Helsingin olutbaarien kiertelyssä on piikkinä lihassa ollut jo kauan erilaiset välistä jääneet mestat. Yksi "välistä jäämisen" syy on ollut yksinkertaisesti, ettei baaria ole aluetta kiertäessä ollut lainkaan olemassa.
Mullikka, Mannerheimintie 130
Yksi tällainen on Mullikka. Kun Töölöä kierrettiin 2014 kesällä, paikalla oli vielä peruskuppila High Level. Se noteerattiin kierroksen alulla, kun hellepäivänä janotti ja halvan litran Karhun mainos meinasi houkuttaa vaeltajat sisään. Mikään olutharrastajan mesta se ei kuitenkaan ollut, joten skipattiin.
Pikkuhiljaa alkoi valua tietoja jostain mystillisestä Töölön "Mullikasta". Jostain syystä sekoitin sen ensi vaiheessa Humaloven kiertolaispanimoon. En enää muista miksi. Laitoin muistiin, että paikka pitäisi tsekata kun ehtii, mutta en sen tarkemmin tutkinut asiaa. Jossain vaiheessa joku kertoi, ettei High Leveliä enää ole, mutta en yhdistänyt pisteitä ennen kuin uusi työkaveri kertoi bloginpidosta kuultuaan, että poikaystävällä on olutbaari Taka-Töölössä: "Sellainen kuin Mullikka".
Siitä kestikin sitten vielä kaksi ja puoli vuotta, että paikan päälle ensimmäisen kerran tuli vaivaannuttua. Sillä välin internetitse oli jo muodostunut jonkinlainen kuva paikasta. Mesta ei kuulu ketjuihin ja on tullut aika vahvasti esille paikkana, joka on hanoissaan keskittynyt erityisesti kotimaisiin pienpanimotuotteisiin. Siellä vaikutti olevan usein pieniä erikoiseriä.
Sijainnin puolesta, pitkällä Töölön perukoilla, se ei ollut millään tavalla sopivasti ujutettavissa muihin kierroksiin luontevaksi jatkoksi. Eikä sinne tullut ohimennen poikettuakaan. Niinpä visiitti siirtyi aina tulevaisuuteen. Kun varmaksi suorittajaksi itsensä todistanut Sonnisaari teki Mullikassa hananvaltauksen ja julkisti samalla kaksi uutta olutta, totesin viimein tekosyyn olevan tarpeeksi hyvä ja lähdin matkaan. Virallinen Kuvaaja jäi tällä kertaa omille teilleen.
Olin käynyt High Levelissä ehkä kerran joskus pitkän illan viimeisenä baarina (se oli lähistöllä asuneiden tuttujen vakimesta) enkä muista siitä paljoa muuta kuin tumman hämäryyden ja erikoisen takasalitilan, jonne piti nousta portaita. Mullikka vaikutti niihin hatariin muistoihin verrattuna... ööö... vaaleammalta? Hanavalikoima oli tietenkin tällä kertaa poikkeuksellisen oululaista. Pistin merkille, että High Levelin korttelikapakkameiningistä oli edelleen muistona se halpa litran Karhu (8,50€, 7,50€ päivällä). Niitä tunnuttiinkin kantavan pääosan baarista muodostavaan välikerrokseen tasaiseen tahtiin.
Paikalla olikin jo Sonnisaaren osakas Arde, jonka seuraan lyöttäydyin. (Sonnisaaren Timo-valtuusto ylläolevassa kuvassa) Uusien oluiden esittely alkoi vasta hetken päästä, joten otin alkupalaksi hanasta Sonnisaaren Seitinohut-nimisen oluen. Sessio IPAksi näkyvät sanovan, mutta brittiläisestä golden alesta menisi kyllä varsin hyvin myös. Erittäin juotava ja mainio.
Varsinaiset julkistukset olivat Mallascowboy ja Juan. Ensimmäinen on vahva jenkkiale. Arde kommentoi sen muistuttavan Arrogant Bastard Alea. Itselleni tuli enemmänkin mielikuva Fuller'sin 1845:stä jenkkihumaloituna. Joka tapauksessa vallan loistava vahvahko (6,3% luulisi vahvemmaksikin) ronskisti karamellimaltainen ale. Tätä olisi voinut höriä monta lisääkin.
Vahvempi ja kierompi pommi oli sitten Juan. 11,5% (ainakin) mangomaustettu tripla-IPA. Olut oli vahvan trooppishedelmäinen tuoksultaan, ananaksinen ja vähän jopa banaaninenkin. Hedelmäisyys vallitsi maussakin, mutta sen vastapainoksi iski voimakas alkoholin polte, joka toimi yllättävän hyvin tasapainottavana elementtinä terhakan humaloinnin kanssa. Pidemmän päälle polte oli kuitenkin turhankin karski. Mielikseen lasin kuitenkin tyhjensi. Sonnisaari pitää tasonsa yhtenä maan parhaista panimoista.
No entäs se baari sitten? Kaiken kaikkiaan Mullikka vaikuttaa varsin pätevältä. Itsenäinen pieni alueen oma korttelibaari, jossa vahvasti kotimaiseen painottuvat, laadukkaat hanat käsittääkseni muulloinkin kuin oululaisten hananvaltaus-iltana. Itselleni sijainti on tosin ihan liian eri puolella kaupunkia, mutta vaikkapa THL:n alkoholitutkijalle töistä keskustaan päin pyöräillessä tämä olisi hyvinkin näppärä paikka empiirisesti tutkia käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia.
Brewster Bar, Kaarlenkatu 1
Poistuin Mullikasta lähtiäkseni kotiin, mutta kotimatka on pitkä ja ratikka vie ihmistä kyselemättä eteenpäin. Niinpä päädyin ohimennessä testaamaan toisen uutuuden, jota ei ollut kierrosta tehdessä olemassa. Ihmiskauppakuvioon sortuneen Ravintola Prankkarin tilalla on nykyään Brewster Bar -niminen mesta, josta äkkiseltään ulkoapäin voi tulla fiilis, että tämä on nyt semmoinen moderni laatuolutmesta. Tai jotain. Tarinat kertovat kyseessä olevan "enempi perusbaari", niinpä en ole kiirehtinyt mestoille vaikka asun ihan lähellä. Tsekataan nyt.
Sisällä on väkeä. Hanoissa on Karjalaa, joka ei herätä luottamusta baarin olutharrastuneisuuteen. Pullolistaa kuitenkin on jonkun verran. En viitsi miettiä liian kauan vaan tilaan Fuller'sin ESB:n. Jostain helvetin syystä saan sen tarjoiltuna pakkasessa jäädytettyyn kahvatuoppiin. Tuoppi on niin kylmä, että sitä on vähän kivuliasta pitää kädessä. Olut puolestaan on sen seurauksena niin kylmää, ettei se maistu miltään. Vituttaa. Vedän maailman parhaan bitterin mauttomana kitusiin ja lähden katsomaan mielummin Kallion kaduille kuinka sodoman mustuus nousee taivaalle ja ihmisiin. Pitäkää pakastetuoppinne.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.