Alkon käsityöläisoluet 2018

Alkon perinteiset käsityöläisolutviikot ovat taas täällä ja niitä pruuvailtiin. Tällä kertaa kaikki ovat kotimaisia, joskin Flying Dutchman onkin kai Proefilla Belgiassa tehty. Männävuosina viikoilla on nähty muutamia outojakin vetoja, mutta nyt mentiin yllättävän peruslinjoilla. Tyylivariaatiota on kyllä paljon, mutta mausteita ja hapanoluita oli harvassa. Ehkä sen kovin trendi on taittunut, tai sitten Alkon suureen myymäläjakeluun on tehty vähän hillitympiä oluita. Oluita on 22, niistä mukaan mediapruuviin oli ehtinyt 19.

Edit: Näiden pitäisi siis olla Alkossa maanantaista 5.2. alkaen.

Poissa olivat:

Hiisi Pöllöhillo - Ehkä erän eniten "kikkaileva". Mustikoilla, talkkunajauhoilla ja laktoosilla maustettu sweet stout, joka kuulostaa... mustikkakukolta. Voi olla mielenkiintoinen, etenkin kun Hiidellä nämä ovat tupanneet onnistumaan.

Flying Dutchman Gosh It's Posh Elderflower White Wine Sour - Tätä seljankukalla ja viinirypäleillä maustettua hapanolutta oli viime vuonna tarjolla HOK-Elannon Oluthuoneiden kuukauden oluena ja jos pullokama on samalla tasolla kuin hanassa ollut tuote, niin täysi suositus. Yksi parhaista, raikkaimmista ja tasapainoisimmista hapanoluista mitä viime vuonna tuli maistettua. Hyvin valkoviinimäinen, olueksi.

Iso-Kallan Cardinal IPA - Ilmeisesti ihan perus-IPA, jossa Styrian Cardinal humala isossa roolissa. Ei muuta tietoa.

Sitten niiden pariin, jotka olivat paikalla:

Saimaa Pilsner Luomu
No, saimaan peruspilsihän on varsin toimivaa tavaraa, etenkin hinta-laatusuhteeltaan. Nyt siis luomu pilsner retrotölkissä. Resepti tuskin on sama, sen verran erinäköiset speksit on muuten. Hieman samea. Viljainen, hieman märkään koiraan hapettunut tuoksu, muttei kovin häiritsevästi. Pehmeä suussa, suodattamattomuus tuo sitä lisää. Rapsakka humalointi, maukas viljainen tausta. Tässä on kuulemma 70 IBUn humalointi, ihan niin kovaa se ei tuntunut pistävän. Ihan kiva, mutta niin peruslinjan veto kuin tähän settiin voi tuoda.

Laitilan Kukko Vehnä
Toinen hieman mielikuvitukseton liikkelle lähtö. Hyvin banaani-neilikkainen meininki tuoksussa, joka kääntyy mausteisuuden, jopa hieman nenää polttelevan mausteisuuden puolelle. Maultaan aika peruslinjan hedelmäinen hefeweiss, jossa ehkä tavallista enemmän terävää maustetta. Ihan kiva, vähän kova.

Bryggeri Wald Forest Pale Ale
Kuusenkerkällä maustettu. Tätä olikin Bryggerillä hanassa aiemmin esim. kesän festareilla. Pulloon tullut versio on suodatettu. Tuoksussa ruskean maltaan pölähdys, johon nopeasti hiipii sekaan selkeä tuore havupuu, jopa rosmariinisuus. Taustalla pippurista mausteisuutta. Mitä enemmän olutta tuoksuttelee, sitä enemmän siitä irtoaa rosmariinia. Kevyen leipäinen meininkin maussa, jossa siinäkin kerkästä alkukesän metsää ja rosmariinista yrttiä. Puhdas, tasapainoinen, juotava. Varmaan setin toimivimpia ruokaoluita.

Honkavuori Tupla IPA 694
Raikas odotettu havuisuus ensin, sen sekaan hyökkää polttoöljyn puolelle kääntyvää pihkaa ja alkoholiakin. Täyteläinen, liukas. Hyvin maltainen, jopa hieman suklainen mallaspohja. Katkerointi jääkin sen jalkoihin, kasvaen tasaisesti, mutta ei oikein tavoita DIPAlta odotettua ronskiutta. Alkoholisuuden kera oluen profiili on jopa enemmän vahvan brittiläisen oluen kuin DIPAn. Ihan ok, muttei sitä mitä etiketissä sanotaan.

Suomenlinnan Kealakekua IPA
Pari vuotta sitten kun hapanoluista vielä lähinnä huhuttiin Suomessa, Suomenlinnan Panimo toi pienpanimoviikoille marjamaustetun berliner weissen. Nyt kun tulikuuman NEIPAn tekijät ovat jääneet vielä kotimaassa harvoihin muutamiin, Suomenlinna päräyttää valikoimiin melko NEIPAmaisen oluen. Tyylin perimmäinen ongelmahan on, että se ehtii mennä "vanhaksi" eli parhaimmat aromit hävitä jo sillä aikaa kun se edessä seisova dena Alkon jonossa etsii kolikoita taskunpohjalta.

Samea. Aromia on onneksi vielä reilusti. Sitrusta, syvää muhkeaa hedelmäsitrusta paljon, hieman pihkaisuutta. Pehmeä, mehuinen suutuntuma, jossa tulee niellessä pieni tirvaisu hiilihappoa. Katkero tulee hitaasti jälkijunassa, mutta sitä on hurjan paljon (87 IBU), minkä vuoksi tätä ei voi ihan täysin nykytrendin mukaiseksi hyvin vähän katkeroiduksi NEIPAksi sanoakaan. Pullossa lukeekin IPA. Olut kuitenkin kannattelee katkerot hyvin ja kokonaisuus on tasapainossa. Oikein toimiva olut, kannattanee hakea heti, ennen kuin ehtii aromit kaikota.

Fiskars Drikkekammerat Pale Ale
"Norwegian Pale Ale." Fiskarsilla päätettiin tempaita viikkojen erikoisin ja kokeellisin tuotos. Ensinnäkin "IPA-vapaaksi" julistautunut panimo tekee päälle 80 IBUn "pale alen". Toisekseen, olennaisemmin, tässä on käytetty ilmeisesti norjalaista kveik-perinnehiivaa. Tämä on oma ensikosketukseni moiseen. Ikävä kyllä kosketus on hieman liian kiero.

Tuoksussa on lakritsia, hedelmää ja... kakkaa. Siis sellaista likaviemäriä, kuin jossain epoisses-juustossa. Villihiivojen "funkkina" noita voi esiintyä, mutta funkkisuus menee nyt vähän liiallisuuksiin itselleni. On aika ns. tuhtia shittiä. Hedelmäisyyskin on kirpeän vihreäomenaista. Mehuinen, lakuinen, yrttinen, omenainen, tallinenkin ja, öh, pimeä ja rehellisesti sanoen aika epämiellyttävä. Makuja olisi etsiä, mutta tuoksu on vähän liikaa nautiskeluun. Tuollaisen viemärin hajun pistäisi normaalisti pilaantumisen piikkiin, mutta tällaisen oudon hiivan kanssa on hyvin hankala sanoa, onko tämä sitä mitä haettiin vai sitä mitä sattui tulemaan. En tiedä pitäisikö tätä testata uudestaan vai ei.

Kuriositeetti. Herätti pöydässä keskustelua onko tällaisen ratkaisun tekeminen vuoden näkyvimpään pienpanimosettiin panimolta rohkeutta vai rämäpäisyyttä. Aikuisin ääni päässäni sanoo, että rämäpäisyyttä, mutta se vitjamunainen mulkvisti nyt pitää eläkesäästämistäkin hyvänä ideana. Hyvä kun tehdään!

Rocking Bear Tuorsniemi Bitter
Piti ihan katsoa jälkikäteen kartasta onko Porissa tosiaan Ruosniemen lisäksi Tuorsniemi, vai onko tämä jotain outoa porilaista piruilua (poreilua?) toiselle porilaiselle panimolle. On siellä. Kaiken lisäksi kumpikaan noista ei ole edes niemi! Ja savolaisia pidetään kierona... Noh, itse olueen. Vähän tunkkainen, maltainen ja sitruksinenkin, vähän hapettunut tosin. Pehmeä, lempeä, leipäinen. Katkerointi jää vähän maltaan alle ja lempeä leipäisyys hallitsee. Ei huono olueksi, mutta bitteriksi toivoisi lisää terävyyttä.

Lammin Sahti Naakka
Raikas, makean maltainen, hedelmäinen ja hieman omenainen tuoksu. Karamellia. Makea simamainen, jopa vähän kotikaljamainen olut, jossa hieman siiderimäinenkin tatsi kun omenaisuus (asetaldehydi?) tulee esiin. Tuntuu jopa maustetulta. Monimuotoista hiivan leikkiä tämä aika makeassa mallaspohjassa on, sahtimaista henkeä, mutta sehän toki Lammin Sahdin tuotteeseen sopii. Erikoinen, en ehkä päässyt ihan jyvälle tuolla maistolla. Ei se pahaa ollut.

Mallaskosken True Double IPA
Vaatii jotain pohjalaista itseluottamusta nimetä oluensa olevan "True". Ei sentään kvlt. Noh. Voimakas pihkaisuus tulee tuoksussa heti esiin, tuhdin maltaisen pohjan päällä. Sama meno jatkuu maussa. Terävä baitti, karamellinen tukirunko. Sitrusta henkii esiin jälkimaussa mukavasti, mutta ihan hivenen tukkoinen fiilis jää silti. Tiedä siitä todenmukaisuudesta, mutta varsin toimiva no-nonsense DIPA, joskin itse tykkään hieman raikkaammista.

Teerenpeli Hullujussi
Vahvahko porter Teerenpeliltä. Peruslinjoilla mennään täälläkin. Tuoksussa ruskeaa mallasta runsaasti, paahdetta. Hyvällä tavalla simppeli tuoksultaan, jotenkin kuiva tuoksu jos niin nyt tuoksusta voi sanoa. Maltainen, suklainen, paahteinen meininki maunkin puolella. Aika kuiva lopetus. Puhdas, virheetön. Suuntuntuma kruunaa hyvän kokonaisuuden, sillä se on erittäin miellyttävän pehmeä. Kuin vahva london porterin ja irish stoutin sekoitus, sinne london porterin puolelle enemmän kallistava. Oikein hyvä.

Tuju Export Stout N:o 2
Tujun tuotteet ovat jääneet ehkä yhteen tai kahteen kokeiluun. Mielikuvat hämäriä. Tässä on lähdetty voimakkan stoutin/porterin linjalle. Mieto tuoksu, paahdetta, tiettyä pippurista terävyyttä. Keskitäyteläinen, aika liukkaan öljyinen suutuntuma. Maussa paahdetta, suklaisuutta, jotenkin lagermainen "kovuus". Aika kesy.

Malmgård Imperial Oatmeal Stout
Malmgårdia kohtaan on aina kovat odotukset näissä käsityöläisolutpöydissä, Barley Wine vieläkin mielesssäin. Nytkin on tehty isoa olutta, voimakas stout, johon vielä lisätty kauraa tuomaan lisää runkoa. Ensikosketuksella upea tuoksu. Suklaata ja erikoista yrttisyyttä, jossa väijyy sitrustakin. Vähän märkää koiraa irtoaa kun enemmän pyörittelee. Erittäin liukas, vähän kuin tuo Tuju, mutta vielä lipevämpi. Jotenkin tulee sellainen kummallinen "feikkitäyteläinen" fiilis, jota on hankala kuvata. Olut on siis tuhti, mutta niin lipevä, ettei siitä saa otetta. Liekö sen kauran ansiota sitten. Tuhti, erittäin tummasuklainen, miellyttävä maku, johon nousee melko ronski katkero. Ei tätä nyt huonona pidä varmaan kukaan, päinvastoin. Mutta vähän pettymys silti. Sen niistä odotuksista saa.

Orava Orwellian Nightmare
Pieni, Turusta kai kotoisin oleva kiertolaispanimo, jonka sekoitin jotenkin espoolaiseen 8-bit brewingiin ennen kuin tarkistin. Oluet on tehty Cool Headilla Tuusulassa. Panimo esitteli tätä tuhtia imperial stoutiaan muistaakseni jo OlutExpossa (vai kesän festareilla?). Ensinuuhkaisu ei vakuuta. Ei tämä kunnossa kyllä ole. Paahdetta, jossa on tosi ikävä vihanneksinen tukkoisuus, minkä läpi ei oikein vienompia juttuja nouse. Maun puolella sitten saa ihmetellä. Tämähän on hyvää! Lakritsinen, suklainen, salmiakkinen tatsi ja paljon paahdettakin. Pari siemausta lisää ja kyllä se edelleen toimii. Jos tuoksu ei häiritsisi joka kerta kun lasin nostaa nenän eteen, niin tämä voisi olla jopa aika huippu.

Ruosniemen Lomittaja Mandarina
Ruosniemellä ei ole lähdetty liikoja kikkailemaan vaan tehty talon saisonista Mandarina Bavaria humaloitu versio. Pippurinen kulma tuoksussa, sitten valloille iskee sekä humalan hedelmäisyys, että hiivan tuoma hedelmäisyys ja se meinaa olla vähän ylilyövä kombo. Maku on rautaa. Siis ei metallisuutta vaan hyvä. Saisoniksi aika pehmeän täyteläinen, hyvin hedelmäinen ja appelsiininen, pieni yrtin puraisu lopussa ja ennen kaikea raikas. Vähän yhden idean olut, mutta hemmetin hyvä semmoinen. Joisin toisenkin.

Maku Farmhouse Ale
Makulla on vakiovalikoimassaan ollut melkein alusta asti saison. Tämä on saisonin sijaan "Farmhouse Ale" ilmeisesti siksi, että jenkkihumalaa (chinook). Tuoksu herättää. Oho. Herukanlehteä, koivua, limeä. Raikasta hedelmäisyyttä siis, mutta ei ihan tyypillisimmästä päästä. Aika hieno tuoksu, hedelmäisyys jopa hieman liikaakin dominoi. Maun puolella samaa hedelmäisyyttä, muttei niin tyrkyllä. Katkeroa on, mutta sillä ei keulita. Hyvä tasapaino. Hieman sokerinen makeus lopussa. Juotava, raikas janonsammuttaja.

Radbrew Don of Wasteland
He-man meets Fallout meets satenkaariväki -teemainen etiketti on niin ylilyövän koominen, että oluelle voi antaa jo sillä perusteella paljon anteeksi. Suhteeni Radbrewhun on kaksijakoinen, toisaalta meininki on hyvä, mutta oluet usein eivät. Tämäkin oli kesällä festareilla aika pahassa hapessa. Saison siis kyseessä. Vaalea ja kevyt sellainen. Hyvin raikas, erittäin juotava. Jopa hieman ohut, mutta ei haittaavasti. Humaloinnin kulma on trooppinen, IPAmaisen selkeä ja sitä kannattelevassa rungossa on hunajaista makeutta, joka toimii. Nyt tämä on varsin jees.

Kimito British Rye Ale
Selkeän rukiinen tuoksu, suorastaan ruisleipäinen. Melko hapettuneen märkä pahvinen kylläkin, mikä tuppaa olemaan Kimitolla melkein talon maku. Maussa ruismaltaisuutta, mutta hedelmäisyys puskee yli ja tuntuma on jotenkin saippuainen. Katkerointi tulee sekaan melko karkeasti. Kokonaisuus on mallasvoittoinen, mutta vähän epämiellyttävä. Kotiolutmainen. Ei tämä nyt oikein toimi.

Prykmestar Kölschbier
Kölssiä. Erittäin selkeä viljainen paahtoleipä tuoksussa, jossa on jotain vaikeasti sanallistettavaa mukana... ehkä marjaisuutta? Joka tapauksessa tuoksua on reilusti. Rikkistä, mineraalista kovuutta myös, joka yleensä minua Kölschissä häiritsee vaikka se siihen kuuluukin. Se on nyt kuitenkin aika taka-alalla. Puhdas, kuulas viljainen helposti juotava olut, jossa on kevyttä hedelmäisyyttä. Tuoksun elementti jotenkin häirää minua, mutta varmaan lähinnä sen takia, etten saa juuri sitä sanaa päähäni mitä etsin. Vähemmän pingottuneille varmaan oikein mukava olut.

Mufloni Hermansson Barley Wine
Tätäkin kohtaan suuret odotukset ja sitten hirveä pettymys kun haistaa. Vähän hedelmäinen, marjainen ja maltainen tuoksu, mutta koska saan sattumalta pullosta viimeiset aika läheltä hiivapohjaa, paha tunkkaisuus tulee sotkemaan. Ärsyttää. Sitten kun maistaa tämä tekee saman tempun kuin Oravan IS. Eli on varsin hieno. Ensimmäinen kirjoittamani sana mausta on "upea". Hieno muhkea monipuolisen maltainen, johon yhdistyy terävä mausteinen kirpakkuus. Suklaata, siirappia, hedelmäisyyttä. Monimuotoinen kokonaisuus, jossa hieman jopa liköörinen fiilis. Hyvää tämä on.

Tämmöistä tällä kertaa. Ei mitään aivan mieltäräjäyttävää settiä, muutamia oikein kivoja, pari vähän heikompaa ja virhemakujakin piisasi, mutta sanoisin, että keskiviivan yläpuolella ollaan. Positiivisimmin mieleen jäi ehkä tuo saison-kolmikko, koska kaikki olivat varsin onnistuneita, jos nyt eivät perinteisimmän saisonin päästä olekaan.