Viime viikolla oli niin monensorttista tapahtumaa, että vedetäänpä hieman yhteen. Sitäpaitsi kun kerran pääsee käyttämään noin upeaa yhdyssanaa kuin "olutkissanristiäisyhteenveto", tilaisuus pitää käyttää hyväksi. Otsikossahan olisi hyvä olla se googletetuin sana, joten tämä jos mikä.
Real Ale Festival, Gallows Bird
Gallows Birdin perinteikkäät (jo 21. vuosi!) cask ale -festarit ovat jääneet meikäläiseltä toistuvasti väliin. Kävin siellä 2008 ja nyt heti kymmenen vuotta myöhemmin uudestaan. Kävin paikalla perjantaina. 2008 käsitykseni "riilistä" oli vielä aika haparoiva, muutamaan Lontoon ja Helsingin kokemukseen perustuva. Nyt oli vähän enempi fiilistä asiaan.
Alueeksi valittu East Anglia sen sijaan oli lähes täysin vieras, joten listassa kaikki uutta paitsi Fuller's joka oli mukana lähinnä hyvin teknisellä historiallisella tekosyyllä.
Päätin ottaa lyhyehkön vierailun fokukseen mildit, koska niitä niin harvoin saa. Eipä niitä nytkään ollut kuin pari. Annoksethan festareilla ovat puolia ja kokonaisia pinteja. Monet hyvin kevyet cask alet vaativatkin sen vähintään puoli pintia, jos niistä nauttia meinaa. Mukana oli toki myös pari yli 10% olutta, joille puoli pintia alkaa puolestaan olla ylärajoilla. Jätin ne väliin.
Paikalle saapui myös tehobloggaaja Arde kavereineen, joiden kanssa turistessa menikin aika mukavasti. Maistelluista mieleen jäivät erityisen positiivisesti Elmtreen Nightlight Mild, Mad Squirrelin vain 2,8% Bijou ja Buffy'sin Norfolk Terrier. Pari hanaa ei sitten ollut ihan heppeimmillään. Miltonin Justinian ja Banks&Taylorin Dragons Gold eivät olleet aivan kuosissa ja Wibbler'sin Hop Black oli vain tökerön, epämiellyttävän raa'an pellettimäinen humaloinniltaan.
Kun aloittelin olutharrastusta, "riili" tuntui olevan silloisissa kotimaisissa olutpiireissä suuressa arvossa, joskin jo ehkä hiipumassa. Sittemmin Cask on jäänyt varjoon trendien alla, mutta oli ilo nähdä, että kansaa oli silti tuvan täydeltä. Gallowsin festari on melko uniikki Suomessa ja vieläpä hiton pitkäikäinen.
Brewdog/Fat Lizard Himabisse 2018
Sudeettisavolaisen Olutosakunnan valtuusto oli 2/3 paikalla vahtimassa osakunnan menestystä Himabissessä. Odotukset olivat huomattavan matalalla, sillä olimme erehtyneet maistamaan tuotostamme. Helvetillinen virhe juoda omasta kuormasta. Pahasti esterien runnoma imperial stoutimme oli rehellisesti sanottuna aika paska. Ainoa menestys olikin osakunnan mahottoman komea t-paita, joka päätyi Lehtisen Anikon toimesta Olutpostin instagram-feediin.
Osallistujia kisassa oli kai selvästi enemmän kuin viime vuonna, mutta paikalla tuntui olevan selvästi vähemmän väkeä. Viime vuonna Brewdog oli nimittäin niin ummessa, ettei mitään järkeä. Tosin silloin tuomaroinnille taisi olla varattuna osa kapakkia.
Voittoa ei odotetusti tullut, mutta meininki oli kiva. Lisäksi kisaoluesta saadut palautteet, mielestäni kilpailijalle kilpailun olennaisin asia, olivat tänä vuonna ainakin SSOO:n osalta selvästi hyödyllisempiä/pätevämpiä kuin viime vuotiset. Niistä kun jäi lähinnä epäilys, että palaute oli kirjoitettu ilmoittautumislomakkeen perusteella.
Panema, Helsinginkatu 11
Jossain vaiheessa lauantaita pullahti sosiaalisesta mediasta yllätystieto, että Hesarille rakennettu Panema olisikin auki! Sinne siis suoraan Brewdogilta, Virallinen Kuvaajakin kun oli matkassa. Eli päivitys Harjun olutbaarikierrokseen, joka oli muuten aivan ensimmäinen kohta neljä vuotta sitten.
Panema on rempattu entisen Pääkonttorin tilalle ja on noin 10 vuotta myöhässä. Tai siis kai se ihan aikataulussaan rakennettiin, mutta kun itse satuin 10 vuotta sitten asumaan vastapäisessä talossa. Olisipa ollut tämmöinen näppärä.
Toisaalta 10 vuotta sitten tällaiselle baarille ei vielä ollut tilaustakaan, toisin kuin nyt. Kalliolla (tai teknisesti tämä on Alppiharjua) on maine maan kovimmin gentrifioituvana alueena, niin luulisi, että alueelle olisi tehty trendikäs craft-beer-mesta jo muutama vuosi sitten kun hipstereistä vielä puhuttiin. Mutta nyt viimein.
Baarin nimeä on kritisoitu. Itse olen sen verran banaalin juntti kolmetoistavuotias henkisesti, etten ole vielä pano-vitsiä kuullut, jolle en vähän hörähtäisi. Hyvä nimi siis. Karun siisti sisustus, ehkä vähän kesken vielä, mutta onneksi hämärä tunnelma. Ei ole lähdetty yltiövaloiseen, kliinisen pirteään meininkiin. Hyvä. Hanoja reilusti ja melko trendikästä on. NEIPAa tietenkin ja kuumia ulkomaisia panimoita ainakin avajaisissa, sekä kotimaista kamaa myös. Hyvältä vaikuttaa.Baarin taustajoukkoihin kuuluu käsittääkseni Cool Head -panimon tyyppejä. Baaristahan on tarkoitus tehdä ihan aito panimobaari lähitulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä myytiin vielä vain muualla pantua.
Kun nyt ollaan paikkakunnan uusimmassa ja kuumimmassa, niin sitä uusinta ja kuuminta tyyliä sitten. Otamme Stigbergetsin New & Improved GBG:t. Hyvää kamaa. Otti aikansa, mutta viimein tämä NEIPA-kuvio alkaa avautumaan. Sitten Trillium/Amagerin Sigtebrodia, ei ole huono sekään. Seuraan lyöttäytyy paikan myös Himabissestä tarkastamaan tulleet oluttoimittajat. Vertailemme kännykkäkuvien laatua. Ehkä omituisin olutnörtteyden muoto hetkeen. Sitten meitä kutsuu sauna ja poistumme.
Erittäin tervetullut lisä, etenkin näin suht lähistöllä asuvalle. Joskus toisinaan oikein modernicraftittaa, nyt ei tarvitse ylittää pitkääsiltaa* ja paikkakin vaikuttaa ihan kivalta. Panimopuolen avattua tällaisena trendikkäänä craft-paikkana myös tavallaan aika uniikki baari, StaPa kun on aika belgikeskeinen muulta kuin omalta valikoimaltaan, Ohranassa on lähes pelkästään omaa ja muut kaupungin panimoravintolat ovat ruokapaikkoja.
*Fat Lizardin uutuuspaikassa Espoossa ei ole tosin vielä ehtinyt käydä ja ironista kyllä se voi olla metron kautta vielä helpommin saavutettavissa kuin Panema, joka on alle kilsan päässä kotoa.
Real Ale Festival, Gallows Bird
Gallows Birdin perinteikkäät (jo 21. vuosi!) cask ale -festarit ovat jääneet meikäläiseltä toistuvasti väliin. Kävin siellä 2008 ja nyt heti kymmenen vuotta myöhemmin uudestaan. Kävin paikalla perjantaina. 2008 käsitykseni "riilistä" oli vielä aika haparoiva, muutamaan Lontoon ja Helsingin kokemukseen perustuva. Nyt oli vähän enempi fiilistä asiaan.
Alueeksi valittu East Anglia sen sijaan oli lähes täysin vieras, joten listassa kaikki uutta paitsi Fuller's joka oli mukana lähinnä hyvin teknisellä historiallisella tekosyyllä.
Päätin ottaa lyhyehkön vierailun fokukseen mildit, koska niitä niin harvoin saa. Eipä niitä nytkään ollut kuin pari. Annoksethan festareilla ovat puolia ja kokonaisia pinteja. Monet hyvin kevyet cask alet vaativatkin sen vähintään puoli pintia, jos niistä nauttia meinaa. Mukana oli toki myös pari yli 10% olutta, joille puoli pintia alkaa puolestaan olla ylärajoilla. Jätin ne väliin.
Paikalle saapui myös tehobloggaaja Arde kavereineen, joiden kanssa turistessa menikin aika mukavasti. Maistelluista mieleen jäivät erityisen positiivisesti Elmtreen Nightlight Mild, Mad Squirrelin vain 2,8% Bijou ja Buffy'sin Norfolk Terrier. Pari hanaa ei sitten ollut ihan heppeimmillään. Miltonin Justinian ja Banks&Taylorin Dragons Gold eivät olleet aivan kuosissa ja Wibbler'sin Hop Black oli vain tökerön, epämiellyttävän raa'an pellettimäinen humaloinniltaan.
Kun aloittelin olutharrastusta, "riili" tuntui olevan silloisissa kotimaisissa olutpiireissä suuressa arvossa, joskin jo ehkä hiipumassa. Sittemmin Cask on jäänyt varjoon trendien alla, mutta oli ilo nähdä, että kansaa oli silti tuvan täydeltä. Gallowsin festari on melko uniikki Suomessa ja vieläpä hiton pitkäikäinen.
Brewdog/Fat Lizard Himabisse 2018
Sudeettisavolaisen Olutosakunnan valtuusto oli 2/3 paikalla vahtimassa osakunnan menestystä Himabissessä. Odotukset olivat huomattavan matalalla, sillä olimme erehtyneet maistamaan tuotostamme. Helvetillinen virhe juoda omasta kuormasta. Pahasti esterien runnoma imperial stoutimme oli rehellisesti sanottuna aika paska. Ainoa menestys olikin osakunnan mahottoman komea t-paita, joka päätyi Lehtisen Anikon toimesta Olutpostin instagram-feediin.
Osallistujia kisassa oli kai selvästi enemmän kuin viime vuonna, mutta paikalla tuntui olevan selvästi vähemmän väkeä. Viime vuonna Brewdog oli nimittäin niin ummessa, ettei mitään järkeä. Tosin silloin tuomaroinnille taisi olla varattuna osa kapakkia.
Voittoa ei odotetusti tullut, mutta meininki oli kiva. Lisäksi kisaoluesta saadut palautteet, mielestäni kilpailijalle kilpailun olennaisin asia, olivat tänä vuonna ainakin SSOO:n osalta selvästi hyödyllisempiä/pätevämpiä kuin viime vuotiset. Niistä kun jäi lähinnä epäilys, että palaute oli kirjoitettu ilmoittautumislomakkeen perusteella.
Panema, Helsinginkatu 11
Jossain vaiheessa lauantaita pullahti sosiaalisesta mediasta yllätystieto, että Hesarille rakennettu Panema olisikin auki! Sinne siis suoraan Brewdogilta, Virallinen Kuvaajakin kun oli matkassa. Eli päivitys Harjun olutbaarikierrokseen, joka oli muuten aivan ensimmäinen kohta neljä vuotta sitten.
Panema on rempattu entisen Pääkonttorin tilalle ja on noin 10 vuotta myöhässä. Tai siis kai se ihan aikataulussaan rakennettiin, mutta kun itse satuin 10 vuotta sitten asumaan vastapäisessä talossa. Olisipa ollut tämmöinen näppärä.
Toisaalta 10 vuotta sitten tällaiselle baarille ei vielä ollut tilaustakaan, toisin kuin nyt. Kalliolla (tai teknisesti tämä on Alppiharjua) on maine maan kovimmin gentrifioituvana alueena, niin luulisi, että alueelle olisi tehty trendikäs craft-beer-mesta jo muutama vuosi sitten kun hipstereistä vielä puhuttiin. Mutta nyt viimein.
Baarin nimeä on kritisoitu. Itse olen sen verran banaalin juntti kolmetoistavuotias henkisesti, etten ole vielä pano-vitsiä kuullut, jolle en vähän hörähtäisi. Hyvä nimi siis. Karun siisti sisustus, ehkä vähän kesken vielä, mutta onneksi hämärä tunnelma. Ei ole lähdetty yltiövaloiseen, kliinisen pirteään meininkiin. Hyvä. Hanoja reilusti ja melko trendikästä on. NEIPAa tietenkin ja kuumia ulkomaisia panimoita ainakin avajaisissa, sekä kotimaista kamaa myös. Hyvältä vaikuttaa.Baarin taustajoukkoihin kuuluu käsittääkseni Cool Head -panimon tyyppejä. Baaristahan on tarkoitus tehdä ihan aito panimobaari lähitulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä myytiin vielä vain muualla pantua.
Kun nyt ollaan paikkakunnan uusimmassa ja kuumimmassa, niin sitä uusinta ja kuuminta tyyliä sitten. Otamme Stigbergetsin New & Improved GBG:t. Hyvää kamaa. Otti aikansa, mutta viimein tämä NEIPA-kuvio alkaa avautumaan. Sitten Trillium/Amagerin Sigtebrodia, ei ole huono sekään. Seuraan lyöttäytyy paikan myös Himabissestä tarkastamaan tulleet oluttoimittajat. Vertailemme kännykkäkuvien laatua. Ehkä omituisin olutnörtteyden muoto hetkeen. Sitten meitä kutsuu sauna ja poistumme.
Erittäin tervetullut lisä, etenkin näin suht lähistöllä asuvalle. Joskus toisinaan oikein modernicraftittaa, nyt ei tarvitse ylittää pitkääsiltaa* ja paikkakin vaikuttaa ihan kivalta. Panimopuolen avattua tällaisena trendikkäänä craft-paikkana myös tavallaan aika uniikki baari, StaPa kun on aika belgikeskeinen muulta kuin omalta valikoimaltaan, Ohranassa on lähes pelkästään omaa ja muut kaupungin panimoravintolat ovat ruokapaikkoja.
*Fat Lizardin uutuuspaikassa Espoossa ei ole tosin vielä ehtinyt käydä ja ironista kyllä se voi olla metron kautta vielä helpommin saavutettavissa kuin Panema, joka on alle kilsan päässä kotoa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.