Kun nyt valtakunnan klassikkoporteria ehdittiin juhlia, niin testataan pari vähemmän klassikkoa jääkaapin tyhjennystalkoissa. Olin juuri ehtinyt omasta taskusta pulittaa kaappiin Mallaskoskea, kun Laitila lähetti näytteenä muutaman putelin uudestaan markkinoille tullutta Kukko Porteriaan (entinen Kievarin Portteri).
Kukko Porter
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi
6,5%, Baltic Porter
Tämä siis tuli panimolta ilmaisnäytteenä. Ravintolamyyntiin tähdätty pohjahiivalla tehty baltic porter, joka on pärjännyt kilpailuissakin. Laitilan saatetekstissä väitetään sen mm. voittaneen 2013 Suomen Paras Olut -kilpailun, mutta todellisuudessa se voitti vain "tumma tai värillinen lager" -sarjansa. Sinällään huvittavaa, että asia on pitänyt kaunistella isommaksi, kun samana vuonna Laitilan oma olut Imperiaali voitti myös koko kisan.
Sittemmin hävisi markkinoilta toviksi, mutta on nyt tuotu takaisin. Musta olut, rusehtavalla kauniilla vaahdolla. Tuoksussa raikasta yrttistä humalointia ja reilusti paahdetta. Paahteisuus ottaa lääkemäistä, lakritsista kulmaa ja hieman alkoholiakin tuoksuun yhtyy.
Viileänä kovin kovan kliininen ja vähän schwarzbiermäinen olut, pohjahiivaa kun on. Lämmettyään hivenen maku aukeaa. Sitä kuvastaa silti pieni karheus. Lääkemäinen, öljyinen olemus, jossa hieman tervapaahteinen, tummasuklainen, liköörinen ja lakritsinen meininki. Kärsii vähän lagermaisesta kovuudesta, pehmeämpänä olisi viettelevämpi. Haluaisi ehkä suklaata kaverikseen.
Pitch Black
Mallaskosken Panimo, Suomi
4,7%, Porter
Mallaskoskelta sitten näitä uuden linjan oluita, joissa jotenkin synkän vinkeä englanninkielinen nimi: Rainy Summer, Last Laugh, Tough Luck... nyt sitten sarjan tähän mennessä tummin eli Pitch Black. Mieto porter, kauppavahvuiseksi kun on tehty.
Nimi velvoittaa, eli pikimustaa on. Tuoksussa todella ärhäkkä kuiva paahteisuus. Vastajauhettua kahvia, palaneisuutta, nokea ja reilusti tuhkakuppia. Paahdetta siis piisaa, mutta tuhkakuppisuus ei juuri kutsu. Palanutta meininkiä on jopa liikaa.
Melko ohut ja kuiva, jokseenkin irkkustoutmainen tosin ilman kermaista typpivaahtoa. Nahkea, tupakkainen, melko puhtaasti paahdetta tarjoileva olut. Kuten tuoksussa, myös maun puolella erittäin kahvista ja karheaa, vähän kitkerääkin paahteisuutta on turhan paljon ilman mitään vastavoimia. Yksipuoliseksi jää, mutta tämäkin voisi ottaa hyvin jotain ruokaa parikseen. Esim. jotain makeamman puoleista suklaakakkua.
Kukko Porter
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi
6,5%, Baltic Porter
Tämä siis tuli panimolta ilmaisnäytteenä. Ravintolamyyntiin tähdätty pohjahiivalla tehty baltic porter, joka on pärjännyt kilpailuissakin. Laitilan saatetekstissä väitetään sen mm. voittaneen 2013 Suomen Paras Olut -kilpailun, mutta todellisuudessa se voitti vain "tumma tai värillinen lager" -sarjansa. Sinällään huvittavaa, että asia on pitänyt kaunistella isommaksi, kun samana vuonna Laitilan oma olut Imperiaali voitti myös koko kisan.
Sittemmin hävisi markkinoilta toviksi, mutta on nyt tuotu takaisin. Musta olut, rusehtavalla kauniilla vaahdolla. Tuoksussa raikasta yrttistä humalointia ja reilusti paahdetta. Paahteisuus ottaa lääkemäistä, lakritsista kulmaa ja hieman alkoholiakin tuoksuun yhtyy.
Viileänä kovin kovan kliininen ja vähän schwarzbiermäinen olut, pohjahiivaa kun on. Lämmettyään hivenen maku aukeaa. Sitä kuvastaa silti pieni karheus. Lääkemäinen, öljyinen olemus, jossa hieman tervapaahteinen, tummasuklainen, liköörinen ja lakritsinen meininki. Kärsii vähän lagermaisesta kovuudesta, pehmeämpänä olisi viettelevämpi. Haluaisi ehkä suklaata kaverikseen.
Pitch Black
Mallaskosken Panimo, Suomi
4,7%, Porter
Mallaskoskelta sitten näitä uuden linjan oluita, joissa jotenkin synkän vinkeä englanninkielinen nimi: Rainy Summer, Last Laugh, Tough Luck... nyt sitten sarjan tähän mennessä tummin eli Pitch Black. Mieto porter, kauppavahvuiseksi kun on tehty.
Nimi velvoittaa, eli pikimustaa on. Tuoksussa todella ärhäkkä kuiva paahteisuus. Vastajauhettua kahvia, palaneisuutta, nokea ja reilusti tuhkakuppia. Paahdetta siis piisaa, mutta tuhkakuppisuus ei juuri kutsu. Palanutta meininkiä on jopa liikaa.
Melko ohut ja kuiva, jokseenkin irkkustoutmainen tosin ilman kermaista typpivaahtoa. Nahkea, tupakkainen, melko puhtaasti paahdetta tarjoileva olut. Kuten tuoksussa, myös maun puolella erittäin kahvista ja karheaa, vähän kitkerääkin paahteisuutta on turhan paljon ilman mitään vastavoimia. Yksipuoliseksi jää, mutta tämäkin voisi ottaa hyvin jotain ruokaa parikseen. Esim. jotain makeamman puoleista suklaakakkua.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.