Uupunut porovaljakko repi rekeä tunturin rinnettä ylös läpi narisevan pakkashangen. Kaamos kirkastui kärkiporon nenästä säteilevästä punaisesta hohteesta hetkellisesti ja kauempaa katsellen näytti kuin Korvatunturin laella olisi palanut isompikin tuli. Keskivartalolihava partaniekka ponnahti yllättävän ketterän iloisesti kyydistä, vapautti valjakon matkoihinsa ja suorastaan hypähteli sisälle lämpimään tupaan. Punakka emäntä marssi tomerasti vastaan ja moiskautti ukon poskelle mojovan pusun.
"Muori, muori, muori! Se on taas 364 päivää tiukkaa kesälomailua edessä. Jokos on kystä kyllä ja sauna lämmin?" Joulupukki tiedusteli.
"On on. Ja vieraat tulossa ihan justsillään."
"Niin vieraitakin, joo. Niinhän sitä sovittiin, Suomi100 ja pelit ja vehkeet. Onhan kellarista kaiveltu parasta pöytään siihen..."
"...kaljanjuontiin? On on. Rauhoitu nyt. Aikainen mies."
"Olutmaistingiin rakas muorisein, olutmaistingiin. Se on moternia. Ja Tomeralle on tiukkaa?"
"Juu juu juu..."
"No niin."
"Eikun hetkinen. Miten niin Tomeralle? Tomera on Nizzalla."
"Nizz... no kaikenlaista. Eipä tuo ennen ole kutsusta kieltäytynyt."
"Ei sitä kutsuttukaan. Tänä vuonnahan oli eri porukka."
"Miten niin eri porukka? Minähän laitoin siihen lappuun että koko jouluporukka."
"Eeeei vaan 'kaikki joulupukit'. Kato ite." Muori ojensi pukille lappua luettavaksi.
"Vähän on huono käsiala, kyllä siinä koko jouluporukka..." Pukin kasvot valahtivat valkeaksi.
"Mikä nyt on?" Muori huolestui.
"Ketä sinä kuule oikein kutsuit?"
"Kaikki joulupukit tietenkin, höpsö!" Muori vastasi iloisesti, muiskautti ukkonsa poskelle toisen muiskun ja palasi keittiöön hämmentämään puuroa.
Tyhjä ilme silmissään joulupukki käveli tuvan nurkkaan vitriinille ja otti sieltä tonttukuvioidun glencairn-lasin ja pullon 170-vuotiasta Inarin viskiä. Hän kaatoi lasin piripintaan ja heitti sisällön kertarykäisyllä helttaansa. Toinen kaato oli hillitympi. Pukki käveli lasi kädessä istumaan ikkunan ääreen ja katsoi taivaalle pelko sielua kalvaen.
"Kaikki joulupukit. Kaikki." Vanha mies sanoi ääni väristen silmiensä kohdatessa pohjoisen talven ikuisen pimeyden ja avaruuden loputtomuuden.
Joulupukki ei ollut varma kuinka kauan hän oli tuijottanut pimeyteen muorin hyräillessä Juicea keittiössä. Tunnin? Viisi minuuttia? Ei sillä ollut väliä. Koputus oveen hätkähdytti hänet mietteistään. Pukki huokaisi syvään ja avasi oven. Kaksi samanoloista vanhaa veijaria hymyili hänelle takaisin päin.
"Happy christmas!" ensimmäinen sanoi.
"Joulurauhaa." totesi toinen.
"Father Christmas ja Pyhä Nikolaus", Joulupukki sanoi huojentuneena, "Tervetuloa ja hyvää joulua! Painakaa puuta. Minä tuon olutta."
"Splendid!"
Pukki jätti vieraat riisuuntumaan takeistaan ja meni kyselemään muorilta oluiden perään.
"Englannin pukille on Thomas Hardy's Ale, 1985." Muori esitteli.
"Kelvannee." Pukki myhäili.
"En ollut varma mitä katoliset pyhimykset juovat. Mutta ajattelin, että olisi hauska Nikolaukselle tämmöinen 'Young's Old Nick'."
"Älä älä, se tarkoittaa Perkelettä."
"Mitä?"
"Saatanaa, Luciferia. Tykkäävät katolisissa piireissä kyttyrää."
"Ai! Ilmankos siinä on niin pirullinen etiketti."
"Jos vaikka Rochefortia. Se on ainakin luostarissa tehty."
"Kymppiä?"
"Kymppiä."
Pukki vei pullot pöytään ja tarjoili juomat. Vieraat olivat mielissään ja pian tunnelma alkoi lämmitä. Juteltiin kivoimmista kuusista ja rasittavimmista kakaroista ja ylilyövästä materialismista. Ammattilaisten juttuja.
"Ketäs kaikkia tänne on muuten tänään tulossa?" Pyhä Nikolaus kysyi trappistiaan nuuhkien. Father Christmas nosti katseensa. Pukkia ärsytti. Menikin kysymään.
"Noh, jos arvon Arkkipukki nyt haluaa tietää..."
Oveen koputettiin, Muori huusi vastaavansa siihen.
"...niin kaikki pukit on kutsuttu."
"Kaikki? Myös..." Nikolaus keskeytti kun Father Christmas nosti katseensa avatulle ovelle.
"Oh, for fucks sake." britti kirosi. Kollegat käänsivät myös päänsä.
Ovella oli Sinterklaas Hollannista ja apurinsa naamat mustaksi maalattuna.
"Sinter, mitä perkeleen helvettiä nyt edelleen? Eikö tästä blackface-hommasta sovittu jo ajat sitten? On 2017!" Pukki älähti.
"Kuule älä nyt pukki... Hollannin gallupit sanovat..."
"Gallupit ja gallupit. Nyt lähdette naaman pesulle tai ei ole pöytään tuleminen! Tänne tulee ympäri maailman vieraita, miettikää nyt helvetti soikoon vähän."
Zwarte Pietit hätkähtivät Pukin raivoa ja katosivat juoksujalkaa hankaamaan naamojaan lumeen.
"Tervetuloa nyt kuitenkin, muorilla on teille olutta."
"Oo! Onko La Trappea tai vaikka De Molenia?"
Muorin naama oli mutrulla. Ei hyväksynyt muori tällaista menoa talossaan, mutta vieraanvaraisuuttaan pakotti sitten hymyn kasvoilleen.
"Nyt löytyy vain tämmöinen tanskalainen Sur Galaxy sinulle."
"Käyhän sekin kai. Minkäslainen..."
"Black IPA. Hapan."
Sinterklaas ymmärsi yskän ja muorin polttavaa katsetta vältellen nöyristeli kollegojensa pariin. Pärstävärkkinsä pesseet apuritkin liittyivät seuraan tuvan pitkään pöytään.
"Niin, Nikolaus, kuten olin sanomassa... Kyllä, kaikki tulevat. Myös tämä seniili reliikki."
"Aivan. Mutta myös..."
"Myös hän." Pukki sanoi vakavana. Aihetta vaihdettiin nopeasti.
Hädin tuskin Pukki oli saanut uusia vieraitaan lämpenemään, kun pihasta säihkyi kirkkaita valoja ja kuului porojen örähtelyä. Pian ovi lennähti auki ja hymyilevä ukko marssi sisään säkki olkapäällään.
"Ho ho ho, bitches!" Santa kailotti. "What up?!"
Vieraat katselivat toisiaan vaivaantuneina. Pukki riensi kättelemään tulokasta kohteliaasti, mutta tämä nappasi hänet isoon karhunsyleilyyn.
"Tervetuloa nyt sitten vaan." Pukki ähisi amerikkalaisen kollegansa kainalosta.
"Onko jotain juomista? Myöhästyin kun Norjan ilmavalvonta on ihan bunch of motherfuckers ja janohan siinä ehti tulla. Kyllä teillä on helppoa kun menette vain maata pitkin. Onko sitä juomista?!"
"Mikähän se maistuisi Santalle? Tänään on sellainen olutilta. Olut varmaan käy?"
"Ihan sama, kunhan ei ole Coca-colaa ja on märkää."
Pukki yritti olla näyttämättä närkästymistään. Muori tallusti pullo kourassa paikalle iloisesti hymyillen ja tökkäsi ukkoaan hyväntahtoisesti kylkeen.
"Tässä on Santalle Bud ja eikun peremmälle!"
"Perfect! Thank you northern mama! Minäpä lasken persuksen leviämään!"
Santa paineli pöytään Nickin viereen. Pukki vilkaisi ulos ovea sulkiessaan ja huomasi pienen armeijan tonttuja hoitamassa Amerikan partaveikon valjakkoa.
"Ottaako se tuo henkilökuntasi jotain?"
"Mitä? Oh yeah, te olette niin socialist täälläpäin. Emmä tiiä. Kysy niiltä."
Pukki käveli pihaan ja puhutteli lähintä tonttua.
"Hei."
"Hello?"
"Meillä on täällä tänään olutilta. Kiinnostaisiko teitä nuoria joku olut?"
"Oh, right! Olisko NEIPAa?"
"Kaikkea löytyy. Meillä olis sellainen tuosta Korvatunturin Kräft Brewerysta."
"Local! Kuulostaa hyvältä!"
"Tai noh. Ei se kovin hyvä NEIPA ole. Jos nyt rehellisiä ollaan niin se on kyllä sellaista trendin perässä juosten kusten hätäisesti päin helvettiä tehtyä. Kitkerä ja diasetyylinen, vähän oksennukselle haisee."
"Mutta se on samea?"
"Öö? On se samea juu. Hyvin samea on."
"Täydellistä!"
"Eikun siis aika huono on. Samalta panimolta olis kyllä myös erinomaista dunkelia."
"Joo-o. Mutta se toinen on NEIPA?"
"On on NEIPA. Painotan nyt vielä, että tosi huono on. Ei lainkaan sellainen raikas ja herkullinen niin kuin pitäisi NEIPAn olla. Siis ihan läpipaska."
"NEIPA! Täydellistä! Me otetaan se. Onhan tuoretta?"
"Tänään aamulla meni kuulemma kegiin."
"No onhan toi jo parhaan teränsä menettänyt, mutta jos nyt ei tuoreempaakaan ole." Tonttu nyrpisti nenäänsä.
"Ei ole, ei. Minä tuon kegin tuohon tallin ovelle."
Pukki kantoi tontuille tynnyrin tallille ja katseli taivaalle huolestuneena. Lumipyry oli alkanut kiihtyä ja tuuli nousta. "Kaikki pukit." Pukki huokaisi vielä kerran lannistuneena ja pyöritteli päätään.
Niin ilta eteni. Vieraita saapui ympäri maailman ja jokainen sai sopivaa olutta tervetuliaismaljaksi. Weihnachtsmannille Urbockia, Krampukselle rauhoittava Samichlaus. Katalonian lahjoja kakkaava halko Tió de Nadal tuli kaverinsa Mr. Hankeyn kanssa, kummallekin tarjottiin islantilaista lampaanpaskalla savustettua Surturia. Venäjän Pakkasukko sai kvassia sillä votka oli maistunut kulkijalle jo matkan varrella. Espanjan viisaat miehet joivat pelkkää yhdeksänprosenttista lageria. Viinalager kun kuulemma oli viisasten juoma.
Tontut kantoivat ruokaa pöydän täyteen ja jokainen pukki piti oluttastingin oman maansa oluista, eikä kukaan tullut liian humalaan, sillä sellainen on joulun taika. Pukkikin juopui juuri sopivasti ja hohotteli mehevästi möhömahaisten kollegojensa kanssa ja pääsi jo unohtamaan huolensa siitä yhdestä tulijasta.
Pohjoinen yö oli pimeä ja tuuli ujelsi mökin nurkissa. Ilonpito tuvassa oli korkeimmillaan. Santa Claus esitti pöydällä seisoen tulkintaansa Whamin Last Christmasista. Krampus heitteli ukkoa kalkkunankoivilla kuulana ja ärjyi, että jos kissanrääkkääminen ei kohta lopu, tästä todella tulee viimeinen joulu. Pyhä Nikolaus yritti kertoa, että ei George Michael sitä tarkoittanut. Kaikilla oli hauskaa. Sitten ovelle koputettiin niin, että koko tupa kumisi.
Tum! Tum! Tum! Ovi tärähteli, katolta valahteli lunta iskujen tahtiin.
Tum! Tum! Tum! Kukaan ei ottanut askeltakaan ovea avaamaan. Oli aavemaisen hiljaista. Lopulta tulija koetti ripaa ja avasi oven. Sarvet karmiin kolisten se astui sisään, pyyhkäisi lumet turkistaan. Sillä oli toisessa kädessään ryhmysauva ja toisessa roikkui tonkka sahtia. Silmät ilkikurisuutta kimaltaen Nuuttipukki virnisti ja karjui sitten niin, että Tió de Nadalilta pääsi pieni lahja penkille.
"ONKOS TÄÄLLÄ KILTTEJÄ LAPSIA!?" Nuuttipukki huusi ja repesi samantien nauramaan.
"Voi elämän kevät, olisittepa nähneet ilmeenne!" se räkätti.
"Tervetuloa Nuutti." Joulupukki huokasi. Nuutti alkoi nuuskuttamaan kovaäänisesti.
"Pihkat minä sinun tervetulemisista. *Nuuh* ONKO TÄHEKALJAA?! ONKO SAHTIA! *Nuuh*"
"No no no, äläs nyt Nuutti kun..."
"HAISEE OLUT! Tynnyrit auki! TÄNNE SITÄ MÄRKÄÄ TAI LAITAN PAIKAT PASKAKSI! Itellenne omitte!"
"Eikun tässä on kuule olutiltamat nyt. Ihan kutsuttuna vieraana on sinullekin tässä tervetuliaismaljaksi haarikallinen sahtia." Muori sanoi sivulta ja ojensi suurta haarikkaa. Nuuttipukin ilme tyhjeni.
"Että mitenkä?"
"Että sitenkä, että ei tarvitse Nuutin toisten tähteitten perässä riehua tänä vuonna. Tässä on ihan oma haarikka. Pöydässä on kinkkua ja kalkkunaa ja puuroa ja jouluhalkoa ja spotted dickiä ja ties mitä, ihan mitä Nuutilla mieli vain halajaa."
Nuutti otti haarikan hämmentyneenä käteensä. Katsoi sitä epäröiden, maistoi vähän. Maistoi vähän enemmän. Joi koko haarikan ja röyhtäisi imakasti. Sitten tapahtui jotain, mitä muut pukit eivät olleet nähneet vuosisatoihin: Nuuttipukki hymyili. Ei ilkeästi, ei sarkastisesti, vaan aidon iloisesti.
"Ottaako Nuutti toisen?" Muori kysyi. Nuutti nyökkäsi. Koko tupa huokaisi huojentuneena.
"ALL RIGHT!" karjaisi Santa ja hyppäsi pöydältä alas, jossa oli seisonut koko välikohtauksen ajan. Hän nappasi Nuutin karhunsyleilyynsä ja saatteli tämän pöytään. "Perä penkkiin Nudebock! Tulehan tänne, niin kerron mitä kerran kävi Vietnamissa jouluna '69..."
Ja niin jatkui Korvatunturilla joulupukkien joulu. Kaikilla oli lasit täynnä, eikä tarvinnut Nuuttipukinkaan kiukutella tai köyhyyteensä muiden tähteitä vaatia.
Sen pituinen se.
---
PS: Tämä kirjoitus on osa olutbloggaajien Sessiota, jossa aiheena oli Helppoa Juotavaa -blogin alustamana Olut ja Joulu.
Kuvat:
Mökki - Pixabay (Creative Commons NA)
Pukki - Wikimedia
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.