Mikko Salmi tunnetaan melkoisena oluen monitoimimiehenä, rooleja löytyy panimokouluttajasta oluttoimittajaan ja myös tietenkin olutkirjailijaan. Edellisestä kirjasta (Kippis! Ravintolan Olutkäsikirja) on tosin hyvä tovi ja tätä uutuutta onkin työstetty kuulemma 15 vuotta.
Aluksi olin vähän skeptinen sen suhteen onko kirjalla minulle mitään annettavaa. Tällaisia "perustiedot oluesta" -kirjoja on tullut luettua seitsemältä vuosikymmeneltä ja tuntuu, että aika pitkälti kaikki näkökulmat on nähty. Ensiselailulla vaikutti tutulta: tyyliesittelyjä ja oluiden kuvauksia. Yks tämmönen taas.
Mutta paremmin tutustuttua tästähän paljastui ihan uudenlainen olutkirja! Seassa on nimittäin pienoisnovelleja, pakinoita ja artikkelinomaisia matkatarinoita. Kaikki tietysti liittyvät jotenkin olueen. Tarinoita ennen on kuitenkin sitä perusasiaa.
Salmi käy läpi oluttyylejä tavallaan löyhästi historiallisessa järjestyksessä aloittaen vanhimmista eli sahdista ja lambicista ja lopettaen vaaleaan lageriin. Päinvastoin siis kuin yleensä. Mitenkään orjallisesti yhteen tyyliin niissä ei keskitytä vaan käsitellään enemmänkin samanhenkisiä oluita. Niistä esitellään perusasiat, historia ja pöytätavat. Isoimpana aukkona nykyään nosteessa olevat hapanoluet jäävät käsittelemättä, lambiceja lukuunottamatta. Joka tapauksessa sujuvasti summattua kamaa, pääosin ilman turhaa hifistelyä.
Pääosin, sillä parissa kohtaa Salmi lipsahtaa vähän sisällössä panimokouluttajan rooliinsa ja sekaan ilmaantuu dataa ja tietoja, jotka ei välttämättä ensi kertaa asiaan tutustuvaa palvele, päinvastoin. Etenkään kun kirjassa ei käydä valmistusprosessia erikseen läpi. Sen verran vähiin ne kuitenkin jäävät, että tuskin häiritsevät. Kaikkinensa teksti on asiantuntevaa ja jouheveaa. Erityiskiitos siitä, ettei sitä iänikuista IPA-myyttiä ("IPA kehitettiin säilymään merimatka Intiaan") toisteta jälleen yksioikoisena totuutena.
Näiden "tyylilukujen" perään sitten liitetään enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyviä tarinoita. Niillä ei ole mitään yleistä linjaa vaan ne vaihtelevat puhtaista fiktiivisistä pienoisnovelleista matkakertomuksiin ja Salmen oman panimohistorian käsittelyyn.
Tarinat olivat perusasiat moneen kertaan tankanneelle kirjan parasta antia. Pääasiassa viihdyttävästi kirjoitettuja ja hauskoja. Näistä matkakertomukset olivat ehkä mieluisimpia itselleni. Suurena Veikko Huovisen tuotannon ystävänä arvostin myös erityisesti jotenkin huovismaista "lyhyttä erikoista" Tähti-Pilsiä Haile Selassielle.
Lopussa oleva laseja esittelevä luku jää vähän irtonaiseksi muusta sisällöstä.
Varsin pätevä peruspakkaushan tämä oluesta on, osin uudella ja piristävällä kulmalla, josta paatunut olutnörttikin saa iloa. Olutkoira kirjoitti samaisesta kirjasta ja yhdyn mielipiteisiin sen verran, että muutamia rihmoja tosiaan jää solmimatta ja minäkin olisin kaipaillut listaa lähdekirjallisuudesta, syventäviä "opintoja" varten. Kyllä tämä pukinkonttiin oluesta kiinnostuneelle sopii.
Huomautus: Sain kirjan ilmaiseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.