä aika hyvältä kaverilta tälle maustecocktailille.

Joinko mielelläni? Joo. Joisinko uudestaan? Ruuan kanssa.