Neljä vuotta myöhemmin: Founders Imperial Stout

Founders Imperial Stout (2013)
Founders Brewing Co., USA
10,5%, Imperial Stout

Founders Imperial Stout keräsi kovasti kehuja tultuaan Alkoon markkinoille joskus 2014 kevättalvella. Pullon "best by" päivämäärä on 14.10.2014. En löytänyt nopeasti tietoa miten kauaksi se pullotuksesta Michiganissa merkitään, mutta n. 4-5 vuotta vanhaa tämä siis on.

Kaivelin putelin "kellarista" (joka myös vaatehuoneen ylähyllynä tunnetaan) ensinnäkin siksi, että imperial stout ei välttämättä hyödy yli viidestä vuodesta ja toisaalta näiden kellaroitavien päällä tulee istuttua usein ihan turhaan. Juotavaksihan tämmöiset on tehty. Lisäksi "kellarini" on huoneenlämpöinen ja sen sisältö on kärsinyt pullosta riippuen useamman muuton yli heiluttelun viimeisen muutaman vuoden sisään. Lämpötila kiihdyttää ikääntymistä ja heiluttelu tehostaa hapettumista. Toisin sanoen juomat ovat kaiken lisäksi ikäistään vanhempia.

Foundersin kymppipuolikas Amerikan meiningin imperialhan on tuoreena tavaranakin vallan herkullista kamaa, nyt luulisi pehmenneen lisää. Edellisellä kerralla tuoreemmasta pullosta minua oli häirinnyt outo savuisuus, jopa savukalaisuus, jonka edelleen muistan, vaikka eihän tässä mitään savua varsinaisesti pitäisi olla. Mikä lie paahteisuuden, jenkkihumalan ja makeuden ja mielleyhtymien luoma illuusio.

Olut on pikimusta ja sen mielettömän tumma vaahto on edelleen harvinaisen kaunis. Tällä kertaa vaahtoa tosin on selvästi vähemmän ja se lässähtää huomattavasti nopeammin. Ensi nuuhkaisulla iskee epäusko. Miten tässä voi muka olla edelleen humalaa? Metsäisyyttä nimittäin tulee. Se tosin haipuu nopeasti pois. Edelliskerran rantasaunaiset henkäykset ovat tiessään.

Sitten alkaakin pyöriä melkoinen tuoksujen kaleidoskooppi. Lakritsia, alkoholia, paahdetta, viinimäisyyttä. Seassa pullahtelee pieni hedelmäesterinen svengi, joka alkoholin kanssa tuo mieleen marjaista sherryä tai makeaa portviiniä. Paahteisuus kuitenkin hallitsee suklaana, kahvina, kaakaona. Joka nuuhkaisulla irtoaa uusi näkemys.

Suutuntumassa se kypsytyksen ilo sitten aukeaakin. Mielettömän sulava. Aivan täydellistä silkkiä. Mistään alkoholin karheudesta ei ole jälkeäkään. Maku on hyvin tummaa suklaata ja kahvia. Tajuton suklaaleikki tuntuu välillä espanjalaiselta kaakaolta, välillä taloussuklaalta. Voimallinen katkero nousee pehmeästi, antaen paahtomaltaalle paljon tilaa ennen katkeruuden iskua. Se jää sitten pihkaisena suuhun alkoholi lämmön kanssa.

Mitä tästä nyt yhteenvedoksi sanoisi? "Tämä se hyvvää lietettä on."

Aina välillä sitä katselee kypsytyshyllyään, miettien onko siinä touhussa lopulta mitään mieltä. On, on siinä.